Sain jokin aika sitten todella mieluisan haasteen Jouluttelua-blogin Mirulta. Haasteen ideana on jakaa kuva tai kuvia lapsuuden joulusta, ja kertoa hieman tarinaa kuvaan/kuviin liittyen. Kaunis kiitos ihanasta haasteesta Miru! <3
Yllättävän vaikeaksi osoittautui jouluisten kuvien löytyminen. Isäni mukaan kuvia on otettu huomattavasti enemmän kesäisin. Äitini selasi pari iltaa kuvia, ja onnistui löytämään viimein jouluisia kuvia, joissa minä olen. Ne ovat joululta -82, jolloin olin 10-vuotias. Kuvat nähtyäni muistin, että minullakin oli tuossa iässä tapana väännellä naamaani ainakin toisinaan valokuvia otettaessa.;D Kuopus tekee tuota edelleen... Muistan, että olin kasvattamassa otsahiuksia, ja siksi en erityisesti tykännyt kuvistani tuohon aikaan.
Tuo joulu oli poikkeuksellinen, sillä menimme isoveljeni kanssa mummoni luokse joulunviettoon kahdestaan. Kuvat ovat veljeni ottamia, ja niissä on minun lisäkseni mummoni, sekä hänen pitkäaikainen miesystävänsä 80-luvulta. Mummoni oli jäänyt leskeksi muistaakseni kuusi vuotta aiemmin, joten muistikuvat ukistani ovat aika hataria.
Monet tuona jouluna saamistani lahjoista on vielä hyvin muistissa! Tärkeimpänä ehkä mustakantinen muistikirja, jonka sain äidiltäni, ja josta tuli päiväkirjani useammaksi vuodeksi. Muistan saaneeni mummoni miesystävältä kalliinoloisen paketin, jossa oli nahkaiset kintaat (Hän omisti urheilukaupan Oulussa, se oli minusta jotenkin hienoa) ja kultainen kaulaketjun, joka mulla on päiväkirjan tavoin vieläkin tallessa. Mummolleni annoin lahjaksi koulussa neulomani käsilaukun, viininpunaista ja aniliinia villalankaa. ;D Todellakin, neulominen aloitettiin tuolloin kolmannella luokalla. Harmillista, ettei laukkua enää löytynyt mummoni jäämistöstä.
Muistan myös, että menimme jouluaamuna kirkkoon, ja kolme vuotta vanhempi veljeni torkkui kirkonpenkissä, ja se nolotti minua. Mummoani se ei kuitenkaan haitannut, vaan hän suhtautui asiaan huvittuneesti.
Mummoni taitaa olla kuvissa 59-vuotias, mutta näyttää minusta paljon vanhemmalta! Jos joku asia on noista ajoista muuttunut, niin mummot ovat nuorentuneet aika tavalla ulkoisesti. Toisaalta mummoni taisi näyttää aika samalta vielä 85-vuotispäivänään.:D
Olen joskus miettinyt, että se, että tunnen olevani jouluihminen, juontaa juurensa juuri tuonne 70-luvun lopulle ja 80-luvun alkuun, ja joulunalusaikoihin. Joulu sai jo silloin minulle lämpöisen tunteen aikaiseksi, nautin askartelusta ja lahjojen antamisesta. Siihen liittyi salaisuuksia, valmisteluja, odottamista ja yhdessäoloa, ihan niin kuin nykyäänkin. Ikkunassa roikkunut oranssi joulutähti, Aarikan pallokynttilät ja pikkuveljen kanssa vietetyt kitutunnit jouluaattona pihalla hiihdellen... Ihania muistoja!<3
Lähetän haasteen (alkuperäinen haaste löytyy Jouluttelua-blogista) seuraaville bloggareille, joiden arvelen olevan minun ja Mirun tapaan jouluihmisiä:
Tällä postauksella osallistun samalla Pieni Teehetki-blogin kuukauden teemaan, joka on tässä kuussa lämpö. Käy sinäkin linkkaamassa oma postauksesi marraskuun teemaan liittyen!
Taina
Taisin postauksesi myötä hävitä jonnekin lapsuuteni joulumuistoihin. Ihana postaus. <3
VastaaPoistaKiitos Maria!<3 Tätä postausta oli erityisen mukava kirjoittaa, siinä yhdistyivät asiat, joista pidän, joulu ja mummoni.:)
PoistaSama juttu kuin Marialla tuossa yläpuolella: luin postauksesi alusta loppuun asti hymyillen, silmät kosteina. Ihania muistoja ja upean elävästi kerrottuina! Meillä kuopus tulee samaan samanlaisia naamanvääntelykuvia omiksi muistoikseen. Joskus on puhuttukin hänelle, että olisi ehkä ihan kiva hänen itsensäkin kannalta, että hänestä olisi hiukan normaalimpiakin kuvia ;) Ja totta myös tuo mummojen nuortuminen. Tuohon aikaan mummot "vanhenivat" aikaisemmin, mutta toisaalta pysyivät saman näköisinä kymmeniä vuosia. Nykymummot ovat tosi nuorekkaan näköisiä 7-kymppisinäkin.
VastaaPoistaKiitos Anu!<3
PoistaMä oli jotenkin kokonaan unohtanut sen, kuinka vakeaa oli olla luonnollinen kuvissa tuohon aikaan.;D Todella surku, ettei noita joulukuvia ole muutamista jouluista, jotka muistan aika elävästi...aikaa ennen naaman vääntelyä.:D
Ja hei, ei pelkästään mummot ole nuorentuneet, myös nelikymppiset on paaaljon nuorekkaampia kuin mummoni aikana.:P
Sydäntä lämmittävä vastaus haasteeseen ♥
VastaaPoistaNiin ihania muistoja ja muistat kaikki niin tarkasti - joululahjatkin! Tätä oli niin kiva lukea, kiitos kun otit haasteen vastaan :)
Kiitos Miru!<3 Ihana idea! Jostain syystä joulut tuossaiässä ovat jääneet yllättävän tarkasti mieleeni. Jouluihminen minussa alkoi kehittyä.;D
PoistaNostalginen postaus ❤️ Omiin lapsuusajan jouluihin löysin mietteissäni kun luin sinun postaustasi ja katselin vanhoja kuvia ❤️ Mukavaa sunnuntai iltaa ❤️
VastaaPoistaYllätyin hieman itsekin, kuinka hyvin tuo kyseinen joulu on jäänyt mieleen. Ylipäätään taidan muistaa paremmin lapsuuteni joulut, kuin vaikkapa kesät!:)
PoistaMukavaa iltaa ja tulevaa viikkoa Elina!<3
Ihana postaus! Miten hyvin muistatkaan lahjatkin :) Meilläkin mummoni muistan aina olleen samannäköinen - ehkä ihmiset todellakin vanhenivat silloin eri tavalla...
VastaaPoistaKiitos Pia!:) Jostain syystä osa tuon joulun lahjoista on jäänyt erityisen hyvin mieleeni...Olen varmaan kokenut ne tärkeiksi ja arvokkaiksi silloin.:)
PoistaOma äitini on nyt 65, ja näyttää varmaan nuoremmalta kuin mummoni noissa kuvissa.;D No, toki sen ymmärtää, että mm. sota jätti ulkoisetkin jäljet tuohon mummoni sukupolveen. Oli hieman muutakin mietittävää kuin ulkonäköön liittyvät asiat!
Ihanan nostalgista <3
VastaaPoistaLapsuuden joulut ovat erityisesti jääneet minullekin mieleen.
Kiitos Anu!<3
PoistaNehän ne on tärkeimmät joulut, ja tietenkin joulut, kun omat lapset on pieniä!:)
Ihana postaus <3 Ja kiitos haasteesta! Tajusin juuri, että minun on paineltava vanhempieni luo etsimään jouluisia kuvia lapsuusajoiltani... ne kuvat taitavat nimittäin kaikki olla vielä siellä. Mutta tähän haasteeseen haluan kyllä tarttua! Samalla voisi skannata muitakin vanhoja valokuvia talteen. Juuri totesin eilen miehelle, että moinen homma pitäisi oikeasti joskus toteuttaa! Ennenkuin kaikki vanhat kuvat ovat haalistuneet liiaksi...
VastaaPoistaKiitos Marja!<3 Just sanoin miehelle, että toivoisin, että joku haastaisin mut siihen vanhojen kuvien haasteeseen! Olen aina rakastanut valokuvia, siitä varmaan osittain tää bloggaaminenkin on saanut kipinää.:)
PoistaEi mullakaan ole montaa lapsuuden kuvaa, koulukuvia lukuunottamatta, vaan kaikki kuvat ovat vanhemmillani. Onneksi äiti suostui etsiskelemään valtavasta määrästä mulle joulukuvia!<3
Ja todellakin, pitäisi skannata vanhat kuvat ja lisäksi TEETTÄÄ uusia! Meillä on noin kymmeneltä viimeiseltä vuodelta kuvat koneilla ja ulkoisilla kovalevyillä. Ei niitä kukaan sieltä jaksa katsella.:)
Ihania muistoja! Itselläkin ne lapsuusjoulut ovat tärkeimpiä ja nostalgisimpia - toivottavasti sitä saisi samaa fiilistä siirrettyä eteenpäin tytöille. :)
VastaaPoistaMeillä alkaa olla pojat jo sen verran isoja, että ne lapsuuden joulut on jo muistoissa. Aika menee käsittämättömän nopeasti! Toisaalta isompien kanssa on paineettomampaa, sillä sitä halauaisi tosiaan yhtä ihania muistoja omille lapsille. Kuitenkin ne parhaat muistot syntyy yleensä aika pienistä jutuista ja usein vähän vahingossakin.;D Tässäpä muistettavaa ja opiksi meille äideille.:)
Poista