Tällä viikolla MakroTex -haasteen aiheena on tärkeä. Eri ikäisenä eri asiat ovat tärkeitä. Jos mun nyt pitäisi sanoa joku tärkeä esine, niin se varmaan olisi joku hyvin arkinen asia, kuten kännykkä tai avaimet. Ihmiset ovat tietenkin tärkeitä, oma perhe päätyi kuviin jo aiemmin, joten nyt päätin käydä penkomassa tavaroita, joita olen säästänyt ja kuljettanut mukanani yli 30 vuotta. Aika monesta muuttoseulastakin nämä ovat menneet läpi, joten kai ne sitten ovat tärkeitä. Osa ainakin hyvin noloja...
Varaston kätköistä löysin kirjan täynnä kiiltokuvia. Muistan, että varsinkin kauniit tytöt upeissa mekoissaan olivat mieluisia. Äidin vanhasta kirjasta 50-luvulta, jossa oli hienot runot ja niin houkuttelevat kiiltokuvat revin kiiltokuvat itselleni! Ei ollut järkeä, ei. Olin hulluna eläimiin, niin kuin aika moni tuossa alle 10-vuoden iässä. Topin ja Tessun kiiltokuvista muistui mieleen tuoreen kiiltokuva-arkin tuoksu. Muistatteko sen?
10-vuotiaana (-82) sain äidiltä lahjaksi musta-punakantisen kirjan, josta tuli päiväkirjani. Aluksi merkinnät ovat todella lapsellisia, mutta muuttuvat ajan myötä teinin haaveiluiksi. Kuinka se ja se katsoi pitkään ja muuta sellaista.;D Haaveammatikseni olin kirjoittanut johonkin kohtaan sisustussuunnittelija. Hassua, etten muista tuollaista haavetta olleenkaan. Muistan, kuinka kerran tulin koulusta kotiin (olin ehkä kuudennella silloin), kun pikkuveljeni Tumppi (Hah, sillä nimellä olen kirjoitellut hänestä!) oli vessassa lukkojen takana lukemassa tätä kirjaa. Tosi reilua. :/ Viimeinen merkintä tähän kirjaan on tehty syyskuussa 1985.
Samassa säilössä päiväkirjan kanssa on viisi pullean paksua Teinaria eli Teinikalenteria vuosilta 1984-89. Harmikseni en voi laittaa kuvaa sellaiselta sivulta, jossa on tekstiä, sillä vaikka se on ihan kamalan pienellä kirjoitettu, saa siitä (valitettavasti) edelleen selvää.;D Päiväkirjamaisten pikamerkintöjen lisäksi Teinaria kasvattivat lukuisat pääsyliput, narikkalaput, kirjeet, kuvat laulajista, kaikenlaiset lippuset ja lappuset...Oikeastaan nuo pääsyliput ovat nyt Teinarien parasta antia, sillä monet tapahtumat muistan kyllä edelleen, sen sijaan kirjoitettujen merkitöjen sisältö ei oikein aukene näin monen vuoden jälkeen tai kirjoitukset aiheuttavat lähinnä nolostumisen tunteen. Varmaan kaikilla ystävilläni oli Teinari tuohon aikaan käytössä.
Näitä selaillessani ja lukiessa sanoin miehelle, ettei sitten kannata erehtyä lukemaan vahingossa mun päiväkirjoja tai Teinareita. Mitä te olette tehneet omille päiväkirjoillenne ja kalentereille? Päiväkirjani loppuun olen kirjoittanut näin: En tahdo kenenkään muun tätä lukevan. Olen kirjoittanut tähän pettymykseni ja iloni. En tiedä, mitä tälle teen, mutta uskon säilyttäväni tämän aikuiseksi...jolle nauran mieheni kanssa ja poltan lopulta. Mitä sinä tekisit?
Muiden tärkeitä asioita Pienen Linnun blogissa. Kiitos jälleen mahtavasta aiheesta Lintunen!<3
Taina
Voi ei teinivuosien päiväkirjoja ja teinareita :) Ihania kirjoitteluja joita näin aikuisiällä naureskellut miten elämä on ollut niin julmaa ja vääryyttä mukamas :) Ja kuinka sitä rakastui päätä pahkaa ja ihan täysillä :) Omat päiväkirjat ja teinarit ovat säilyneet ullakolla ja osa on mennyt polttoonkin vuosien saatossa :)
VastaaPoistaJuu, enimmäkseen sellaista kaukorakkautta ovat nuo teiniajan tekstit pullollaan, ja hyvä niin!:) Kyllä ne niin teiniltä kuulostivat omaan korvaani, vaikken edes ääneen lukenut.;D Huh, huh!
PoistaOoooh, aarteita! Kaikki tuollainen pitää säilyttää! Minä juuri eilen minimalismipelin hurmoksessa vietin pari tuntia verkkovarastossa ja mietin, mistä voisin luopua. Luovuin parista piposta ja kaulaliinasta, mutta kaikki muistolaatikkoni (joita on monta!) jätin koskemattomina paikoilleen. :D Ajattelin, että mietin niiden kohtaloa sitten, kun olen vanhempi ja viisaampi ja tiedän paremmin, haluanko muistella ala-asteaikaisia viestilappusia tai katsella kortteja, jotka syystä tai toisesta olen säästänyt. Tai ehkä mä en luovu niistä koskaan ja jätän poisheittämisen tyttöjen huoleksi sitten hamassa tulevaisuudessa. Löysin myös laatikollisen päiväkirjoja ja alkoi jo vähän harmittaa, ettei ole tullut pidettyä päiväkirjaa kymmeneen vuoteen!
VastaaPoistaNo, onneksi on nyt blogi, johon tulee talletettua ainakin pieni siivu omasta elämästä! Mitenkähän näiden tekstien käy tulevaisuudessa...Pitäiskö printata omat tekstit ja pistää kansiin? Olen kans ollut sellainen päiväkirjatyyppi, aikuisiän päiväkirjan pätkiä en uskalla edes kurkata, koska ei voi vetää "teini-korttia" esiin, jos ymmärrät.;D
PoistaKyllä mäkin taidan odottaa, että nolous menee ohi...Kuinkahan kauan se vaatii, kun noista ajoista on jo melkein 30 vuotta?!
Aivan kuin olisi kurkistanut omaan laatikkooni. Teinikalenterit ovat edelleen tallella ja kiiltokuvatkin. Muistot ovat hyvin tärkeitä.
VastaaPoistaT. Täysin arkista
Kyllä, muistot ovat tärkeitä. Kun kuuntelee vanhoja ihmisiä, niin tuntuu, että ainoa mikä jää, on muistot.<3
PoistaSiis mahtavan nostalginen postaus! Kiiltokuvakansio on tallessa, teinarit olen varmaan heittäny saunanpesään joskus aikuisuuden kynnyksellä. :D Mutta muistatteko Date-suihkeet? :D
VastaaPoistaIhme kyllä, kun mainitsit tuon Daten, niin kyllä vain!! Minusta tuntuu, että mulla on ollut myös Date-huulikiiltoa...? Jos ajassa voisi matkustaa, matkustaisin ehdottomasti 80-luvulle!:)
PoistaPinkki teinari näyttää tutulta, miltä vuodelta se on? Minullakin on tallessa kiiltokuvat, tosin lapset ovat niitä vähän verottaneet, ja joitakin noloja päiväkirjojakin löytyy. En pysty niitä vielä lukemaan, niiden kirjoittamisesta kun on niin vähän aikaa (vain reilut 20 vuotta...) :)
VastaaPoistaKuule, ihan sama juttu! Hyvin varovasti kurkistelin teinareihin ja päiväkirjaan, silti nolous omaa lapsellisuutta kohtaan valtasi mielen. Mulla sitä aikaa on kuitenkin noista ekoista 30 vuotta! Ehkä sitten 8-kymppisenä pystyn jo hyväksymään teiniminäni.;D
PoistaHarmi, vein jo kalenterit takaisin jemmaan (jottei kukaan vahingossa lue niitä), mutta luulisin pinkin olevan vuosilta 86-87, sillä nuo olivat ainakin aluksi ajan mukaan järjestettyinä.:)
Oi, kiiltokuvia! Päiväkirjoja! Teinareita! Ihania, tärkeitä muistoja.
VastaaPoistaTosiaan mahtavan nostalginen postaus meille muillekin! :)
Kiitos Sara! Taidetaan olla nostagian sukupolvi?;D
PoistaMahtava postaus! :) Nuo teinarit ovat minulla myös tallessa ja väleissä on kaikkea mahdollista pääsylipuista kuivattuihin kukkasiin.... Ihania tärkeitä muistoja! :)
VastaaPoistaKiitos Pia!<3 Pieni, mutta tärkeä juttu meidän nuoruudesta.:)
PoistaTärkeitä aarteita, pidä niistä hyvää huolta!
VastaaPoistaKiitos Sini! Täytyy yrittää, vaikken itse taida ihan ymmärtää niiden arvoa.;D
PoistaVanhoja kalentereita ja päiväkirjoja on nipuittain kyllä jäljellä. Toivon, että niitä eivät lue läheiset vielä, vasta kuolemani jälkeen.
VastaaPoistaJuu, itselle ne ovat merkityksellisiä, mutten halua muiden niitä edelleenkään lukevan.:)
PoistaIhanasti kehitelty postaus viikon aiheesta !
VastaaPoistaKiitos Rita! Mulla on ollut nuo teinarit mielessä jo pitkään, nyt tuli sopiva aihe.:)
PoistaIhanat! Tuli oma lapsuus ja nuoruus mieleen.
VastaaPoistaKiitos Satu!:) Kulta-ajat siis...;D
PoistaVoi mitä ihanuuksia sinulla on tallellä. Minäkin kirjoittelin teinariin joka päivä päiväkirjaa sen pikkuisen pätkän, johon siinä mahtui kirjoittamaan ja tietty kaikki ihanat leffaliput ja karkkipaperimuistot laitettiin väliin. Olen yrittänyt tätä meidän 13-vuotiaalle selittää, muttei hän tee muuta, kuin pyörittää silmiään ja lausuu; no mitä kivaa tuossa on? Oi nuoruusvuodet! Lämmöllä muistelen! Kiitos kivasta postauksesta! <3
VastaaPoistaKiitos Kati!<3 Ilmeisesti olet hävittänyt omasi? Saadapa nykynuori lukemaan Runotyttö, joka oli ainakin mulla SUURI inspiraationlähde näissä päiväkirjakirjoitteluissa!;D
PoistaMaailma muuttuu ja lapset ja nuoret sen mukana.:)
Oi mitä tärkeitä muistoja tallella.
VastaaPoistaNämä ovat siitä erikoisia, että selvästikin tärkeitä (kun ei ole voinut hävittää), mutta samalla sellaisia, ettei niitä kunnolla kehtaa edes lukea.;D
PoistaKiiltokuvat. Aaah miten ihania <3. Muistan kuinka me askarreltiin parhaan kaverin kanssa sellaset "kiiltokuvalompakot" ruutupaperista. Niissä oli monta välikköä (vähän niinkuin erisuuruisille seteleille, jos sattuis olemaan paljon erisuuruisia seteleitä :D) ja niihin välikköihin sit lajiteltiin kuvat aiheitten mukaan ja vaihdettiin keskenämme kuva kuvasta- periaatteella. Paitsi että yhtä kimalteista vastaan sai kaks tavallista :D.
VastaaPoistaJa Teinikalenterit kans on niin legendat. Salanimillä piti pojista tehdä merkintöjä siltä varalta, että kalenteri sattuis asianosaisen käsiin ja itse joutuisi kuolemaan häpeästä :D
Niin paljon olisin halunnut kaikenlaista tärkeää säästää. Erityisesti päiväkirjat ja kirjeet. Mutta mun (oikeasti ilkeä) äitipuoli poltti kaiken, koska olivat kuulemma "turhaa roskaa". Nyyh :(.
Mulla on ollut, ja itse asiassa, jossain vielä tallessa osa paperinukeista, joille olen askarrellut sellaiset paperitaskut!:D Päällä lukee esim. Sööli Temple.;DDD Aikaa ennen englanninopiskeluja.:)
PoistaVoi, on oikeasti ihan kamalaa, että äitipuolesi on hävittänyt sun henkilökohtaista historiaa!:( Mä en ole vieläkään unohtanut, kuinka isäni heitti kaikki barbini roskiin, kun teimme muuttoa pohjoisesta etelään. Olen varma, että ne olisivat mulla tallessa nyt näiden muutaminen aarteiden lisäksi!
Ei vitsi miten ihania muistoja. :D
VastaaPoistaKiitos Noksu!:D
PoistaPäiväkirjaa en muista kirjoittaneeni kuin ensimmäisinä kouluvuosina, mutta teinareita on tallessa vino pino jossain aitan uumenissa. Juuri niitä pienellä tekstillä raapustettuja sivuja täynnä nuoruuden angstia pääsylippuineen :)
VastaaPoistaHeh, ihan ääneen täällä nauroin tuota angstia!;D Ei voi kieltää, etteikö sitäkin olisi noissa kansissa.;D
PoistaOi mitä aarteita, mitä muistoja. Itse olen heittänyt vähän liian ronskilla kädellä menemään kaikkea. :/
VastaaPoistaEi se mitään Heidi!<3 Katsos, en tiedä, onko näistä mitään iloa koskaan, jos nolous ei helpota!;D
PoistaApua! Miten ihania! Nuo ovat varmasti ihan mielettömän tärkeitä! Ihana Topi ja Tessu!
VastaaPoistaKauniita kuvia!
Kiitos, kiitos!:D
PoistaOi, Teinikalenterit, niitä haluaisin selailla uudestaan, vaan valitettavasti ulkovaraston palossa muinoin häipyivät savuna ilmaan kalenterit ja rakkausrunovihot eri ihastuksille :(
VastaaPoistaPäiväkirjat onneksi olivat kotona, joten säästyivät.
Kommentista päättelen, että kannattaa säästää edelleen ja ehkä se päivä vielä koittaa, kun kehtaan lukea noita ilman häpeän tunnetta!:) Onhan se omanlaisensa dokumentti, ei ole asiat vain muistin varassa!
PoistaOi siis niin ihania muistoja oot säilyttänyt!! Jättitärkeä asia, ihana lukea jälkikäteen, muistot tulvahtavat mieleen...
VastaaPoistaHeh, ihan täysin en taida vieläkään ymmärtää näiden arvoa, mutta jollain tasolla kuitenkin, kun en niitä pysty hävittämään.:D
PoistaI once had a very old friend contact me to say she had found one of my journals while she was cleaning out her mother's house. She mailed it to me...it was so strange to see that part of me again in print.
VastaaPoistaOh, thanks for your lovely comment!<3 You have got something very important back, that you could´t even remember! That´s just great!:)
PoistaIhania muistoja! Säilytä ihmeessä, kun on tähänkin asti pysyneet tallessa. Niitä voi olla kiva vielä kiikkustuolissa lueskella:) Kiiltokuvat ovat minullakin säilössä. Päiväkirjan kirjoittaminen lopahti lyhyeen ja se on jonnekin kadonnut, mutta vanhat kalenterit taitavat edelleen olla tallella, kuten myös iso nippu kirjeenvaihtoa ala-asteelta...
VastaaPoistaMulla on myös kirjeitä ISO laatikollinen! Tunneilla lähetetyt pikkulippuset sentään heitin posi joitakin vuosia sitten.;D Ei niistä kirjeistäkään ihan kaikkea tajua...samaa sarjaa teinareiden kirjoitusten kanssa.:)
Poista:D Kuulostaa niin tutulle!!! Itse kirjoitin päiväkirjaa 1luokasta lähtien pitkälle lukion loppuun - kannoin pahvilaatikollisen päiväkirjoja lapsuudenkodista muutama vuosi sitten luettavaksi; en tiedä olinko useammin huvittunut vai nolostunut... :D Mun ammattihaaveeksi olin ala-asteella raapustanut opettaja tai toimistotyöntekijä - noh, toimistossa työskentelen, ett nappiin tais osua! :P
VastaaPoista...pakko kaivaa taas illalla kirjat esiin, tuli nostalginen fiilis! :)
Heh, sun päiväkirjat on selvästikin järkevämpiä kuin omani!;D Oikeasti, teksti oli NIIN teiniä, niin teiniä...Omasta mielestä jo iso ja fiksu.;D No, jään odottamaan aikaa, jolloin en enää häpeä omia teinin ajatuksiani.:)
PoistaMulla on teinareita pari tallessa, ja itseasiassa kirjoitan yhtä paraikaa, kun olen todennut sen hyväksi päiväkirjaksi. =)
VastaaPoistaOn ihanaa, että kirjotin joka_päivä päiväkirjaa raskaimpana vuotenani, kun olen sulkenut monia asioita mielestäni. Kyllä siellä kaikenlaista höpöäkin on.
Ihania nuo kiiltokuvat!
Oh, vieläkö Teinareita myydään?! Luulin, ettei niitä ole enää 2000-luvulla ollut olemassakaan.:) Joskus kaksikymppisenä ja päälle kirjoittelin ajoittain päiväkirjaa, mutta sitten se jotenkin jäi. Tämä blogi nyt jonkinlaisena päiväkirjana toimii, tosin ihan niin vapaasti en tietenkään kirjoittele, mitä päiväkirjaan kirjoittaisin.:)
PoistaPäiväkirjat, kalenterit, kiiltokuvat...mullakin on ne tallessa laatikoissa. En heitä pois. :)
VastaaPoistaEi kannatakaan! On niin helppo neuvoa muita, mutta itse noudattaa...En mä noita hävittää voi, vaikkei niissä montaa järkevää ajatusta olekaan.:P
PoistaAivan mahtavat muistot sinulla. Itseasiassa juuri hetki sitten siivosin paperikaappiani, josta käsiini löysin omat runovihkoni ja kiiltokuvakansioni.
VastaaPoistaMuistoja parhaimmillaan ♡
Kiitos Marika!:) Mulla on kans runovihkoja! Lainattiin kavereiden kanssa niitä ristiin ja illalla kynä sauhusi parhaat talteen.;D
PoistaOi kuinka ihania! Olen miettinyt, että pitäisi alkaa tekemään smashbook-tyylillä tärkeistä asioista muistokirjoja. Lapsuuden ja teinivuosien päiväkirjoja on kyllä hupaisa lukea :D
VastaaPoistaKiitos Minttu!<3
PoistaEi muuta kun ryhdyt tuumasta toimeen! Mä haluaisin tehdä valokuvakirjoja oikeista valokuvista, lisätä sinne tekstejä, pääsylippuja, ajatuksia. Ei taida löytyä sitä aikaa, että ryhtyisin toteuttamaan tätä ideaa...:/