sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Aamuvirkun joulumietteet



Aamuvirkun oma hetki. Sytyttelen jouluvaloja ja kynttilöitä, auon sälekaihtimia ja laitan joululaulut soimaan hiljaa, niin etteivät muut herää. Vaikka olen seurassa viihtyvää sorttia, viihdyn hyvin myös yksin ja saan ajan kulumaan tekemättä oikeastaan mitään... Voin keskittyä musiikin kuunteluun niin, ettei siihen muuta puuhaa tarvita tai antaa ajatusten virrata sinne minne niitä huvittaa virrata. Meidän perheessä on selkeästi kaksi aamuvirkkua, minä ja esikoinen, toisaalta mies ja nuorempi pojista ovat pitkien aamu-unien ystäviä.:)





Joulukortit on vielä askartelematta ja lahjojakin pitäisi hankkia. Yritän olla stressaamatta, joka vuosi asiat on hoituneet, yksi asia kerrallaan. Aiemmin ostetut lahjat voisi vaikka paketoida tänään ja aloitella joulukorttiaskartelua...Verkarannan Jutta kirjoitti juuri hyvän postauksen joulustressistä. Täältä voit käydä sen lukemassa. Itseäni viehättää ajatus perheneuvottelusta, jossa mietitään, mitä kukin joululta eniten toivoo. Itselläni ne toiveet liittyvät tähän joulunalusaikaan. Haluaisin ehtiä nauttimaan niistä asioista, joita teen. En haluaisi vain suorittaa suorittamisen vuoksi. Tottakai myös varsinaiseen jouluun liittyy toiveita, ainakin kiireettömyys ja rentous on oman listani kärkipäässä. 



 



Olemme siis joulun kotona tänäkin vuonna, vaikka veljeni kovasti pyyteli meitä pohjoiseen joulunviettoon. Sukujoulut olivat minusta lapsena ihan parhaita jouluja, mutta aikuisena olen tullut niin mukavuudenhaluiseksi, että oma koti tuntuu parhaalta paikalta, kun ei tarvitse lähteä minnekään. Kun vanhempani muuttivat pohjoiseen, ja anoppini kuoli, ja appiukko muutti hoitokotiin, olemme viettäneet monta joulua ihan neljästään. Oman perheen joulut ovat mutkattomia, syödään kun ruoka on valmista, niitä ruokia, joista juuri me tykätään,  ja lahjat avataan hitaasti yksi kerrallaan, jotta ehtii nähdä, mitä kukin on saanut lahjaksi. Saunotaan ja ollaan yhdessä rennosti. Millaisia toiveita teillä on joulun suhteen?

Kuten kuvista näkyy, tänne satoi vaihteeksi eilen lunta. Harmi vaan, kuura on hävinnyt yön aikana puista, enkä muutenkaan ole optimisti lumen maassapysymisen suhteen. Sen verran lämmintä on luvattu. Kaunista joka tapauksessa ja tuo valoa aivan valtavasti, pienikin lumikerros!

Mukavaa toista adventtia!

Taina




9 kommenttia:

  1. Mukavaa adventtia sinulle myös!
    Meillä vietetään joulua perheen kesken kotona. Tuleva joulu on ensimmäinen, kun joulupukki ei tule. Kuopus on kymmenen vuotta. Haikealta tuntuu, pukki kävi 13 vuotta ( sama, emme tunne häntä kuin joulupukkina ;) ) , mutta tänä jouluna on vähän erilasta, liekö lahjat rapulla vai kuusen alla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollut muistaakseni nyt jo kaksi joulua ilman joulupukkia, ja varsinkin ensimmäisellä kerralla se taisi ottaa koville kaikkia muita, paitsi miestäni, jonka mielestä joulupukki on ihan turha! Haloo! Siis joulupukki!! Sisaruksillani on pienempiä lapsia, joilla käy joulupukki, joten helposti voisi pitkittää tätä joulupukkiaikaa, mutta se mukavuudenhalu on kuitenkin suurempi.:) Eikä se nyt enää pahalta tunnu, mutta ensimmäisenä jouluna kyllä. Tsemppiä Johanna ensimmäiseen pukittomaan jouluun!<3

      Poista
  2. Tunnelmallisia kuvia!
    Tuo joulutoiveiden perheneuvottelu kuulostaa mainiolta ajatukselta!
    Nauti joulun hiipivästä tunteesta ja aurinkoa täältä oliivipuun katveesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna!:) Liekö toivotuksesi toiminut vai miten ihmeessä täällä pilkahtelee aurinko.;D

      Poista
  3. No ihan kuule kuvailit meidän joulun :). Just tollasta meilläkin on. Syödään kun ruoka on valmista ja sekin just sitä mitä kukin on toivonut. Oli se varsinaista jouluruokaa tai ei. Ja muutenkin ollaan kuin ellun kanat, eikä tarvi pukeutua hienoihin vaatteisiin.
    Vähän tietty haikeaa se, että vanhempi poika asuu tyttöystävänsä kanssa ja molempien perheet tottakai mieluusti näkisivät nuorenparin justiinkin oman kotinsa joulupöydässä aattona, mutta ollaan miehen kanssa koitettu ottaa tänkin asian suhteen lunkisti ja olla olematta "kateellisia" siitä, että aika usein aatto menee tyttöystävän kotona, jossa kaikki tehdään täsmälleen sillä kellonlyömällä ja justiin niin kuin on aina ennenkin tehty. Meillä se ei oo niin justiinsa. Eikä ole kyllä hermot kireälläkään, kun ei oteta ressiä mistään. Mitä nyt itseä vähän just nyt hermostuttaa, kun koti on ihan mullinmallin ja koko ens viikko on tiedossa matkustamista työn puolesta ees taas, eikä ole aikaa paljon siivoilla. Saati laitella joulua muutenkaan, mutta aina se on sieltä tullut :)

    Jos perheen miehiltä kysytään, mitä arvelevat minun haluavan joululahjaksi, niin osaavat jo kuorossa lausua yhteen ääneen, että "Äiti toivoo, että olis siistiä ja rauhallista" :). Niin toivonkin. Muuta en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, samankaltaisuuksia riittää.:D Nostan hattua sun asenteelle lapsesi joulunvieton suhteen. Aika usein kuulee juttua siitä, kuinka ihmisille tulee stressi, kun pitää joulunankin säntäillä joka paikkaan. No, yleensä nää tällaset helpottaa vuosien myötä ja muodostuu jonkinlaiseksi järkeväksi perinteeksi.
      Sun toiveesi on myös mun toiveeni. Siisteydessä tosin riittää, että on suurinpiirtein siistiä. Komerot ja kaapit ja varastot odottaa kyllä kiltisti vuoroaan kuukaudesta toiseen.;)

      Poista
  4. Mä taidan olla samanlainen aamuvirkku kuin sinäkin! Viikonloppu aamuisin herään aikaisin, menen rauhassa koiran kanssa lenkille, laitan joululaulut soimaan, kynttilät palamaan, keitän teetä, teen viikonlopun ruokavalmistelut valmiiksi jne jne. Ja kaiken täysin rauhassa, kiirehtimättä, nauttien! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamut, jolloin saa touhuta rauhassa ja tehdä asioita omaan tahtiin on parhaita!:) Tervetuloa lukijaksi Nanne! taidanpa tulla katsomaan, miltä Koivurannassa näyttää.:)

      Poista