Ei saa purkaa!

Kävimme eilen varikkoseikkailun jälkeen kahvilla uudelleen avatussa Oskarin pihassa. Talohan on viimeinen puutalo, Lahden keskustan alueella. Saa nähdä, kuinka kauan, sillä Oskarin perilliset haluavat pistää perintönsä lihoiksi ja myydä tontin rakennusfirmalle. Pahoin pelkään, ettei talon ainutlaatuisuudella ole mitään merkitystä päätöstä tehtäessä. Jos jotain Lahdessa osataan vähän liiankin hyvin, niin se on vanhan hävittäminen! Ymmärrän toki hingun tontin rahaksi muuttamisesta, mutta toivoisin nykyisten omistajien ymmärtävän, että jotkut asiat ovat mittaamattoman arvokkaita, eikä niitä siksi voi rahaksi muuttaa. 

Olipa talon kohtalo mikä tahansa, niin suosittelen lämpimästi kaikille tätä ihanan tunnelmallista kahvilaa! Juuri tällaista on kaivattu keskustaan, sillä Kariniemen kahvila satamassa on ollut ainut laatuaan. Huoneet on remontoitu vanhaa kunnioittaen ja sisutettu todella hyvällä maulla. Hauska yksityiskohta oli taiteilija Leena Jääskeläisen seiniin maalaamat pikkuruiset maalaukset, kuten kuvassa näkyvä, lattian rajasta kuvaamani riippukeinu! Myös paikan tarjoilut ansaitsevat kunnon kehut.

Paljon oli ihmisiä eilen kahvittelemassa, ja ystäväni kertoi, että he olivat joutuneet jopa odottelemaan pöydän vapautumista aiemmalla kerralla...Lahtelaiset näyttäisivät löytäneen Oskarin pihan. Hienoa! Maistoimme raakakakkua, ja se oli minusta niin hyvää, että kyllä mun on piakkoin kokeiltava itsekin jotain raakakakkuohjetta, esim. tätä!

Huomasin kahvilan seinällä ilmoitukset huomisesta asukasillasta, jossa keskustellaan kaavamuutoksesta (Aikuiskoulutuskeskus klo 17.30-19). Olisikohan kauhean väärin mennä heiluttelemaan banderolleja Oskarin pihan puolesta, vaikken asu lähimaillakaan? No, ainahan voimme käydä kahvilla tuolla ja osoittaa siten, että tällaista tarvitaan Lahteen! Kerran hävitettyä ei voi enää pelastaa.

Taina