Joulun odotus N-Y-T

Kaunis sokerihuurteinen kuorrutus ilmestyi yön aikana tänne. Jippii!

Tämän vuoden adventtikynttiät ovat harmaat. Mustiakin harkitsin, mutta olisiko se sitten ollut liian synkkää... 

Aluslautanen on tuore ostos Millan putiikista, Blossomin metallitarjotin, jonka kauniit kuviot eivät jättäneet minua rauhaan.;) Alustalle olin ajatellut laittaa käpyjä tai lehtikuusen oksia, mutta olen niin neuroottinen paloturvallisuuden kanssa, etten kuitenkaan pystynyt. Valkoinen koristehiekkakin sopisi tuohon, mutta sitten lautasen kuviot peittyisivät. Mulla on kaapissa paritkin adventtikynttilöiden numerot, joissa on narukiinnitys. En tietenkään pysty niitäkään käyttämään em. syystä. Finnmarilta hankitut metallipiikkiset numerot sen sijaa läpäisevät omat turvallisuuskriteerini.

Jouluhöperö minä riemuitsee, kun nyt saa virallisestikin kuunnella joululauluja ja alkaa valmistautua joulun tuloon. Hyvää ensimmäistä adventtia!

Taina

Luonnon koristuksia

Jotain hyvääkin on siinä, että maa on edelleen paljaana. Kaikenlainen keräily onnistuu edelleen hyvin luonnosta. Kävin pari viikkoa sitten keräämässä läheisen leikkikentän laidalta kuusen käpyjä. Kuusilaji on minulle vieras, mutta kävyt ovat mukavan kookkaita tavallisen kuusen käpyihin verrattuna. Kävyt myös tuoksuvat hyvältä.

Myös lehtikuusen oksia kävin keräilemässä. Itse asiassa keräsin niitä koristeeksi pöytiin eilisiin pikkujouluihin. Tänään kävin sitten hakemassa osan oksista kotiin maljakkoon. 

Ihana juttu, että pian saa kääntää kalenterista esille joulukuun, ja saa luvan kanssa alkaa valmistella ja fiilistellä (varsinkin) joulua! Huomenna taidan kaivella joulutähtiä ikkunoihin, onhan jo ensimmäinen adventti!:)

Taina

Lahjatoiveita joulupukille

Joulu tulossa, ja mies kyselee, että onkos niitä lahjatoiveita. Ainahan niitä toiveita keksii, kun oikein miettii, vaikka oikeastaan tarvetta ei ole mihinkään. Sitä paitsi mulla on niin kaamean kallis maku, ettei pukilla ole varaa mun toiveisiin. Mutta jos pukki saisi pari tonnia ylimääräistä, niin iiihan helposti näitä toiveita keksisin.

Löysin Pinterestistä hauskat laput, joiden avulla äiti pyrki opettamaan lapsille järkevämpiä lahjatoiveita ja kohtuutta. Jos mä saan esittää neljä erilaista lahjatoivetta, niin sepä vasta kalliiksi tuliskin.;) Lapsillekin esittelin tätä ideaa. Sinänsä meidän pojat ei oo enää vuosiin toivoneet paljon lahjoja, mutta toisinaan aika kalliita lahjoja, joten parantamisen varaa on sielläkin.

Neljä toivetta siis: jotain, mitä (oikeasti) tarvitsee, jotain päällepantavaa, jotain luettavaa ja jotain, mitä haluaa (muuten vaan). Omasta kollaasistani löytyy jotain kotiin, jotain itselleni ja jotain, mikä olisi yhteistä mieheni kanssa.

Kotiin toivoisin pitkäkarvaista lampaantaljaa sekä kauniskuvioista peittoa. Molemmat löytyvät samasta kaupasta, klik. Olympoksen minijärkkärin hyvyydestä olen niin vakuuttunut, että sellainen on ollut himotuslistalla muutaman kuukauden. Olisi tuollaisella näppärä ottaa hyvälaatuisia kuvia! Nämä kaikki toiveet menisivät otsikon "haluaisin" alle, mikään ei ole "tarvitsen" otsikon alla.

Mulberryn huivia maanläheisillä väreillä olen ihastellut varmaan kolme vuotta. En kyllä raaski sijoittaa huiviin summaa, jonka tuo maksaa! Mikään ei kuitenkaan estä toivomasta.

Viimeisenä toiveena on viikonloppureissu miehen kanssa jonnekin kivaan ja kauniiseen Euroopan kaupunkiin. Edellisestä yhteisestä reissusta ulkomaille on jo monta vuotta, ja yhteisestä reissusta kotimaassakin jo vuosi. Amsterdam voisi olla kiva ja matkaopas mukavaa luettavaa.:) 


Minä lähden nyt pienille tirsoille, jotta jaksan illalla laittaa jalalla koreasti pikkujouluissa. Vaikuttaa siltä, että aika monella on tänään pikkujoulut. Siispä toivottelen zinzin ja juhlitaan nätisti!:)

Taina

Pippurikerä

Meille on vuosien saatossa tullut kotiin yhtä ja toista kauppojen keräilykampanjoiden kautta. Siis ostamalla saa leimoja tai tarroja, ja kun lippulappuset alkavat täyttyä, saa ostaa merkkituotteita normaalia edullisemmin. Tällaisista kampanjoista olen hankkinut meille ainakin Marimekon pussilakanat ja pyyhkeitä, pari Aalto-vaasia, Iittalan laseja... Käytättekö muut kauppojen keräilykampanjoita hyväksenne? 

Pitkin syksyä olen jahkaillut Marimekon pippurikerä-pussilakanoiden hankkimista näillä alelippusilla. Minut hyvin tuntevat tietävätkin, että täällä asuu pussilakanoiden hamstraaja.;) Olen kyllä aika hyvin pystynyt vastustamaan kiusausta, sillä kaikki pussilakanat mahtuvat oikein nätisti liinavaatekaappiin, edellinen pussilakanaostos oli keväällä H&M:n valkoiset, pellavaiset...

Toisethan ei nykyään muuta käytäkään kuin pellavaisia, mutta minä tykkään edelleen myös puuvillaisista. Talven pakkasilla käytän myös yksiä vanhoja, flanellisia, pussilakanoita.

Kun lehdessä oli kuponki, jolla Pippurikerä-settejä sai kaksi kappaletta puoleen hintaan, niin en enää jaksanut jahkailla. Hyvältä tuntuvat ja näyttävät! Sopivat meille aika nätisti:) Kuvista valitettavasti huomaa, että minä ja silitysrauta emme ole nykyään kavereita oikeastaan ollenkaan. Silitän vain jos on ihan pakko. Joskus haaveilin mankelin hankkimisesta, mutta enpä tiedä...Ihan hyvin on pärjätty ilman mankeliakin.

Tällaisia pussilakanaturinoita tänään, ensi kerralla jotain muuta, mitä lie...;) Jaksetaan sinnitellä vielä pieni pätkä tätä marraskuuta.

Taina

Hassu

Ihmisten kyky esimerkiksi heilutella korvia ja joitain kasvon osia on minusta erityisen hauskaa. Itse en todellakaan kykene moiseen! Nuorempi pojista nostaa toista kulmakarvaa toisinaan ja ottaa tuiman ilmeen kasvoilleen ja näyttää tosi hassulta. No, ei se kanakaan käskemällä muni. Ihan en onnistunut saamaan oikeaa ilmettä talteen, mutta pienen aavistuksen siitä...Ja meillä molemmilla oli hauskaa näitä kuvia ottaessa, vaikka poika ensin oli vastentahtoinen toimimaan mallina.

Kun sekä kuvaaja, että kohde ovat hieman tärähtäneitä, niin lopputulos voi olla juuri tällainen...

Tämän viikon MakroTex-haasteen kuvia löydät lisäää Pienen Linnun blogista, täältä. Viikon aiheena  on hassu.

Hassunhauskaa tiistaita!:)

Taina

Ei saa purkaa!

Kävimme eilen varikkoseikkailun jälkeen kahvilla uudelleen avatussa Oskarin pihassa. Talohan on viimeinen puutalo, Lahden keskustan alueella. Saa nähdä, kuinka kauan, sillä Oskarin perilliset haluavat pistää perintönsä lihoiksi ja myydä tontin rakennusfirmalle. Pahoin pelkään, ettei talon ainutlaatuisuudella ole mitään merkitystä päätöstä tehtäessä. Jos jotain Lahdessa osataan vähän liiankin hyvin, niin se on vanhan hävittäminen! Ymmärrän toki hingun tontin rahaksi muuttamisesta, mutta toivoisin nykyisten omistajien ymmärtävän, että jotkut asiat ovat mittaamattoman arvokkaita, eikä niitä siksi voi rahaksi muuttaa. 

Olipa talon kohtalo mikä tahansa, niin suosittelen lämpimästi kaikille tätä ihanan tunnelmallista kahvilaa! Juuri tällaista on kaivattu keskustaan, sillä Kariniemen kahvila satamassa on ollut ainut laatuaan. Huoneet on remontoitu vanhaa kunnioittaen ja sisutettu todella hyvällä maulla. Hauska yksityiskohta oli taiteilija Leena Jääskeläisen seiniin maalaamat pikkuruiset maalaukset, kuten kuvassa näkyvä, lattian rajasta kuvaamani riippukeinu! Myös paikan tarjoilut ansaitsevat kunnon kehut.

Paljon oli ihmisiä eilen kahvittelemassa, ja ystäväni kertoi, että he olivat joutuneet jopa odottelemaan pöydän vapautumista aiemmalla kerralla...Lahtelaiset näyttäisivät löytäneen Oskarin pihan. Hienoa! Maistoimme raakakakkua, ja se oli minusta niin hyvää, että kyllä mun on piakkoin kokeiltava itsekin jotain raakakakkuohjetta, esim. tätä!

Huomasin kahvilan seinällä ilmoitukset huomisesta asukasillasta, jossa keskustellaan kaavamuutoksesta (Aikuiskoulutuskeskus klo 17.30-19). Olisikohan kauhean väärin mennä heiluttelemaan banderolleja Oskarin pihan puolesta, vaikken asu lähimaillakaan? No, ainahan voimme käydä kahvilla tuolla ja osoittaa siten, että tällaista tarvitaan Lahteen! Kerran hävitettyä ei voi enää pelastaa.

Taina

Rakas, löysin meille uuden kodin!

Vaatii kyllä pientä laittoa...;) Tänään pääsin viimein käymään Lahden varikkoalueella Mytäjäisen rannalla. 90-luvulla Hämeenlinnassa opiskellessani kuljin pari vuotta lähes päivittäin junalla Lahdesta Hämeenlinnaan. Ihailin vanhaa junatallia, joka luonnollisesti on radan varressa...Sieluni silmin kuvittelin talliin loft-asunnon punaisine tiiliseinineen, suurine ikkunoineen ja valtavine ovineen, joista mahtuu sisään vaikka veturilla!

 

Parasta tallissa on kaarevat tiiliseinät ja ne suuret ovet, joissa muistaakseni ei vielä 90-luvulla ollut vanereita peittämässä lasia...Kaunista on myös tiilistä tehdyt kuviot, syvänteet ja porrastukset. Tallin vanhimmat osat on rakennettu 1868. Ikäänsä nähden rakennus näyttää ulkoisesti olevan melko hyvässä kunnossa. Paikka taitaa olla lähinnä graffiti harrastajien suosiossa.

Minua ei haittaisi pihalla olevat museoveturi tai -vaunut. Niissäkin on paljon kaunetta, joka tosin rapistuu kovaa vauhtia, jos ilkivallan tekijät saavat jatkaa rauhassa! Vetureiden kääntöpöytä kuuluu luonnollisesti tallin edustalle ja tuo ilmettä pihaan.:)

Vakavasti puhuen:  Varikkoa on kaupiteltu rakennusliikkeille, mutta tällä hetkellä kiinnostuneita ei ilmeisesti ole, sillä alueelle saisi rakentaa liian vähän uutta...Toivon todellakin, että paikka säilyy ja sille keksitään arvoistaan käyttöä! Liian paljon vanhaa on hävitetty.  Historian rakastaja heräsi jälleen eloon.;)

Kiitos Ute Lias mahtavasta reissusta jälleen kerran! Saatiinhan me viimein aurinkokin esiin, vaikkei se kuviin ehtinytkään. :)

Taina

Kukkaterapiaa

Ihanaa, kun saatiin lunta tänne eteläänkin! Lauantaiaamun herätys oli paljon miellyttävämpi lumen tuoman valoisuuden ansiosta. Muuten tunnelmaa kieltämättä laski herätyskellon piippailu, nuoremmalla pojalla oli tänään koulupäivä. Äitikin oli pyydetty mukaan, joten eipä siinä muu auttanut, kun mennä mukaan. Sinänsä mukava juttu, että meidän viidesluokkalainen haluaa vielä olla äidin seurassa julkisestikin.;)

 

Selkeästi mulla on taas herännyt ihan kauhea tarve kukkaterapiaan. Omalla kohdallani kyse ei varsinaisesti voi olla värien kaipuusta, koska suosikkikukkani ovat valkoisia tai aavistuksen vaaleanpunaisia. Voisiko se olla tarve ympäröidä itseään elävillä kasveilla, kun muu luonto lepää tai on kuollut? Kesällä ei koe vastaavaa tarvetta, kun luonto on loistossaan...

Menin eilen kukkaostoksille tuohon meidän lähikukkakauppaan, Villiviiniin, ja ilokseni löysin jaloleinikkejä valkoisena, kuten olin toivonut. Nähtyäni kylmiössä kauniita hortensianoksia, päätin ostaa myös sellaisen. Aamulla mokoma oli rupsahtanut, mikä on ihan epätavallista hortensioille. Soitin kauppaan, ja ihana Eija pyysi minua vaihtamaan oksan uuteen. Vaihtoreissulla ihastuin tulppaanikimppuun...No, nyt on kukkia siellä täällä ja kauniita onkin! Tulppaanikimppu on paras heräteostos aikoihin.;) Kimppu on kuin akvarellimaalaus.

Minä lähden tästä vaihteeksi hakemaan junioria harjoituksista. Kiitos lapsen koulupäivän, tuntuu, että viikonloppu ei ole vielä oikein alkanutkaan...Onneksi sitä on vielä jäljellä!

Rentoa lauantai-illan oloa!

Taina