Sisustamista marjoilla?

Ehdin kuin ehdinkin eilen lenkkipolun varteen metsämansikoita ja mustikoita poimimaan! Reippaana, kuumudesta huolimatta marssin metsään marjojen kuvat mielessäni vilkkuen. Metsämansikoita siellä on oikeasti paljon. Mustikat ovat vielä osittain raakoja. Suurin haitta oli hyttyset, jotka tahtoivat syödä minut elävältä, kun jäin paikoilleni marjoja poimimaan. En voinut kovin kauaa olla, ja se harmittaa. Hiivatin hyttyset! Tyhjin käsin ei silti tarvinnut kotiin palata. Homma kyllä hieman lipsahti sisutuksen puolelle...

Siellä mustikoita poimiessani tuli mieleen lempikirjani Elsa Beskowilta: Pikku Puten seikkailu mustikkametsässä. Suosittelen! Luimme sitä usein poikien ollessa pieniä. Se on runomuotoon kirjoitettu kertomus, jossa Putte-niminen poika muuttuu pieneksi ja käy sekä mustikka- että puolukkamaassa. Marjojen varvut ovat kuin puita, ja marjat ovat suuria kuin omenat. Putte leikkii mustikkapoikien ja puolukkatyttöjen kanssa ja saa kotiinviemisiksi täydet kopat marjoja. Paitsi että tykkään kirjan tarinasta, niin erityisesti kirjan kuvitus kolahti aikoinaan minuun ja yhä edelleen.

Elsa Beskowista tuli myös mieleen tädit Vihreä, Ruskea ja  Sinipunainen. Tarinat tädeistä olivat omaan mieleeni lapsena...ja aloin miettimään näitä nykynaisen vaatimuksia itselleen. Tuossa kirjassahan Täti Vihreä oli se, joka hoiti puutarhaa, Täti Ruskea oli se, joka hääräsi keittiössä ja Täti Sinipunainen teki mehuja ja käsitöitä.:) Sitä kun yrittää itse olla kuin Rouva Riemunkirjava, ja hoidella kaikki hommat puutarhasta, kokkailuun ja käsitöihin ihan tuosta vaan! Välillä pitää muistuttaa itseään, ettei ole mikään satuhahmo, kolmesta hahmosta puhumattakaan, vaan ihan tavallinen ihminen.:)

Noihin marjoihin palatakseni, niin voiko olla jotain kesäistä ja suomalaisempaa, kuin muutama mustikanoksia valkoisessa Aalto-vaasissa? Toisinaan on tullut kannettua noita mustikanvarpuja töihin metsäretkiltä, mutta eipä ole muistunut mieleen tuoda niitä aikaisemmin kotiin maljakkoon. Aika kivalta näyttää, vai mitä? Metsämansikoille oli pakko tehdä perinteinen heinään pujottelu.:)

Tuo olisi kiva jälkiruoka. Mustikatkin kävisivät, tai metsämansikat ja mustikat sekaisin. Heinän sijasta voisi käyttää grillitikkuakin, jos heinän puhtaus arveluttaa...Olkoon nämä samalla tällaisia pieniä kesäisiä "sisustusvinkkejä", jotka vaativat vain marjapaikan löytämistä.

Onnea sellaisen etsintään!:)
Taina