Mun täytyy kävellä näin...

Iskin eilen kaksi kärpästä

yhdellä iskulla, tai oikeastaan kolme,

kun kävelin töistä kotiin. Halusin kuvata

työmatkaani näin kesän kynnyksellä,

vastata Mintun ja Paigen toukokuun

kuukaudenhaasteeseen, sekä ulkoilla ja liikkua.

Työmatkaani olen kuvannut

aiemmin täällä ja täällä.

Työpaikkani lähellä reitti kulkee asuinalueen

läpi. Tuossa ensimmäisessä kuvassa oleva

omakotitalo toimi pitkään pubina, mutta se

on ollut jo pitkään tyhjillään. Talon pihassa

kukkivat ihanat, vanhat hedelmäpuut. 

En voinut kävelllä myöskään kaikkien

kukkivien tuomien ohi kameraani tarttumatta...

 

 Tavallisesti työmatkat taittuvat tietenkin

autolla, koska kuskaan usein samalla teiniä

kouluun ja kotiin. Välillä olen harrastanut

pyöräilyäkin, mutta em. syystä olen

sidottu autoon useinpina päivinä.

Eilinen töistä kotiin kävely oli ensimmäinen

laatuaan, mutta varmasti tulen toistekin

tekemään sen. Matkaa kertyy 9,5 kilometriä

yhteen suuntaan.

Mintun kuukaudenhaasteessa kyseltiin oman suosikki-

ulkoaktiviteetin perään. Tämä on helppo mulle!

Se on tietenkin kävely.:) Tykkään kävellä sekä

luonnossa, että kaupungissa. Usein päätän etukäteen,

aionko tarttua kameraan matkalla vai keskitynkö

liikkeen ylläpitoon. Valokuvatessa keskinopeus väkisin

laskee. Sauvojakin on tullut ahkerasti ulkoilutettua

vuosien varrella, mutta viime aikoina ne ovat

saaneet lojua eteisen nurkassa toimettomina...

Ei vaan ole huvittanut ottaa niitä mukaan.

Tiellä, jota eilen enimmäkseen kävelin, on todella

kapea piennaralue, joten sauvoja ei voi ajatellakaan

ottavansa mukaan.

Luonnon seuraaminen on yksi kävelyn

viehätystä. Pyörräillessäkin asiat vilahtelevat

liian nopeasti ohitse. Kävellessä on aikaa

havaita asiat rauhassa.

Ovatko nämä ja allaolevat esikoita, vai mitä?

Myös rakennettu ympäristö on ihan

hirveän mielenkiintoista seurattavaa!

Millaisia taloja ja pihoja ihmisillä on?

Tuossa työmatkallani on pari vanhaa

autiotaloa, ja mielessäni aina kunnostan

niitä uuteen elämään. 

autiotalo no1, uskaltauduin pihaan asti...

Autiotalo no 2 pilkistää pihatien päässä.

Järven rannalla haaveilen tietenkin

lottovoitosta ja kodista järven rannalla.;)

  Työmatkani on minusta juuri sopivan

mittainen. Ehdin irrottautua työajatuksista

ennen kotiin menoa. Kävellessä puolestaan

luovuus nousee pintaan, ja alkaa syntyä

ajatuksia, joille ei ole tilaa autoillessa,

puhumattakaan siitä energiasta,jonka

liikunta aina vapauttaa! 

Tähän meidän lähistölle on kaavailtu

uusia asuinalueita lähelle järveä, enkä tiedä

onko keväisiin puuston raivauksiin ollut syynä

juuri nuo rakennussuunnitelmat. Yläkuvan

koivikko joka tapauksessa kuoriutui muutama

viikko takaperin aivan kauheasta ryteiköstä.

Aika kivannäköistä, vai mitä?

Taina