Polttaa, asfaltti polttaa

Sattuneesta syystä kyseinen biisi

on soinut päässänä viime aikoina.;)

On muuten hyvä kesäbiisi!

Sama paikka maaliskuussa...

Löytyihän se asfalttifirma viimein, joka

halusi tehdä meidän pihan asfaltoinnin

ja teki sen kaiken lisäksi nopealla aikataululla,

ja lopputuloskin on erittäin mieluinen.
Kun nyt laskukin näytti olevan sovitun
suuruinen, niin uskallanpa ihan täällä
suositella. Jos Lahden seudulla joku pihaansa
asfalttia kaipaa, niin kannattaa kääntyä Tähtiasfaltin
puoleen. Muista firmoista ei sitten olekaan
juuri hyvää tai mitään muutakaan sanottavaa.

 

Kuva terassilta autokatokselle päin ennen asfaltointia.

Sama alue kadulta katsottuna ja valmiina. Terassin viereen tulee istutusalue.

Olisinhan mä toki halunnut ulkonäön

puolesta mielummin pihakiveyksen, mutta

asfaltin puolesta puhuivat hinta ja 

käytännöllisyys...ja mainitsinko mä jo hinnan.;)

Kiveys olisi maksanut ainakin tuplasti, eikä

tämä asfalttikaan ihan ilmaista ole... 

Tässä jälleen kuvaa ennen asfaltointia.

  Miten mukavalta tuntuukaan ajaa
autokatokseen sileää asfalttipintaa pitkin!
Luultavasti myös korkokengissä kävely
on mukavampaa, kun ei tarvitse pelätä
korkojen pilalle menemistä soralla.
Pojatkin voi pelata katulätkää tms... 

Jos otsikon kappale on sulle outo,
niin kuuntelepa se tästä:

Mukavaa maanantaiperjantaita!;)
Taina

Pikkuperjantain tunnelmissa

Nyt on pää niin sekaisin päivistä ja

kaikesta muustakin! Luulin ihan tosissani,

että on perjantai...

Kävin tänään tutustumassa tuleviin

ensi vuoden oppilaisiini pari tuntia, ja

voin vain todeta, että kyllä noiden

isompien kanssa pääsee aika paljon

helpommalla. Sen verran kuitenkin

olen innoissani jo ensi syksystäkin,

että löysin eilen illalla itseni

selaamasta materiaalia pieniä koululaisia

ajatellen. Muutos silloin tällöin on paikallaan!:)

 

Sen verran kuitti olo on, että jätän

tärkeät ja turhatkin löpinät väliin,

ja saatte tyytyä tällä kertaa omenapuiden

kukkien katseluun. Niitä kyllä

kelpaa katsella.:)

Etualalla oleva päärynäpuu ei kuki vieläkään.:(

Omenapuiden kukinta alkaa olla jo

lopuillaan, harmi vaan! Olisi ihanaa, jos

kukinta kestäisi koko kesän...

Toivottavasti viimeisin istutus onnistuu!

Tiesin, että tuo punainen näyttäisi hyvältä

harmaata seinää vasten.

 

Aurinkokin saisi mun puolesta

tulla takaisin, ja tuuli puhaltaa nuo

harmaat pilviverhot pois!

Perjantaifiiliksissä keskiviikkoiltana,

Taina

 

 

Siivouspäivän satoa

Viimeinen työviikko ennen lomaa meneillään,

ja ihan samalta tuntuu kuin joka kevät!

 Tolkuton kiire piinaa sinne

lauantaiaamuun saakka, kunnes kaikki

kiire lakkaa kertarysäksellä, kun todistukset

on jaettu. Jostain syystä tuolla pihamaallakin se

kiire tuntuu aina ajoittuvan toukokuun

viimeisiin viikkoihin. Viime päivinä onkin

tullut kuopsuteltua maata, minkä vain

työkiireiltä on ehtinyt.Valmiilla en voi

kuitenkaan kehuskella, joten kuvia

pihalta saatte joskus myöhemmin...

Ruskea on vanha, harmaa uusi kirpparilöytö

Lauantaina tuli kiireestä huolimatta livahdettua 

Siivouspäivän kirppareille yhdessä Ute Liaan kanssa.

Syksyllä postailin tapahtumasta täällä. Myös

tällä kertaa suuntasimme ensin Pikku-Veskun

rantaan, missä lienee ollut eniten myyjiä

Lahden alueella. Myyjiä oli ainakin viime

syksyyn verrattuna huomattavasti enemmän.

Hyvin tarkeni, tunnelma oli

mukavan rento ja olen omiin ostoksiini

edelleen tyytyväinen. Kannatti siis uhrata

parituntinen kiertelyyn!

 

Käsintehdystä, pienestä savikannusta maksoin

euron. Ensin ajattelin, että siihen voisi

laittaa puisia paistolastoja, jotka täyttävät jo

ennestään yhden kannun keittiöntasolla.

Kannu toimii kuitenkin tällä hetkellä yrttiruukkuna ja

on ihan hyvä juuri siihen tarkoitukseen.:)

Kukkamaljakoita mulla ei tietenkään ole

vielä tarpeeksi, joten kolmen kukkapullonsetti

kauniilla telineellä lähti myös mukaani eurolla.:P

Lemmikit poimin omasta kukkapenkistä, jonne ne ovat tulleet pyytämättä.

Pikku-Veskun jälkeen poikkesimme vielä

Pyhättömänmäelle katsastamaan yhden

pihakirppiksen, jossa nautiskelimme mukavat

päiväkahvit pullineen. Enhän mä sieltäkään

tyhjin käsin lähtenyt, vaan ostin kotiin

lisäjakkaran seitsemällä eurolla...Terassikäyttöön

sitä ajattelin, mutta aika hyvin se näyttää

istuvan tuohon eteiseenkin.

Siivouspäivä on kyllä niin siisti juttu,

että ihan innossani jo odottelen syksyn

vastaavaa.;) Kannattaa merkata kalenteriin

lauantai 30.8., jolloin Siivouspäivää

jälleen vietetään! Houkuttaisi lähteä silloin

Helsingin katukirppiksiä katselemaan...

Taina

Miksi?

Luonnossa, tai missä tahansa, liikkuessa

joutuu valitettavasti kohtaamaan toisenlaisiakin

tunteita. Ei pelkkää onnea ja iloa, vaan

pikemminkin epäuskoa ja raivoa.

Mitä ihmettä liikkuu ihmisten päässä,

jotka kuskaavat roskansa luontoon?!

Vaikka kukaan ei näekään tekoa,

niin voiko tuollaisen unohtaa kevyesti?
Ilmeisesti jollekin se on
kovin helppoa...

Viimeksi jätepisteelle roskia viedessäni

roskisten vieressä oli Mersun akku.

Ei ollut sitten Mersu-kuskilla varaa

viedä vanhaa akkua jäteasemalle...
En jaksanut ottaa siitä kuvaa, vaikka
mieli teki. Olisi sopinut tähän juttuun,
joka on muhinut mielessä jo pitkään.


 
 Tämän postauksen kuvat ovat
tänä keväänä työmatkani varrelta
kuvattuja. En ymmärrä.
Kuka tekee tällaista? 
Vuosien varrella metsässä on
lojunut mm. sohva, akkuja,
tietokoneita ja tulostimia kaiken
pienemmän sälän lisäksi.
Millaisen pallon me haluamme
lapsillemme jättää?
Kysyn vaan.

Taina

Mun täytyy kävellä näin...

Iskin eilen kaksi kärpästä

yhdellä iskulla, tai oikeastaan kolme,

kun kävelin töistä kotiin. Halusin kuvata

työmatkaani näin kesän kynnyksellä,

vastata Mintun ja Paigen toukokuun

kuukaudenhaasteeseen, sekä ulkoilla ja liikkua.

Työmatkaani olen kuvannut

aiemmin täällä ja täällä.

Työpaikkani lähellä reitti kulkee asuinalueen

läpi. Tuossa ensimmäisessä kuvassa oleva

omakotitalo toimi pitkään pubina, mutta se

on ollut jo pitkään tyhjillään. Talon pihassa

kukkivat ihanat, vanhat hedelmäpuut. 

En voinut kävelllä myöskään kaikkien

kukkivien tuomien ohi kameraani tarttumatta...

 

 Tavallisesti työmatkat taittuvat tietenkin

autolla, koska kuskaan usein samalla teiniä

kouluun ja kotiin. Välillä olen harrastanut

pyöräilyäkin, mutta em. syystä olen

sidottu autoon useinpina päivinä.

Eilinen töistä kotiin kävely oli ensimmäinen

laatuaan, mutta varmasti tulen toistekin

tekemään sen. Matkaa kertyy 9,5 kilometriä

yhteen suuntaan.

Mintun kuukaudenhaasteessa kyseltiin oman suosikki-

ulkoaktiviteetin perään. Tämä on helppo mulle!

Se on tietenkin kävely.:) Tykkään kävellä sekä

luonnossa, että kaupungissa. Usein päätän etukäteen,

aionko tarttua kameraan matkalla vai keskitynkö

liikkeen ylläpitoon. Valokuvatessa keskinopeus väkisin

laskee. Sauvojakin on tullut ahkerasti ulkoilutettua

vuosien varrella, mutta viime aikoina ne ovat

saaneet lojua eteisen nurkassa toimettomina...

Ei vaan ole huvittanut ottaa niitä mukaan.

Tiellä, jota eilen enimmäkseen kävelin, on todella

kapea piennaralue, joten sauvoja ei voi ajatellakaan

ottavansa mukaan.

Luonnon seuraaminen on yksi kävelyn

viehätystä. Pyörräillessäkin asiat vilahtelevat

liian nopeasti ohitse. Kävellessä on aikaa

havaita asiat rauhassa.

Ovatko nämä ja allaolevat esikoita, vai mitä?

Myös rakennettu ympäristö on ihan

hirveän mielenkiintoista seurattavaa!

Millaisia taloja ja pihoja ihmisillä on?

Tuossa työmatkallani on pari vanhaa

autiotaloa, ja mielessäni aina kunnostan

niitä uuteen elämään. 

autiotalo no1, uskaltauduin pihaan asti...

Autiotalo no 2 pilkistää pihatien päässä.

Järven rannalla haaveilen tietenkin

lottovoitosta ja kodista järven rannalla.;)

  Työmatkani on minusta juuri sopivan

mittainen. Ehdin irrottautua työajatuksista

ennen kotiin menoa. Kävellessä puolestaan

luovuus nousee pintaan, ja alkaa syntyä

ajatuksia, joille ei ole tilaa autoillessa,

puhumattakaan siitä energiasta,jonka

liikunta aina vapauttaa! 

Tähän meidän lähistölle on kaavailtu

uusia asuinalueita lähelle järveä, enkä tiedä

onko keväisiin puuston raivauksiin ollut syynä

juuri nuo rakennussuunnitelmat. Yläkuvan

koivikko joka tapauksessa kuoriutui muutama

viikko takaperin aivan kauheasta ryteiköstä.

Aika kivannäköistä, vai mitä?

Taina

Ihan hiilenä

Sorry, vaan jos otsikko on

harhaanjohtava! Kyse on ihan

muusta kuin mielentilastani.;)

Tuli hiilet mieleen, kun koekäsittelin aikaisemmin

tällä viikolla terassilta yhden portaan mustalla

terassiöljyllä. Varsinkin kohdissa, joissa

puu on halkeillut, muistuttaa terassin porras

 palanutta puuta, hyvällä tavalla.

Sen verran ruskea pohjaväri pilkistää

alta, että terassin käsittely vaatii varmasti

ainakin kaksi kerrosta. Kärkkäisen mainoksessa

taisin nähdä apulaitteen, jolla terassin

käsittelyssä ei tarvitse käyttää tavallista pensseliä,

ja kyykkiminen on turhaa varren ansiosta.

Sellainen pitää varmaan hankkia...

Koska mielentilallani ei ole mitään tekemistä hiilen

kanssa, saatte vielä lopuksi päivän kukkapläjäyksen,
pienen tosin.;)
Ne istuttamista odottavat pionit alkavat
olla kukassa, ja miten kauniita!
Luulin ostaneeni vaalenpunaisia, mutta
näyttää ehkä enemmän kermanvärisiltä...
ja silti tykkään ihan hirveästi.

Aurinkoista ja lämmintä
viikonloppua!:)

Taina

Rakkautta ensisilmäyksellä

Toivottavasti jaksatte näitä mun

alituisia kukkakuvia! Pahoin pelkään,

että lähitulevaisuudessa niitä on tulossa

vielä runsaasti lisää.:) Kukat ovat niin kiitollisia

kuvattavia! Pysyvät paikoillaan, kun

haluan. Toisaalta niitä voi maljakoissa

ja ruukuissa siirrellä kuvaamisen kannalta

parempaan paikkaan, ja kaiken lisäksi

ne vielä näyttävätkin aina niin kauniilta.:)

 Äitini halusi ostaa minulle jotain istutettavaa,

ja viikonloppuna, kun he olivat isän kanssa maisemissa,

kävimme puutarhakaupoilla. Voi, mitä kaikkea

ihanaa siellä olisikaan! Voisin tuhlata

omaisuuden puihin, pensaisiin ja kukkiin.

Toivottavasti mun ei kuitenkaan tarvitse tuhlata

sitä omaisuutta, vaan pikku hiljaa pystyisin

jakamaan noita pihassa jo-olevia kasveja.

Pitäisi varmaan harrastaa nykyistä enemmän myös

kasvienvaihtoa ystävien kanssa...

 Valintani oli selvä jo ennen kauppaan lähtöä.

Se puu, jossa on upean punainen kukinta!

Siitähän olen haaveillut jo pidemmän aikaa.

Kolmannessa kaupassa(Plantagen)onnisti,

ja löysin purppuraomenapuun, josta tiesin heti, että

tämä se on. Rakkautta ensisilmäyksellä.<3

 Useampana keväänä olen myös ihastellut

saman ketjun pionintaimia, ja itse asiassa osa

takapihallamme kasvavista pioneista on

Plantagenista aikaisemmin hankittuja. Ostin

nyt kolme pensasta lisää, kaksi vaaleanpunaista

ja yhden tummemman punaisen. Kiitos, äiti,

vielä näistä kaikista ihanuuksista!:)

Lajike on nimeltään Catharina Fontijn.

  Olin jo varma siitä, minne nämä ostokseni

istutan, mutta sitten iskikin kauhea

epävarmuus tai oikeastaan valinnanvaikeus.

Meillä on niin monta paikkaa pihassa (paljon

neliöitä tyhjillään), minne nämä voisi istuttaa.

Viikonloppuna ne on joka tapauksessa viimeistään

laitettava maahan. Ei niitä voi tuossa terassilla

kauaa pitää.

Terrassa oli niin kauniita pelakuita, että

ostin kaksi kaunokaista terassia koristamaan

samalla reissulla. Ne ovat nyt virallisesti ne

ensimmäiset kesäkukat. Olisi niin paljon

ruukkuja vailla kukkia, että mieleen hiipii

jälleen se omaisuuden tuhlaaminen kukkasiin.;)

 

 Ääh, nyt mun ois raahattava itseni

ruokaostoksille, mikä ei ole ollenkaan

lempipuuhiani. Onneksi Prismassa on

puutarhaosasto! Siellä oli muistaakseni

upeita liisoja myytävänä...;)

Kesäistä keskiviikkoa!

Taina

Blogilukuja ja uusi voittaja

Viikonloppuna tuli täyteen neljä kuukautta

Google Analytics-tilastoja (täällä kirjoittelin

samasta aiheesta, klik), jotka tietenkin

minua kovasti kiinnostavat. Välillä tuntuu, että

sitä kirjoittelee ihan itsekseen ja itselleen, mutta onneksi

tilastot kertovat, että ei sentään mennä

minulta minulle meiningillä.;)

Äidin tuomat omenapuun oksat ovat niin kauniit!

 Tämän neljän kuukauden aikana blogissani

on vierailtu 5549 kertaa. Näiden vierailujen

takana on 2388 eri käyttäjää, jotka ovat

selanneet 11577 sivua blogissani. 

Nämä luvut ovat varmasti jossain blogeissa

vähintään viikko- ,ellei jopa päivätasolla

samaa luokkaa, mutta minulle nämä ovat

isoja lukuja ja olen iloinen niistä jokaisesta.

Kiitos sinulle, joka käyt täällä lukemassa!:)

 Erityisen iloinen olen siitä, että trendi

kävijämäärissä ja sivujen selailuissa

näyttäisi olevan nouseva. Iloitsen myös

siitä, että Helsingissä asuvat ovat löytäneet

blogiini.;) Tällä menolla kesän aikana "hesalaiset"

lyövät lahtelaiset, ja sehän tarkoittaa sitä, että lukijoissa

on muitakin kuin tosielämän ystäviä. Nämä kaksi

kaupunkia erottuvat lukijoissani selvästi muista. 

Viimeisen kuukauden aikana lukijoistani

oli 36% lahtelaisia ja 32% helsinkiläisiä,

loput prosentit jakautuvatkin huomattavasti

pienempiin lukuihin... Kiitos myös teille

tosielämän ystävät, jotka viitsitte tänne

palata edelleen!<3

 Useammasta huhuiluyrityksestä huolimatta

Mira ei koskaan ilmoittatunut minulle.

Mira on nyt sitten yhtä 40 arvoista

FDS:n lahjakorttia köyhempi, sillä tänään

arvoimme sen pojan kanssa uudestaan.

 Mielettömän upean hellepäivän kunniaksi

kaivoin viime kesänä Spetsesin saarelta ostamani

hellehatun arpalipukkeille ja tadaa...

Lankisen Sari! Tänään oli sun päivä!:)

Kyllä kannatti olla sinnikäs siinä

lukijaksi kirjautumisessa. Paljon onnea!:)

Nyt sitten selaamaan käyttökohdetta

lahjakortille...

Hellehattuterveisin,

Taina