Berliinin kevät ja elämän oppitunti itselleni

Myös Berliinissä oli oppaan mukaan

ollut poikkeuksellinen talvi, ja siksi

kevät normaalia pidemmällä. Puut

eivät vielä olleet täydessä lehdessä,

mutta ihan hilkulla kuitenkin.

Ruoho vihersi ja vuoden ensimmäiset

voikukat tuli bongattua reissussa.

Säiden puolesta meillä oli hyvää tuuria.

Keskiviikkona ja torstaina oli aurinkoista

ja lämmintä, parhaimmillaan 21 astetta.

Tiistaina ja perjantaina oli viileämpää

ja tuulisempaa, mutta sehän ei meitä

haitannut. Perjantaiaamun retki ennen

kotiinlähtöä suuntautui Weissensee-järvelle,

jossa joutsenpariskunta oli rakentanut

komean pesän, samoin nokikanapariskunta.
En ole ennen noita pesiä nähnytkään.

Joutsen pörhisteli sorsille, ja luonto
tarjosi meille hyvää viihdettä.;)

Vaikka muutkin kohteet Berliinissä kiinnostivat,

niin noilla 12-13-vuotiailla tuntui olevan

kaksi paikkaa, joihin oli pakko päästä, 

nimittäin Hollister-niminen vaatekauppa

ja Starbucks-kahvila. Hohhoijaa!

Mainonnnanuhreja joka iikka. Varsinkaan

tuon kahvilan suosiota en ymmärrä...

Kahvi oli kyllä hyvää, mutta niinhän se

oli muuallakin.:)

Hollisteria piti etsiä Berliinistä toden teolla,
niin hyvin kaupungin ainoa myymälä oli
kätketty. Löytyihän se kauppa sitkeän

etsinnän jälkeen! Sorruin minäkin ostamaan

tuliaisia, erityisesti teinille. Hieman

kalliita, mutta ihanan pehmeän, ja

hyvälaatuisen tuntuisia t-paitoja yms...

Sitten päästään reissun osaan: 

Oppitunti tulevia matkoja ajatellen.

Hollister oli kivasti sisutettu, mutta meren pauhu oli korvia huumaava!

Ostoskierros jatkui, ja kasseja oli useampia.

Pakollinen tuliainen itselleni oli tietysti

uusi pähkinänsärkijä. Ostin kaksi

pienempää, voi olla, että seuraavaan

reissuun menee useampi vuosi...

Mulle joulukauppa, virallisesti Käthe Wohlfahrt

Nämä lähtivät Suomeen. Sorry, kuvan laatu.

Yht´äkkiä junassa tajusin, että Hollisterin

kassi ei enää ole mukani. Olinpa vielä

pakannut tavaratalosta tekemäni ostokset samaan

paperikassiin, joka loisti nyt poissaolollaan.

Meillä oli takana kaksi junanvaihtoa siitä,

kun kassi oli varmasti ollut mukani.

Lapset olivat jo väsyksissä, ja tuntui, etten

voi laittaa muita odottamaan oman mokani

takia. Sinne meni yli satasen tuliaiset!

Vieläkin harmittaa. Olisi pitänyt ainakin

yrittää löytää se hiivatin kassi...

Saksalaiset ovat melko rehellisiä, joten

voipa olla, että tavarani ovat päätyneet

löytötavaratoimistoon. Aika paljon

konditionaaleja.:(

SE kadonnut kassi, vain kuva jäi.

Opetus minulle: Ostoksille kannattaa

varata suuri reppu tms., johon kaikki

ostokset mahtuvat. Itsensäkin voi

asettaa toisinaan muiden edelle.

Jossittelunkin voin lopettaa tähän ja nyt.

En voi kieltää, etteikö kassin hukkaaminen

olisi laskenut omaa fiilistäni loppumatkasta.

Enpä ole ennen noin huolimaton ollut.

Oppia ikä kaikki.
Luulen, että muistan nämä opit,
jos ei koko elämää, niin aika pitkään kuitenkin.
Reissuhan oli muuten kaikin puolin
onnistunut, joten valitus loppuu nyt!:)

Taina