Ihmeellinen tilanne, olen yksin kotona.
Aah, oma rauha! Ei taida olla sellaista
päivää, etten töiden jälkeen nauttisi hiljaisuudesta.
Tiedän, että kollegat ymmärtävät, mutta jos
et ole opettaja, niin kuvittelepa omat lapsesi
(keskimäärin se kaksi kappaletta...)
ja monista heidät mielessäsi 10 kertaa,
saat pienen aavistuksen siitä, kuinka paljon puhetta
ja toimintaa koulupäivään mahtuu.:)
Tässä vaiheessa vuotta havahdun aina siihen, että
nyt on tehtävä lasten kanssa koulussa ne asiat,
jotka aikoo vielä ehtiä. Olisi niin paljon
kaikenlaista kivaa, mitä voisi tehdä, ja miten koulua voisi
käydä, mutta opettajan tehtävä on karsia
ja löytää olennaiset asiat ja taidot, joita tarvitaan.
Tänä keväänä tilanne on siten erilainen, että oppilaani
Tänä keväänä tilanne on siten erilainen, että oppilaani
lähtevät pian yläkouluun, ja minä mietin
(taas kerran), että olenko antanut sellaiset
eväät jokaiselle, että he pärjäävät
niiden avulla...Mieleen nousee Tove Janssonin
Syyslaulu: Miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän sitten aikaan sainkaan...
Olenko antanut riittävästi aikaani,
korviani, auttavaa kättä?
Syyslaulu: Miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän sitten aikaan sainkaan...
Olenko antanut riittävästi aikaani,
korviani, auttavaa kättä?
Eksyin Bloglovinin kautta blogiin, jonka postauksen
otsikko herätti mielenkiintoni: 5 aikomusta tälle keväälle.
Loistavia ajatuksia löysinkin sieltä! Kirjoittaja oli listannut
viisi asiaa, joita hän aikoo toteuttaa kevään aikana.
Käykääpä lukemassa! Olin itse ihan
innoissani luettuani tekstin. Täytyy ehdottomasti laittaa
jotain kasvamaan ja päästä seuraamaan uuden kasvua.
Hauskaa olisi keksiä myös vanhoille esineelle, tai edes
yhdelle sellaiselle, uusi käyttötarkoitus, saada
joku keskeneräinen asia päätökseen jne.;)
joku keskeneräinen asia päätökseen jne.;)
Mulla on selvästikin nyt jonkinlainen
tarve laittaa "palikoita" kohdalleen, viisastua ja
saada inspiraatiota. Postauksestakin tuli
sillisalaattia, mutta niihän tämä elämäkin on.;)
Innostavaa tiistaita!:)
Taina
Riittämättömyyden tunne on aina mukana, äitinäkin. Miten sitten voisi käsiä ja kuulevia korvia löytyä parillekymmenelle lapselle tai nuorelle. Pitää yrittää vain elää tässä hetkessä, ettei kiirehdi ajatuksissaan huomiseen.
VastaaPoistaJoo, hieman meinaa stressiä pukata, mutta kyllä se tästä.:)
Poista