Että voi olla puristettu sitruuna olo, kun viimein
pääsee kotiin perjantai-iltapäivänä! Niskat jumissa,
kaamea päänsärky ja käsittämätöntä ajelua
edestakaisin mm. varustekassia kyydittäen.
Eikä unohdeta esim. sitä miestä parkkihallissa,
joka viittoili minua jatkamaan eteenpäin, kun
ei halunnut antaa tietä, että olisin mahtunut
kääntämään parkkiruutuun tai sitä toista, joka
näytti kääntyvän kylkeeni, kun oli
niin kova kiire... No, pieniä murheita, kun asiat
ovat saaneet oikeat mittasuhteet.
Onneksi mies suostui hoitamaan loput
kuskailut, minä sain lepohetkeni ja
nyt on olo paaljon parempi. Pistin
musat soimaan ja ryhdyin kokkaamaan...
Ihmeesti helpottaa!
Katoin pöydän nätistä ja muu perhe kotiutui
parahiksi syömään. Kuultuaan, että ruuaksi
on lohta (ei kuulu lempiruokiin), teini totesi,
että luulin sulla olevan parempi tyylitaju
tällaisten suhteen!;)) Onneksi oma
huumorintaju oli jo tuossa vaiheessa palannut.:)
Leppoisaa perjantai-iltaa!:)
Taina
Nuorten kanssa täytyy itse vaalia jaksamista, vähän niin kuin vauva-aikanakin. Levänneellä äipällä on huomattavasti pidempi pinna ja parempi huumorintaju.
VastaaPoistaJuuri niin, teini on järjestänyt kuluneella viikolla mulle mukavasti ajokilometrejä, välillä ihan turhanpäiväisiä. Harmi, että tuli lumet maahan! Saa alkaa pyöräilemään osan matkoistaan sulan tullen...
Poista