tiistai 3. joulukuuta 2013

Luukku 3

Niinhän siinä kävi, että kun oikein julkisesti
menin mainostamaan azalean kestävyyttä,
niin pari päivää myöhemmin se raukka retkotti
kuolleena olkkarin pöydällä.:)

Pari viikkoa sitten ostettu amaryllis alkaa
onneksi viimein antaa merkkejä aukenemiseta.
Tämä kuva on lauantailta, joten oikeasti amaryllis
on jo melkein auennut. Kävin hiljattain myös 
Lidlissä hakemassa niitä
mainostamiani hyasintteja. Ne olivatkin ihan
kamalan pieniä. Valkoisia oli tietenkin vain kolme jäljellä,
joten niiden seuraksi ostin tuollaisia purppuran(?) värisiä.
Muoviruukut ja lasikipot eivät silmiä hivele...
Samoin kuin amarylliksen kanssa, mulla on
vahva epäily, että mahtavatko nämä aueta koskaan...
Ihan vielä näitä ei tarvitse ulos ruukkuihin siirtää,
nämä eivät yhtään tuoksu, ja taitaisi kasvu loppua
heti ulossiirtämisen jälkeen. 
niinpä siirsin hyasintit lasimaljoihin aukeamaan.
 Toisaalta, jos hyasintit olisivat olleet
viikonloppuna ulkoruukuissa, niistä
tuskin olisi mitään jäljellä sunnuntaisen 
myrskyn jäljiltä...

Pakko jakaa teidän kanssa vielä yksi työasia,
vaikka yritän välttää niistä kirjoittamista...
Olemme lasten kanssa askarrelleet sellaiset
oman elämän aarrekartat. Miettineet omaa
itseä, unelmia ja haaveita. Tänään aloimme
käymään niitä yhdessä läpi. Oli niin
mahtavaa kuunnella lasten ajatuksia sellaisista
asioista, joista ei juuri tule puhuttua!
Yksi opettajuuteni tähtihetki ehdottomasti,
ja siksi tärkeä tännekin tallenttavaksi.:)

Huomiseen!
Taina



6 kommenttia:

  1. Söpösiä kukkia ja kiitos että jaoit kokemuksesi kanssamme, ihanainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!:D Mieltä lämmittävä kokemus, josta saa voimaa.:)

      Poista
  2. Munkin mielestä oli kiva lukea positiivinen ajatus opettajana olemisesta. Toisinaan tuntuu, että opet puhuvat nykyään vain liian isoista ryhmistä ja liian hankalista vanhemmista. Oli hauska kuulla tähtihetkestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ihmettelen, miksi suurin osa koulujutuista on niin negatiivisia. Suurin osa lapsista on fiksumpia kuin me aikanaan! Nykykoulu on niin erilainen. Meistä kasvatettiin lampaita, nykyään on toivottavaa oppia käyttämään omia aivoja ja osata kertoa oma mielipide... Vanhempienkin kanssa tulee yleensä toimeen.;)
      Mulla on ihanan pieni luokka, vain 18 oppilasta. Viides vuosi samojen lasten kanssa, nehän alkaa olla kuin omia!:D

      Poista
  3. Luin jostain -harmi etten muista, mistä - että kun menemme kohti tutkivaa ja soveltavaa oppimista, laskevat Pisa-tutkimusten tulokset, sillä ne eivät mittaa sitä prosessia ja niitä taitoja, joita nykykoulussa harjoitellaan ja työelämässä tarvitaan. Nippelitiedon nappulatrivian voi aina tarkistaa puhelimesta, mutta jos ei osaa etsiä tietoa, olla lähdekriittinen ja asettaa tutkimuskysymyksiä, on pulassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Öh, en ole tosin käynyt katsomassa Pisa-tehtäviä yhtään...;) Nykylapsilta odotetaankin enemmän kuin meiltä. Ei kai ulkoaoppiminen paljon mitään vaadi. Vähän pänttäystä...Myös harrastusten runsaus on jotain muuta kuin meillä 70- ja 80-luvulla. Siihen hommaan toivoisi vähän järkeä! Nimim. koko syksyn oman lapsensa taksikuskia leikkinyt.;)

      Poista