Luukku 17

Omat lapsuuteni joulut ovat

jostain syystä olleet paljon 

mielessäni tässä joulun alla.

Nykylasten on varmasti yhtä

vaikea kuvitella meidän 70-luvun

lasten jouluja kuin meillä on

kyky eläytyä vanhempiemme vieläkin

niukempiin sodan jälkeisiin jouluihin.

Silti niistä meidän jouluista ei puutu
mielessäni mitään.

Erityisesti joulut 5-10 ikävuoden
välillä ovat itselleni niitä erityisen
mukavia muistoja tuovia, kotona
omaan perheen kanssa, mummolassa
veljeni kanssa, välillä enemmän sukua,
välillä vähemmän...Joulupukkiin
uskoni taisin menettää koulun
aloituksen iässä, joten siitäkään ei ole kyse 
Erityisten Joulujen muistoissa.

Omien lasten myötä on päässyt
uudelleen elämään niitä
lapsuuden jouluja. Oikeastaan
kahdellakin tavalla: muistoissa ja oikeasti.
Kohta sekin aika taitaa olla
ohitse, kun nuorempikin on jo 10...

Meillä oli muuten kotona muistaakseni 
tasan yksi ikkunatähti, 
joka tietysti oli oranssi!
Siitä tuli nukkumaan mennessä
lämmin ja turvallinen hehku.:)

Kutkuttavaa joulunodotusta!
Taina