Kootessani ja kirjoittaessani yhteen tämän kuluneen kesän muistoja, syntyi kommentoineiden kanssa hyvä keskustelu käsitteestä lapsuuden kesät. Siitä keskustelusta puolestaan syntyi idea kirjoittaa ihan oikeasti lapsuuden kesistä. Kiitos erityisesti Viikarivartti -blogin Varpuslintu ideasta!<3
Olivatko ne lapsuuden kesät pelkkää auringonpaistetta ja mustikkamaitoa? Mistä lie tuo mustikkamaito tuohon ilmaantunut. En muista kyseistä herkkua syöneeni varmaan yli 30 vuoteen!
 |
| Kirahveilla on muuten kamalat, siniset kielet! Sen opin paljon myöhemmin. |
Ihan ensimmäinen muisto, mikä minulla ylipäätään on olemassa, liittyy kesämatkaan, joka suuntautui Ruotsiin ja Kolmårdenin eläintarhaan. Lasin takana hyppineet apinat lienevät olleen hieman pelottava kokemus kaksivuotiaalle. Samalla reissulla tuore pikkuveljeni melkein unohtui kyläpaikkaan (sitä en tosin muista), ei se ollut niin tarkkaa siihen aikaan.;) Menopeli tuolla reissulla oli muuten Kupla-volkkari. Lapsuudessani rahasta oli aina tiukkaa (en sitä tietenkään vielä tuolloin tajunnut), ja siksi laivallakin mentiin aina lyhintä reittiä (Naantali - Kapellskär) ja päivävuorolla.
 |
| Näyttääkö tämä leikkipaikka muiden silmiin ankealta ja mun vaatetus vaillinaiselta? |
Aika tavalla kesämuistoja on kertynyt lapsuudessa juuri automatkoilta, joita tehtiin ympäri Suomea. Yöpymispaikkoja oli tuttuvien luona tai leirintäalueella teltassa, ei oikeastaan koskaan hotellissa. Siellä takapenkillä istuin kahden veljeni kanssa, ja varmaan ei sellaista matkaa ollutkaan, ettemme olisi tapelleet siitä, kuka saa istua keskellä ja näkee parhaiten eteen, siinä välissä roikkuessa. Mielestäni olen joskus hattuhyllylläkin makoillut autossa. En muista pelänneeni sorateillä, vaan oli huippua, kun isä joskus ajoi niin, että otti mäkien jälkeen mahanpohjasta.:)
 |
| Jos yksi kuva pitäisi valita, se olisi tämä. |
Olen asunut lapsuudessani viidellä eri paikkakunnalla, joten kaverit ympärillä on vaihtuneet muuttojen myötä. Tärkein kaveri oli pikkuveljeni, hän tuli muutoissa mukana.:) Muistan kyllä aika pienenäkin leikkineeni pihalla ja lähiympäristössä kavereiden kanssa ilman, että meitä olisi vahtinut kukaan aikuinen. Hyvä kesäpäivän vaatetus saattoi olla vaikka paita, sukkahousut ja kumisaappaat...tai sitten vain ne kumisaappaat.;) Kirkonrottaa ja kymmenen tikkua laudalla olivat suosikkejani ykkös- ja kakkosluokalla ollessani. Sitä leikittiin meidän pihalla, missä oli mm. syreenipensaita, erillinen autotalli ja leikkimökki, joiden taakse pääsi piiloon.
 |
| Lapsuuteni paras leikkikaveri. Kiitos. |
Kesäkeittoa olen muuten inhonnut lapsesta saakka, ja siihen liittyy yksi kesämuistokin. Söimme kotipihalla lämpöisenä kesäpäivänä ja ruokana oli kesäkeittoa. Kävimme äitini kanssa tahtojentaistelua syömisestä. Varmaan itkin siinä lautasen ääressä, mutta syömään en suostunut. Lopulta nukahdin ruokapöytään, ja se keitto jäi syömättä.
Meille oli joskus tullut jostain iso laatikollinen jäätelötötteröitä, ja niitä pelkkiä tötteröitä syötiin kai pitkälti ilman jäätelöä. Mummon ja tätini kautta saimme joskus harvoin Oululaiselta isoja keksipusseja (olivat kai jotenkin sekundaa), joista ensin syötiin Dominot, sitten Jaffa -keksit ja viimeisenä Carneval -keksit, kun muut oli syöty.
 |
| Paltaniemen uimarannalla piti kulkea kauas, jos halusi oikeasti uida |
Koululaiseksi tultuani muistan kesistä tylsistymisen hetkiäkin, kun ei keksinyt mitään tekemistä. Aika usein taisin erehtyä äidille voivottelemaan tekemisen puutetta. Äidillä oli aina tarjota jotain pientä puuhaa, kuten rikkaruohojen kitkemistä tai siivousta. Yhtään en muista, missä vaiheessa tajusin, ettei kannata valittaa tekemisen puutetta äidille. Varsinaiset kesätyöt aloitin jo seitsemännen luokan jälkeen mansikkamaalla. Eipä taida tuon ikäiset enää saada kesätöitä, jos sattuisivat haluamaan...
 |
| Oma kirjasarja |
Sinne lapsuuden kesiin liittyy vahvasti myös ihanat kesämuistot lukemisesta. Parhaana päivänä saatoin lukea useamman, melko paksunkin, kirjan. Koulupöydälläni oli valtavat pinot lainakirjoja, ja ne kaikki tuli luettua. Veljeni pöydällä oli samanlainen pino. Niistä kirjoista keksimme kesällä tekemistä, kuten oman kirjan kirjoittaminen tai salapoliisiseuran perustaminen. Kesälomilla oli mahtavaa, kun pystyi lukemaan kirjaa vaikka yöllä, eikä tarvinnut aamulla herätä kouluun.
 |
| Hyttysten armoilla |
Ei se aurinko ihan aina tainnut paistaa lapsuuden kesinäkään. Muistan ainakin reissun Pohjois-Karjalaan, tummat sadepilvet ja märkyyden. Lapissa taas hyttysiä oli niin paljon, että meinasivat syödä elävältä. Mielikuvissani se oli kamalampaa kuin miltä kuvassa näyttää.
 |
| Kuvanveistäjä Eva Ryynänen työssään |
Viimeisen kesäreissun vanhempieni kanssa tein yläasteaikana, ennen rippikoulua. Ajoimme Euroopan halki kolmessa viikossa Etelä-Ranskaan ja sieltä takaisin. Vuosi tai kaksi myöhemmin vanhempani ostivat mökkitontin Kainuusta, ja kesäreissut suuntautuivat heillä sittemmin sinne, eikä minua olisi enää saanut mukaan millään konstilla.
Perusturvallisuus ja huolettomuus, niistä on ainakin minun lapsuuden kesien muistot tehty.
Olisi kiva kuulla sinunkin lapsuuden kesistä!
Taina
Ihana teksti ja erityisesti kuvat <3. Haluaisin kirjoittaa tähän pidemmästi, mutta olen jotenkin niin synkällä tuulella, että omista muistoista tulisi herkästi poimittua ne kurjimmat, joten yritän palata asiaan, kun olen taas valmis näkemään ne valoisat puolet, joita kuitenkin myös oli, vaikkei se aurinko tosiaan aina paistanutkaan :).
VastaaPoistaKiitos Annukka!<3 Ja olen niin pahoillani!<3 Jokaisella lapsella olisi oikeus huolettomaan lapsuuteen, eikä se valitettavasti ole edelleenkään niin kaikkien kohdalla. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, tai niistä johtuen, sinusta itsestäsi on tullut maailman paras äiti sun pojille, joilla on varmasti ollut onnellinen ja huoleton lapsuus, kesät talvet.<3
PoistaKiitos kauniista sanoista Taina <3.
PoistaMun parhaat kesämuistot liittyy serkkujen (ja mumman ja paapan) luona Etelä-Pohjanmaalla vietettyihin viikkoihin, jotka oli kyllä niin huolettoman onnellista aikaa, kun sai olla lapsi siinä missä muutkin vailla jatkuvia velvoitteita ja vaatimuksia.
Juostiin paljain jaloin (ja varmaan ilman vaatteita) hienohiekkaisen pihan vesilätäköissä, saunottiin vinksallaan olevassa pihasaunassa, jossa tuoksui ihana vihreä Sunlight-saippua, pyöräiltiin kauppa-autolle, käytiin iilimadoista huolimatta polskimassa hiekkakuopalla, hypittiin heinäladossa heinäkasoihin niin, että iho pisteli monta päivää sen jälkeen, hypittiin jättimäisestä lankusta tehdyllä hyppylaudalla, pelattiin kirkonrottaa, polttopalloa, peiliä, munitusta, kymmentä tikkua laudalla ja mitä kaikkia niitä simppeleitä pihaleikkejä olikaan, en edes muista enää.
Serkkujen äiti, joka on mun kummitäti ja "vara-äiree" teki hokkuspokkuskurkkuja (kahden pikkulautasen väliin laitettiin kurkunviipaleita ja suolaa, joita sitten hölskytettiin keskenään) ja maailman parasta makaronilaatikkoa ja maitoon keitettyä kaurapuuroa, joka oli ihan eri herkkua kuin kotona veteenkeitetty.
Ja mieleen on jäänyt myös se, kuinka serkkujen isä oli kerran tuonut liiveriin (liiteri) kokonaisen kopallisen limsaa. En ikinä unohda, miltä sittis eli sitruunasooda maistui, kun sitä ekan kerran sain. Ja vadelmalimsa, jolla silläkin varmaan oli joku oma nimi, mutten enää muista.
Voi että. Ennen oli kyllä moni asia niin paljon yksinkertaisempaa. Eikä tosiaan tarvittu aikuisten valvovaa silmää joka käänteeseen, kun pärjättiin ihan omillaankin.
Kiva olis tosiaan joskus vuosien päästä kuulla, mitä omien poikien mieleen on lapsuuden kesistä jäänyt. Talvista varmasti päällimmäisenä ulkojäät, mutta kesistä en osaa sanoa. Ehkä joskus tulevaisuudessa kuulen :).
Kaikkea hyvää arkeen Taina <3
Oi, miten ihania muistoja!<3 Tuossa meidän lähikoulussa muuten kans hypittiin lankulla niin, että lankku oli matalan kiven päällä, ja vuoronperään aina ponkaistiin ilmaan lankun päissä.;D Ei tuollaisia enää saa koulussa tehdä.:P Kivetkin on jossain vaarallisia!:/
PoistaSitä elämän yksinkertaisuutta on oikeasti joskus tosi ikävä ja verkkaisaa eloa myös. Luulen, että nykylapset elää melkein yhtä kiireistä arkea (aina osa) kuin aikuiset. SE on minusta kamalaa! En myöskään kadehdi nykynuoria, sillä muistan itse, kuinka paljon oikeasti pelättiin ydinsotaa silloin 80-luvun taitteessa, kun Ronald Reaganista tuli presidentti.
Limu oli tosiaan harvinaista herkkua, enkä oikein edes muista, milloin olisin oppinut juomaan coca-colaa. Ne lapsuuden limut oli hedelmäisiä, silloin kun niitä oli tarjolla.:) Pennin ja viidenpennin karkit kioskilta...voi, niitä aikoja!
Kiitos Annukka, ja oikein ihanaa viikkoa, ja paluuta arkeen sinulle!<3
Ihana postaus ja oli kiva lukea lapsuuden kesistäsi!
VastaaPoistaMinulla on jäänyt omasta lapsuudesta mieleen, että vanhemmat olivat yleensä kesäisin töissä, joten oltiin vaan kotona. Kerran käytiin junalla Kouvolassa ja siellä vähän hienoa yöpyä sukulaisten luona kun ne asuivat kerrostalossa:D Samalla reissulla päästiin tivoliin ja söin myös hattaraa ekan kerran ;)
Kivaa uutta viikkoa sinulle<3
Kiitos!<3 Pitkästä aikaa henkilökohtaisempi postaus.:)
PoistaMietin just tuota, että monella on ihan toisenlaiset kokemukset. Omat vanhempani tekivät työuransa opettajina, joten kesät oltiin tiiviisti perheenä.
Ihania nuo sinun kertomasi muistot!<3 Hih, se, mikä toiselle on hienoa, on toiselle arkea.:D
Kiitos Ellen ja oikein mukavaa viikkoa sinulle!<3
Voi kuinka ihana postaus!Kyllä sitä taisi aina aurinko paistaa lapsuuden kesinä😍
VastaaPoistaKiitos Aikku!<3 No, sellainen olo minullekin tuli näitä muistellessa.;D
PoistaTuli ihanan nostalginen oli kuvistasi ja kertomuksestasi. Oma lapsuus tuli mieleen hyvinä muistoina. Eipä sitä paljon reissattu, mutta ne harvat retket olivat kivoja. Mummon valtava puutarha, kesän herkut ja sadonkorjuu, kukkapenkit, kitkeminen, lainakirjaston tuoksu ja kirjojen lukemisen nälkä, sekä mansikkamaa minunkin ensimmäinen kesätyöni - ihania muistoja! Kiitos, kun veit mukanasi omiin muistoihin! Mukavaa elokuun jatkoa!
VastaaPoistaOI, ihan samoja muistoja, kauniisti sanoitat niitä!<3 Varmaan tietyn sukupolven ihmisillä on monesti hyvin samantyyppiset kokemukset. Siskollani ja nuorimmalla veljelläni on ainakin osittain ihan erilaiset kesämuistot, ne liittyvät tiiviisti mökkiin, eivät reissuihin.:)
PoistaKiitos Sirkku ja ihanaa elokuuta!<3
Tämäpä oli kivaa luettavaa - ja tosi hauskoja kuvia! :) Minäkin muistelen lapsuudestani erityisesti juuri automatkoja. Niitä tehtiin paljon, mutta onneksi olimme sisarusten kesken siinä määrin hyvää pataa, ettei juurikaan riidelty takapenkillä. Ehkä lapsuuden kivojen automatkamuistojen takia tykkään nykyäänkin sellaisesta matkailusta, väljine suunnitelmineen, leirintäalueilla ja autossa nukkumisineen kaikkineen. :D Myös kirjojen lukemisesta on samanlaisia muistoja. Isot kirjavuoret ja yökaudet kirjojen ääressä, ne kuuluivat lapsuuden kesiin. <3
VastaaPoistaLämpimimmin mutta myös haikeimmin muistelen kuitenkin sitä, miten pitkiltä päivät, viikot ja kokonaiset kesät tuntuivat silloin, kun ei vielä osannut käyttää kelloa. Sen koommin, kun oppi kellon ja pian myös kalenterin, ei ole ollut enää ns. loputtoman pitkiä kesiä.
Kiitos tästä fiilistelypläjäyksestä ja mukavaa uutta viikkoa! :)
Kiitos Varpuslintu!<3
PoistaMinäkin tykkään mennä autolla ympäri ämpäri, mutta nuo leirintäalueet ja telttailut ei kyllä enää nappaa.:D Viimeksi olen nukkunut teltassa joskus mökillä, kun porukkaa oli enemmän kuin nukkumapaikkoja, siitä on tosi kauan aikaa.:))
Tuo kellon ja kalenterin tunteminen on tosiaan varmastikin se olennainen seikka, kuinka pitkältä aika tuntuu! Hyvin hoksattu!
Kiitos itsellesi ideasta ja mukavaa viikkoa!<3
Ihania ja nostalgisia muistoja! Ja hei, tuolla Eeva Ryynäsen pajalla minäkin joskus kävin perheen kanssa. Ei vain tainnut olla itse taiteilija juuri silloin paikalla.
VastaaPoistaNäissä kuvissa ja sun tekstissä oli niin paljon kaikenlaista tuttua, että vaivuin nyt ihan jonnekin 70- ja 80-lukujen muisteloihin... :D Muistan juuri sen, että sukkiksissa ja t-paidassa ja milloin missäkin oli ihan normaalia kirmata ympäri kylää. Ja ilman aikuisia mentiin, eikä ollut ketään keksimässä leikkejä tai viihdyttämässä. Itse kehiteltiin tekemiset ja joskus sitten oli niitä tylsistymisenkin hetkiä siellä kaiken muun seassa.
Ihanaa viikkoa! ♥
Kiitos Tuula!<3
PoistaTuo Evan paja on jäänyt tosi hyvin mieleen, olin erittäin vaikuttunut hänen puuveistoksistaan! Luulen, että paikka ei varsinaisesti ollut auki, mutta hän otti meidät vastaan joka tapauksessa.<3
Ihanaa jakaa näitä yhteisiä kokemuksia!<3 Miehen kanssa ollaan sitä mieltä, että 80-luku oli parasta aikaa.;D Mutta silti en halua esim. pukeutua tai laittaa hiuksia kuin silloin tein.:)) Vähän tekee pahaa nähdä noita neonvärisiä vaatteita lapsilla.:P
Kiitos ihana, samoin!<3