sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Parolan rottinkikeinu - Omistamisen riemua!



Tähän viikonloppuun on mahtunut niin paljon kaikenlaista puuhaa ja tekemistä, silti myös nautiskelua ja tunnelmointia, ihan kuin olisin viimein tajunnut, että nyt täytyy ottaa joka hetkestä ilo irti.


 

Kun perjantaina vielä tuskailin täysiä kaappeja ja sitä siivousurakkaa, joka oli väistämättä edessä, niin jo samana iltana laitoin tuulemaan. Varasin kirppispöydän kahdeksi viikoksi (myynti alkoi erinomaisesti heti eilen) ja nyt olen setvinyt monta ahdistuksen aiheuttajaa. Keittiön nurkkakaappi, uunin alla, oli sellainen rojuläjä, että se muistutti jo Amurin kirppistä.;D Nyt sitä ei enää tunnista samaksi kaapiksi. Samoin vaatehuoneesta siivosin oman puoleni. Lähtöpassit tuli vuosituhannen vaihteen bleisereille, Tallinnan villatakeille ja hääpuvulleni, monta kassillista tavaraa. Nyt on ihana mennä vaatehuoneeseen, kun hyllyissä on tilaa ja vaaterekkien sisällön näkee penkomatta!



 

Perjantaina laitoin myös viestiä Helsingin suuntaan, sillä olin jo pidemmän aikaa kytännyt Torin sisältöä rottinkikeinua meille etsien...Niinpä ajoin eilen, kaiken kirppistelyn jälkeen, Viikkiin ja palasin kotiin mukanani  Parolan rottinkikeinu! Jos toisaalta ahdistun liiasta tavarasta ja epäjärjestyksestä, niin toisaalta on kyllä ihanaa omistaa kauniita tavaroita, kuten tämä keinu. Haluaisin omistaa vain sellaisia tavaroita, jotka tuottavat iloa pitkään. Uskon, että tämä on sellainen ostos.

Täytyy syksyllä miettiä, otetaanko riipputuoli olohuoneeseen, nostetaanko varastoon vai uskalletaanko kokeilla talvisäilytystä Kesähuoneessa. Voisin kyllä kuvitella sen tuohon takan eteen olohuoneeseen, mutta ripustus mietityttää. Sekä tuossa keinussa, että Kesähuoneen rottinkikeinutuolissa (myös kirppisostos), on jotenkin meditatiivista istua. Keinutuoli on ollut ensimmäistä talvea lukuunottamatta talvetkin Kesähuoneessa, ja siellä hyvin selvinnyt. Samaa ei voi sanoa Prismasta ostetusta lampaantaljasta, joka on muuttunut harmaasta enimmäkseen siniseksi. Aika kamala, mutta minkäs teet?! 




Tänään on sitten jatkettu kirppistavaroiden raakkaamista ja ehdittiinpä ensimmäistä kertaa tänä kesänä oikeasti rannalle. Hyvin viihdyttiin juniorin kanssa auringossa loikoillen ja vesi tuntui viimein melkein lämpöiseltä.:P Mies teki pidemmän juoksulenkin ja tuli sitten pulahtamaan hänkin lenkkinsä jälkeen.

Aika monella taitaa arki alkaa huomenna? Meillä on vielä reilu viikko ennen töiden virallista alkua, mutta koska huomenna sataa, taidan minäkin mennä siivomaan vanhaa luokkaani ja hiljalleen siirtää ajatukset kohti uutta lukuvuotta...


Kivaa uutta viikkoa!
Taina

 

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Heinät vaasissa - Kukkailottelua



Ale-ostokseni ovat tänä vuonna olleet hieman kookkaampia. Elän toivossa, että saan piakkoin siivousvimman, ja tavarat asettuvat mukavasti paikoilleen silloinkin, jos haluan nostaa ne pois joskus näkyvistä...






Sokoksen kodinosastolla pyörittelin tätä kookasta vaasia. Miinuksena juurikin tuo, että kaapit eivät ole itsestään tyhjentyneet...ja pienenä miinuksena myös se, että maljakko ei ole sisältä lasitettu. Aivan täydellinen mielestäni erilaisille oksille ja heinille, jotka eivät sitä vettä tarvitsekaan, joten muutaman tunnin mietinnän jälkeen palasin ostoksille. Edullinenkin tuo mielestäni oli, sillä -70 prosentin alella vaasille jäi hintaa noin 12 euroa.







Sitten vain heinät pientareelta maljakkoon. Keväällä makuuhuoneeseen Deseniolta hankkimani taulun viereen sopivat heinät kuin...no, nenä päähän. Tällainen Kukkailottelu tällä kertaa. Toisenlaisiakin kukkia on (värikkäämpiä ja runsaampia) pitkin kotia, ja yöpöydän kukkaset, pihan perältä kerätyt, tälläsin tuomaan hitusen väriä postaukseen, kun ovat samassa huoneessa heinien kanssa. Aika kiva maljakkona tuo euron kirppiskannu, joka ON lasitettu. Käytän sitä yleensä keittiössä yrttiastiana.Tuollainen käsintehty tai sen oloinen ja hieman rosoinen on minusta niin kaunista!







Kiitos  viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Jotenkin vaikea uskoa, että tämä on heinäkuun viimeinen viikonloppu. Otetaan siitä kaikki irti, satoi tai paistoi!


Ihanaa viikonloppua!
Taina



tiistai 25. heinäkuuta 2017

Juurilla



Terveiset mökkireissulta Kainuusta ja Oulujärven rannoilta!





Äitini sanoo puoliksi leikillään, että intiaanien mukaan ihmisen sielu pystyy kulkemaan vain sen matkan, minkä hevosella päivässä pääsee. Minun mieleni viipyilee selvästikin vielä tuolla matkalla, ja erityisesti tässä postauksen kuvien paikassa, vanhalla sukutilalla, jossa ukkini on kasvanut, ja äitinikin ihan pikkuisena.






Jostain syystä ei ole tullut aiemmin lomareissuilla mieleen, että voisi käväistä tuolla, vaikka vanhempieni mökiltä on vain tunnin matka losseineen, ja sukulaiset niin ihanan vieraanvaraisia! Äitin, siskon ja hänen nuorimpansa kanssa hypättiin nyt autoon ja ajettiin vierailulle. Ihan alvariinsa ei ole tullut käytyä, sillä edellisen kerran olen käynyt tuolla joskus 70-80-luvun taitteessa.







Paikka on upea, ja siitä on pidetty hyvää huolta! Talon vanhimmat osat ovat ymmärtääkseni yli 150 vuotta vanhat. Leveät lattilankut ja pirttiä kiertävät penkit, sekä valtava leivinuuni, ne muistin lapsuudestakin.  Muistikuvissani pirtissä istui aina ukkini Heikki-eno polttamassa piippuaan. Siellä ne piiput olivat kauniissa järjestyksessä edelleen, unohdin ottaa kuvan!






Tilan omistaa nykyään Heikin nuorin tytär perheineen. Aittoja on siivottu ja vanhat esineet on lajiteltu, tehty melkein kuin oma museo. Ihania käsintehtyjä huonekaluja, vanhoja vaatteita, tekstiilejä ja kenkiä, laatikkossa on pettua pahan päivän varalle...Suksia eri vuosikymmeniltä, kirjastossa Kekkonen omalla paikallaan, ja kaikki itsetehdyt työkalut ja koneet, joilla valmistettiin se, mitä tarvittiin.







Ei ollut elämä helppoa. Kaikki tarinat eivät ole iloisia ja kauniita. Tämän talon poikia on hukkunut, tai kuollut muuten liian nuorena. Ukkini sai hyvän kodin sukulaisten luota, kun hänen äitinsä meni uusiin naimisiin ja lapsesta tuli taakka... Kaikesta selvittiin! Tunnen itseni pullamössökansalaiseksi, kun olen saanut turvallisen lapsuuden ja olen päässyt elämässä helpolla.  Toisaalta uskon, että minäkin selviäisin kovista ajoista, jos olisi pakko. Ainakin yrittäisin, enkä luovuttaisi, minut on tehty sitkeistä aineksista.

Vaikka itse olen jollain tapaa juureton, niin vanhempieni ja heidän sukujensa juuret ovat syvällä vaarojen, soiden, jäkäläkankaiden ja kylmävetisten järvien rannoilla. Siinä maistuu suolakalan, leipäjuuston ja hillan maku ja tuoksuu vastapaistettu rieska ja veneen terva...



Taina

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Haaveena loft? - MinunVALO



Uustuotantoa oleva loft-asunto kuulostaa hyvälle idealle lofteista haaveileville. Itsekin voisin kuvitella asuvani joskus loftissa. Usein kulkiessani erilaisten vanhojen kiinteistöjen ohi, jotka ehkä näyttävät nukkuvan ruususen unta, haaveilen herättäväni joskus vaikkapa entisen veturitallin tai tehdasrakennuksen uuteen elämään kotina.... Taidan olla tyyppiä, jolle loftin ideaan kuuluu myös, että rakennuksella on historia, joka mielellään saa jollain tavalla myös näkyä, vaikka käyttötarkoitus olisikin muuttunut yksityiskodiksi.







Lofteja tai sellaiseksi kelpaavia rakennuksia ei ole joka puolella tarjolla, joten ehkä tälle MinunLoftin uudelle teräspalkkirakenteiselle talokonseptille on ostajansa. Voisin kuvitella, että esim. kaupunkien uudisrakentaessa entisiä teollisuusalueita tai satama-alueita asumiskäyttöön, ympäristöön sopisi uusloft-talot, ikään kuin muistutuksena menneestä.





Mikkelin Asuntomessujen kohde 24, MinunValo, jäi ensimmäisellä messuvierailulla väliin, joten toisella kierroksella se oli omalla must-listallani. Lehdistöpäivänä talossa olikin sitten aikamoinen kuhina, oli vaikea saada kuvia, joissa ei vilise ihmisiä. Talo on Deko-lehden messukohde, joten lehdestä (7/2017) löytyy laajoja kuvakulmia ja lisäjuttua, jos kaipaat sellaista.

Talon sisustus on tv:stä tutun Anita Koposen käsialaa. Koti on suunniteltu lapsiperheelle. Neliöitä siinä on 201 ja kuutioitakin reippaasti, sillä yläkerran tilat olivat suurelta osin avonaiset, ja ikkunapintaa järvelle on kahden kerroksen verran. Mielestäni Deko-lehdessä on virhe pohjapiirrosten ostikoissa, ne olivat siis menneet väärinpäin...Taloon sisään tultaessa oikealle jäävät makuuhuoneet ja edessä aukeaa yhtenäinen keittiö-olohuone-ruokailutila. Alakerrassa puolestaan sijaitsevat kodin spa-osasto ja varastotilat. Terassia on sekä ylä- että alakerrassa, ja niitä yhdistää metalliset kierreportaat.






Vanhempien makuuhuoneen liukuovet ovat mielestäni todella kauniit, käytännöllisyydestä en menisi takuuseen...Tähän kohteeseen on noiden liukuovien lisäksi tehty paljon mm. huonekaluja, jotka Anita Koponen on suunnitellut ja talovalmistaja on valmistanut MinunDESIGN-merkillä. Pidän kovasti talon sisustuksesta ja hengestä. Jos jotain olisin vielä kaivannut, niin jonnekin rouheaa tiilipintaa vaikka vanhoista tiilistä...





Viehättääkö sinua loft-tyyppinen asuminen pikkukaupungissa, järven rannalla? Tämä talo on nimittäin myynnissä. Muistaakseni hintaa talolla on 820 000 euroa, joten ihan tavallisen palkansaajan tuloilla tätä unelmaa ei makseta. Onneksi voi aina haaveilla!


Taina