Neljä vuotta bloggaamista

Viime päivinä on tullut mietittyä paljon bloggaamista, sillä juhannuksena tuli neljä vuotta täyteen tätä kivaa harrastusta. Vanhoja postauksia ja kuvia tutkiessani tajusin, että harrastuksesta on tavallaan tullut myös elämäntapa, tapa tutkia ympärillä tapahtuvaa. Bloggaamisen kautta olen oppinut tarkastelemaan asioita, pysähtynyt pienten ja suurempien asioiden ääreen, oppinut paremmin heittäytymään ja tarttumaan tilaisuuksiin ja oppinut myös näkemään uusia mahdollisuuksia elämässä ja ympärillä.

Mietin, mitä bloggaaminen on minulle antanut. Kysymys, joka olisi voinut olla tämän postauksen otsikko. Paljon on tullut oppia vuosien varrella, nykyään luen erilaisia ohjeita bloggaamiseen liittyen, toisin kuin aloittaessani. Taisin edetä peppu edellä puuhun, kieltämättä tekemällä oppii, tosin kaikkia virheitä ei aina olisi välttämätöntä tehdä itse! Juuri tällä viikolla luin artikkelin blogitekstin otsikoinnista...Olen kuitenkin löytänyt itseni bloggarina, eikä nuo ohjeet, joilla pyritään saamaan mahdollisimman paljon lukijoita, tunnu aina omilta.  Kirjoitan blogia lukijoille, joten tietysti harmittaa, jos postaus jää vähälle lukemiselle. Toisaalta en pysty olemaan sillä tavalla laskelmoiva tai tavoitteellinen, että pyrkimysteni taustalla olisi jatkuva halu löytää lisää lukijoita. Joskus kirjoittaessa on käynyt niin, että olen kirjoittanut jo tekstin melkein loppuun, mutta aloittanutkin sitten alusta, vaihtanut lähestymistapaa ja tyyliä, jotta teksti tuntuu omaan suuhun sopivalta, minulta. Ehkä juuri se oman tyylin löytyminen, tietynlainen rentous ja kaikki oppimani taidot on suurinta, mitä bloggaamalla olen saavuttanut. Oma ajatteluni on kehittynyt ja selkeytynyt blogitekstejä suunnitellessa tai viimeistään sitä kirjoittaessa.

Bloggaamisen kautta olen päässyt tutustumaan mahtaviin tyyppeihin, saanut jopa ystäviä blogin kautta. Se on jotain sellaista, mitä kai muuten harvemmin aikuisiällä tapahtuu. Lukijat ja lukijoilta saatu ihana palaute toimii hyvänä motivaattorina edelleen. Tosissani en ole tainnut miettiä lopettamista, mutta tiedostan muutoksen ympärillä, enkä osaa ennustaa, kuinka pitkä on blogien historia. Esim. Instagramin helppous verrattuna bloggaamiseen tai vloggaamisen kasvava suosio ovat mielestäni jo vaikuttaneet bloggaamiseen. Muutokset tuovat mukanaan asioita, joita täytyy miettiä ja punnita omalta kantilta. Moni bloggari, jota seurasin blogia aloittaessani, on lopettanut.  Itselläni tahti on hidastunut alkuvuosista, mutta pyrin postaamaan kolmesta neljään kertaa viikossa, joskus jopa tiheämmin, kun on paljon asiaa, joskus harvemmin, kun muu elämä vie ajan. 

Olen päässyt tekemään kivoja yhteistyöpostauksia, tutustunut yrittäjiin ja yrityksiin, moniin mielenkiintoisiin ja innostaviin tapahtumiin. Olen päässyt käyttämään omaa luovuuttani erilaisissa projekteissa ja vaikutusvaltaani blogin kautta. Samalla kun itse olen muokkaamassa lukijoiden ajatuksia, saan itse vaikutteita. On ihanaa innostua itse ja saada muutkin innostumaan, jakaa ja saada ideoita. Rakkaimmaksi inspiraation lähteeksi on itselleni vuosien saatossa muodustuneet kukat, ja Kukkailottelun kautta on ollut hienoa saada muut samanhenkiset kokoontumaan virtuaalisesti viikottain blogini alle.

Bloggaaminen on muuttunut vuosien varrella. Harrastelijoidenkin blogit näyttävät toinen toistaan upeammilta, ulkoasu blogeissa on nykyään viimeisen päälle hiottua, usein ammattilaisen avulla tehtyä heti ensimetreiltä. En näe ammattilaisten avussa mitään pahaa. Olen ostoulkoasuja useastikin selaillut etsien sitä oikeaa, mutta toistaiseksi aina päätynyt ähkyyn, kuten mulle usein käy verkkokaupoissa... Kamerat ja kuvausvälineet ovat monilla bloggareilla tänä päivänä ammattilaistasoa. Olen itsekin käynyt oppimassa valokuvausta ja saanut paremmat välineet kehittää tätä taitoa! Alkuvuosina kuvasin blogiin paljon myös kännykällä, mutta kuvakokoa reippaasti suurennettuani, alkoivat kännykkäkuvat viimeistään näyttää huonolaatuisilta. Kehitys on näkyvissä, eikä tulisi mieleenikään alkaa poistamaan vanhoja postauksia. Opittavaa riittää, sekin tuo lisämotivaatiota bloggaamiseen. Haluan tulla paremmaksi, oppia lisää!

Kaikkihan alkoi oikeastaan siitä, että koti,  sisustaminen, itsetekeminen, kukkaset, ja elämä ylipäätään, asiat, jotka olivat ja ovat edelleen itselleni tärkeitä, kaipasivat sopivaa väylää kuvien ja ajatusten jakamiseen. Bloggaaminen tuntuu edelleen mukavalta tavalta omien ajatusten ja kuvien jakamiseen, joten matka jatkuu.

Kiitos sinulle lukijani, kun olet täällä! Vaikka jossain välissä lakkasin aktiivisesti seuraamasta blogilukuja, koska ne aiheuttivat itselleni turhia paineita, on pakko tunnustaa, että tuntui hirmuisen hyvältä, kun huomasin sivupalkissa 200 kirjautuneen lukijan ylittyneen. Kiitos teille jokaiselle!<3 Kiitos niistä tuhansista kommenteista, joita olette vuosien saatossa jättäneet ja niistä kahden kesken vaihdetuista viesteistä, kun olen silloin tällöin pystynyt olemaan avuksi. Kyse on tässäkin loppujen lopuksi vuorovaikutuksesta, asia, jota en tajunnut aloittaessani bloggaamaan.

Taina