Vuosi lähenee loppuaan, ja taas yksi kuukausi on liitetty menneiden päivien helminauhaan. Lokakuusta muodostui minulle blogikuukausi. Taisin postata ahkerammin kuin kertaakaan aikaisemmin ja aiheista oli enemmänkin runsaudenpula kuin puute. Blogin ilmettä tuli uudistettua, valokuvausta harjoteltua ja huomasin oppineeni uutta. Instagramin ihmeelliseen maailmaankin tuli sukellettua.
Blogini sai myös ison tukun seuraajia Facebookin puolelle ja uusia lukijoita kirjautui blogiin monen monta. Kiitos luottamuksesta ja tervetuloa!:) Teette tästä harrastuksesta mielekästä!
Kotona puhalsivat järjestyksen tuulet voimakkaampana kuin moneen vuoteen, vieden ylimääräisiä tavaroita kiertoon ja laittaen vanhoja parempaan ojennukseen. Lokakuu yllätti minut positiivisesti monin tavoin. Mitä mahtaa tuoda marraskuu mukanaan...
Mikä lie vatsapöpö iskenyt viime yönä, mutta tässä sitä parannellaan kipeää vatsaa...Toivottavasti menee pikavauhtia ohi, sillä olisi niin kiva päästä ulos, kun aurinkokin paistelee! Olen tyyppiä "tulen mökkihöperöksi", jos en pariin päivään pääse neljän seinän sisältä...Sairaspäivästä pitää tietenkin yrittää ottaa se ilo, mitä saatavilla on, ja tänään se ilo oli sisään tulviva luonnonvalo. Tuossa puolenpäivän maissa napsin vertailun vuoksi (eiliseen) kuvia olohuoneesta päivänvalossa. On se vaan niin, että keinovalossa saa tuolla meikäläisen kameralla vain kellertäviä kuvia. Eilen aika monessakin blogissa tuskailtiin valon vähyyttä, ja Uuden kuun Emilialla näyttäisi olevan ratkaisu pulmaan. Auttaisikohan kirje joulupukille?;)
Tässä sohvalla maatessa olen tietenkin suunnitellut uutta järjestystä olohuoneeseen...
Televisio nousisi suunnitelmissa seinälle, joko nykyiseen paikkaan (kuvissa taitaa näkyä vain osittain) tai tuonne olohuoneen ja kirjaston väliseen nurkkaan. Parhaiten telkkaa voisi katsella samalta paikalta kuin nykyäänkin eli sohvalta, joka on takan vieressä, myöskään uusi sohva ei haittaisi telkan näkyvyyttä. Uuden sohvan paikka olisi nykyistä sohvaa vastapäätä ja sohvapöytä siirtysi lähemmän vanhaa sohvaa ja takkaa. Ikkunan alle voisi vielä hankkia sen matalan laskutason, jotta ikkunat eivät peittyisi...ja mulla olisi paikka satunnaisille ruukkukasveille tai kevätkylvöille!
Mitäs sanotte? Onko tv:n seinälle nostamisessa jotain huonoja puolia? Johdot voisi varmaan piilottaa listan alle? Tähän kotiin muuttaessamme ajattelin, että en missään nimessä halua sohvia vastakkain, mutta nyt se onkin alkanut tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Naisen mieli nyt on sellainen...häilyväinen, ainakin mitä tulee kodin sisustamiseen!;)
Täällä meidän kotona on käynyt aikamoinen tavaroiden vähennysvimma viime viikkoina. Viimeisimpänä eilen lähti olohuoneesta toinen sohva, jonka sain myytyä netin kautta uuteen kotiin. Olin niin kyllästynyt sen möhkälämäiseen olemukseen, sillä oikeasti tykkään kaikkein eniten valosta ja avaruudeesta. Sohva tuntui vievän olohuoneesta molemmat.:)No, nyt on tilaa ja valoa...tai ainakin tilaa. (Valitettavasti ehdin tänäänkin kotiin vasta siinä vaiheessa, kun ihana auringonpaiste oli siirtynyt jonnekin muualle...Sorry siis, nämä keinovalossa otetut kellertävät kuvat!)
Kolmesta sohvasta on jäljellä enää halvin: Ikean Ektorp. Ei ehkä hivele silmiä ulkonäöltään, mutta koko perheen mielestä tämä oli sohvista mukavin istua, löhötä ja ottaa päiväunet. Siksi Ektorp sai jäädä ja muut lähteä. Kaveriksi olen ajatellut pienempää Ektorpia, mutta juuri nyt nautin todella paljon siitä, että mikään ei ole olohuoneen suurten ikkunoiden edessä. Parasta olisi, jos tuohon ikkunoiden eteen ei tarvitsisi laittaa mitään, mutta valitettavasti tv:n paikka sanelee sohvien paikan. Ja miehelle tv:n paikka on tärkeä juttu! Pitää nyt kuitenkin vielä miettiä, että olisiko tähän mitään ratkaisua...Ikkunan alle voisi hankkia jonkun matalan tason tai laatikoston, jonka päälle mä voisin viritellä näitä iänikuisia kukka- tai kynttiläasetelmia.;)
Viikonloppuna hain kesähuoneesta tavaraa sisälle, sillä siellä tuskin tulee istuskeltua muutamaan kuukauteen. Lampaantaljat virittelin jälleen keittiön tuoleille tuomaan pehmeyttä ja lämpöä.
Nyt mua odottaa jälleen treenikuskin hommat. Heissulivei!:)
Ihan mahtavan pitkältä ja rentouttavalta on tämä syysloma tuntunut! Ilmeisesti se, ettei lähde kotoa minnekään, oli tällä kertaa onnistuneen loman salaisuus. Pitkään nukuttuja aamuja, ystävien tapaamisia, hieman niitä järjesteltyjä kaappejakin.;) Totesin tuolla kommentissa, että ehkä arki sujuu luistavammin, kun on saanut keittiön kaapit hyvään järjestykseen. Nyt kun availen kaappien ovia ja laatikoita, koen joka kerta sellaisen epäuskon tunteen: Onko tämä MUN kaappi/laatikko?;)
Oli myös ihanaa, kun blogille pystyi uhraamaan hieman tavallista enemmän aikaa. Sain ulkoasua muokattua ja valokuvaustakin ehdin vähän harjoittelemaan. Voi, kun tuota luonnonvaloa olisi paremmin saatavilla, mutta totuushan on, että kaksi kuukautta tässä vielä kuljetaan kohti pimeämpää...
Sitten siihen arvontaan...Kiitos kaikille ihanille, jotka luette blogiani ja suurkiitos teille, jotka lisäksi jaksatte kommentoida tai/ja tykätä Facebookissa!<3 Blogin parhaita puolia on vuorovaikutus lukijoiden kanssa. :) Tervetuloa uudet lukijat ja tykkääjät, toivottavasti viihdytte!
Tuo meidän juniori toimi onnettarena, ja voitot menivät seuraaville: Pallovalot ja suklaalevyn voitti Vilja. Onnea!:) Suklaalevyt lähtevät lisäksi Tinkalle ja Suville Omppulaan. Onnea molemmille!:)
Mukavaa sunnuntaita! Vaikka sää on harmaa, niin voipa ainakin nautiskella kynttilän valosta ja muista tunnelmaa tuovista jutuista, kuten takkatulesta tai vaikkapa pallovaloista.:) Tuollaisista kuin kuvassakin näkyy...
Aasinsiltaa pitkin muistutus ja ohjeet siitä, kuinka pallovalojen ja Fazerin suklaiden arvontaan voi osallistua vielä tänään kello kuuteen asti:
Jos olet kirjautunut lukijaksi blogiini Bloggerin kautta tai tykännyt Mansikkatilan mailla Facebook-sivusta, riittää, että jätät kommentin arvontapostauksen perään. Ai, miten kommentin voi jättää, jos ei omista Google-tiliä?
Klikkaa arvontapostauksen perään kommentoi. Kirjoita kommentti, jonka avulla löydän sinut, jos voitto osuu kohdalle. Valitse profiiliksi nimetön. Paina julkaise. Kone pyytää todistamaan, ettet ole robotti, joten näppäile vielä numerot ruutuun ja lopuksi uudestaan julkaise. Homma toimii samalla tavalla, jos ylipäätään haluat jättää kommentin postaukseen. Kommentteja on kiva saada ja lukea!:)
Laulujen sanat on aina merkanneet minulle enemmän kuin melodia, rytmi tai laulajan ääni. Vaikka toki hyvässä kappaleessa nuo kaikki muodostavat täydellisen kokonaisuuden. Laulujen sanat jäävät helposti mieleeni, joten pitihän mun joitakin vuosia sitten käydä testaamassa Biisikärpäsessä, mihin rahkeet riittää.;) Ihan hyvin muistin, vaikka matkat jäivät saamatta...
Tässä viime viikkoina olen veivannut ees taas Tuure Kilpeläisen "Lisätään lämpöä" kappaletta. Aikaisemmin en voinut sietää koko laulajaa, mutta vähitellen mieli on muuttunut. Jotkut laulujen sanoituksista on NIIN hyviä! Vai mitä sanotte tästä?
Armoton maa, ei hymyile suotta.
Se viimassa tarpoo,
tarjoo kassalla kuittia.
Armoton maa, ei tervehdi vieraita.
Se kaappiinsa kätkee,
kaikkein kauneimmat astiat.
Anna sun kätesi, ota minut vastaan,
kun on ulkona kylmentynyt.
Ihmiset, lisätään lämpöä!
Sylillinen, halkoja nuotioon!
Niin kaunis on maa, viaton leikki lapsien.
Ne oppia saa, laulut pohjolan tuulien
Hetki on syntyä, kasvaa ja kuolla.
Hetki on haaveilla, haavoja nuolla,
pelätä, empiä, hehkua lempeä niin,
että kipinät lyö.
Ihmiset, lisätään lämpöä!
Vielä sylillinen, halkoja nuotioon!
Siis ihmiset, lisätään lämpöä!
Vielä kourallinen, armoa tuokioon.
Ja mä katson tätä maisemaa,
se sulkeutuu tai aukeaa.
Se, mitä mieleni heijastaa,
on kaikki mitä nään.
Lisätään lämpöä, sylillinen,
halkoja nuotioon...
Jotenkin tämän laulun sanan osuvat ja uppoavat. Etelän rytmiä ja ääniä huokuva sävel ja laulun sydäntäsärkevä tunnelma...Kuunnelkaa itse! Voisiko lokakuussa kuunnella mitään tähän vuodenaikaan sopivampaa?
Lisätään lämpöä!:)
Taina
p.s: Kuvathan eivät liity tekstiin mitenkään, kuten huomaatte. Inspiroiduin Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjan hortensia-kuvista niin paljon, että oli kokeiltava itsekin. Marjalla on aina niin mielettömän kauniit kuvat!:)
Kuulkaas kaikki blogisti ystäväni! Tervetuloa mukaan linkkailemaan ensimmäiseen Viikonlopun linkkirinkiin! Tämän Viikonlopun linkkiringin emännät ovat Minttu K (Kivempi blogi) ja Taina K (Mansikkatilan mailla).
Säännöt:
1. Linkkaa 1-3 postaustasi kuluneelta viikolta.
2. Seuraa tämän viikon emäntien blogeja (GFC:n tai Bloglovinin avulla).
3. Vieraile mahdollisimman monessa linkissä ja jätä kommentti.
4. Laita Viikonlopun linkkirinki -mainos postaukseesi tai blogisi sivupalkkiin.
Olen jo vuoden verran osallistunut kerran kuussa Mintun emännöimiin englanninkielisiin blogihaasteisiin. Nyt on aika jakaa blogitekstejä ihan suomenkielellä ja aiheen voit valita vapaasti! Lukijoillekin on mukavaa löytää uusia mielenkiintoisia blogeja erilaisine juttuineen. :)
Lomapäivä numero nelosen merkittävimmät teot tapahtuivat tänään(kin) keittiössä. Viime viikolla leivoin töihin tätä samaa juustokakkua ja siellä se todettiin yhteistuumin erittäin maistuvaksi. Ei kannata laskea kaloreita! Niitä tässä on varmasti yli päivätarpeen. Pieni pala kakkua riittää viemään makeanhimon.:) Ohje on Dansukkerin sivuilta, ja pientä hienosäätöä olen sille tehnyt.
Tämä kakku on tehty näin:
12 kpl Digestive keksejä
75 g sulatettua voita
Murskaa keksit ja lisää sulatettu rasva. Painele seos paperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja laita pohja jääkaappiin odottamaan, kun teet täytettä.
600 g Mascarpone-juustoa (Yes, I Know!)
2,5 dl ruokokidesokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 limen mehu puristettuna
4 kanamunaa
1,5 dl kuohukermaa
hieman kinuskikastiketta
Sekoita juusto ja sokerit sekä limen mehu. Sekoita munat ja kuohukerma täytteeseen ja kaada täyte pohjan päälle vuokaan. Lopuksi kaada vielä kinuskikastiketta (käytin kaupan valmistavaraa, koska pelkät kastikkeen ainekset maksavat paljon verrattuna valmiskastikkeeseen, puhumattakaan vaivasta...) Paista 175 asteessa noin tunti. Kun kakku on hieman jäähtynyt kaada kinuskikastiketta koko komeuden päälle. Itse käytin suunnilleen desin kinuskia, ja se riitti kyllä mainiosti. Puolukat voisivat muuten sopia tämänkin kakun päälle...
Tällaista tänään, huomenna uudet kujeet. Jännittää!:)
Oikeastaan se, että aloitin keittiön kaappien ja laatikoiden läpikäymisen, ei ollut ollenkaan huono juttu. Edes lomapuuhaksi. Tajusin eilen joitain laatikoita tyhjentäessäni, etten ole edes pyyhkinyt pölyjä osasta muuton jälkeen, vaan aina iloisesti latonut tavaroita edellisten päälle. Kattilakaapin ritilöiden alta löytyi rakennuspölyä yhdeksän vuoden takaa...
Tässä istun nytkin keittiönpöydän ääressä, ja pöytää täyttävät Tupperin, Ikean ja Orthexin muovikipot ja -rasiat. Tarvitsenko näitä kaikkia? Tuskin, sillä osa niistä on täysin käyttämättömiä. Raksa-aikana asuimme alle 60 neliön kolmiossa ja suuri osa mm. keittiötavaroista oli varastossa laatikoissa. Tänne muutettuamme heivasinkin turhia tavaroita, joita en ollut osannut edes kaivata, surutta kiertoon! On tainnut kulua liian monta vuotta kunnon inventaariosta.
Kävimme tänään ystäväni kanssa kahvittelemassa sisustuskahvilassa ja kiertelimme parilla kirpputorilla. Jotenkin oli helppo vastustaa kaikenlaista tavaroiden houkutusta, kun olen kokenut niin suurta helpotusta saatuani jonkun kaapin tai laatikon järjestykseen ja turhat tavarat pois. Ostoksina kaksi sisutuslehteä, jotka voin lehdet luettuani heittää surutta paperinkeräykseen tai tarjota kaverille luettavaksi.
Halusinkin nyt muistuttaa sekä itseäni, että teitä muita, jotta muistaisimme tämän: Onni ei ole tavaroissa, joita itsellemme haalimme, usein jopa päinvastoin! Himohamstraajat eivät todellakaan vaikuta onnellisuuden perikuvilta. Muutamme isompiin koteihin tai vuokraamme lisätilaa, jotta kaikki tavaramme mahtuisivat siististi kotiimme. Kuluttaminen on vaikea laji. Tänään olen yhden oppitunnin viisaampi siinä.:)
Viikon makrotex-haasteen aiheena on tällä kertaa järjestys. Kiva aihe, josta olisi ollut moneksi, kiitos Kati aiheesta.:) Luonnossahan järjestystä löytyy vaikka mistä, kun viitsii vähän katsella ympärilleen!
Ajattelin kuitenkin toteuttaa tämän haasteen vanhoilla kuvilla. Kuvittelin, että arkistoista olisi löytynyt enemmänkin aiheeseen liittyviä kuvia, mutta meidän poikien (varsinkin vanhemman) järjestelyt pienempänä olivat kai sitten niin arkea, ettei sitä ole osannut edes kameralle tallentaa.Miksi ylipäätään kuvataan enemmän niitä juhlahetkiä kuin tavallista arkea? Nykyään yritän tallentaa kameralle ihan tavallisiakin juttuja, koska maailma muuttuu koko ajan. No joo, lipesin aiheesta. Vanhemman pojan autoleikit olivat jossain vaiheessa aika pitkälti tuota, mitä kuvassa näkyy. Kutsuimme sitä rivistämiseksi, eli autot laitettiin riveihin ja jonoihin. Kuva on varmaan jostain 13 vuoden takaa...
Nuoremmalla pojista tätä rivistämistä on ollut paljon vähemmän. Taitaa olla luonteeltaa enempi suurpiirteinen kuin minä. Tykkään kovin allaolevasta kuvasta, jossa hän on levittänyt keräilykortit pitkin lattiaa, mutta matolle tullessaan, hän on laittanut kortit selkeästi järjestykseen. Tavallaan myös maton ulkopuolella olevissa korteissa on järjestystä.
Vaan minullapa jatkuu täällä järjesteyksen etsiminen keittiön kaappien ja laatikoiden siivouksen merkeissä. Aikamoinen ihme, miten paljon tavaraa voi vaikkapa yhteen laatikkoon tunkea vailla järjestyksen hiventäkään.;)
Lomamaanantai. Todella erilainen maanantai kuin arkimaanantai. Ihana herätä, kun on nukkunut riittävästi! Mulla se olisi näköjään aamulla kahdeksan aikaan. Käytiin miehen kanssa 1,5 tunnin lenkillä ja mentiin polkua, jota ei oltu aiemmin kävelty. Mies totesi, että jos oltaisiin lapsena asuttu täällä, tunnettaisiin varmasti kaikki polut lähistöllä ja epäili, ettei meidän pojat taida tuntea kaikkia lähistön polkuja...Niin ne ajat muuttuu.
Mulla on ollut hidas tahti värihaasteen kanssa, mutta mihinkäs tässä kiire on.:) Punainen ja turkoosituli käsiteltyä, nyt vetäisenkin todellisen yllätysvärin eli vihreän.
En muista, että meillä olisi ollut mitään oikeasti vihreää (paitsi piensisustusta) ennen kuin tapetoimme makuuhuoneemme viime syksynä Borås tapettien Falsterbolla. Yksi lempinäkymä kotona on ollut tuon jälkeen juuri sänkyä vastapäätä olevasta peilistä näkyvä tapetti ja lamppu.<3 Jos mietit kuviollisen tapetin laittamista, niin tällä kokemuksella sanoisin, että rohkeasti vaan. :)
Tapetin myötä makuuhuoneen tauluihin vaihtui kasviaiheet, joissa vihreä toistuu...Living&Roomin paketissa oli uusi vihreä maljakko, jonka sävy sopii kauniisti tapetin vihreään. Pullo on minusta kiva ilman kukkiakin! Nuo maljakossa olevat oudot oksat tulivat liljojen mukana, ja koska ne eivät minusta ollenkaan sopineet liljojen kaveriksi, niin törkkäsin ne tuohon pulloon.;) Keväällähän metsästin vihreitä tyynynpäällisiä ja kiertelin kangaskauppojankin löytääkseni oikean väristä kangasta tyynyihin, mutta sellaista ei löytynyt. Niinpä lopulta ompelin tyynynpäällisen valkoisesta pellavasta.
Vihreää löytyy lisäksi tietenkin Iittalan ja Marimekon lasitavaroista. Onko suomalaista kotia, jossa näitä ei ole? Nämä ompunvihreät sopivat minusta paremmin kevääseen kuin syksyyn tai talveen...Iso Vitriini on miehen saama kiitos parinkymmenen vuoden työstä samalla tyonantajalla.:P
Vihreä on minusta positiivinen ja energinen väri. Sellainen metsänvihreä taitaa olla kovin muodissakin nyt. Nakkaan haasteen eteenpäin Ute Liaalle, olepa hyvä!:)
Kävin muuten tänään liittämässä itseni Instagramiin ja joku reipas minut sieltä jo bongasi, vaikka mä vasta opettelen koko asiaa...Tervetuloa sinnekin seuraamaan (vaikka sisältö on toistaiseksi tietenkin vähäistä)! Minut löytää sieltä nimellä mansikkatilanmailla.
Mukavaa viikkoa!:)
Taina
p.s: Vielä on aikaa osallistua arvontaan. Klikkaa itsesi lukijaksi blogiin tai tykkää sivusta Fb:n puolella, lopuksi jätä kommentti arvontapostauksen perään, niin olet mukana arvonnassa!:)
Mitenkäs ne mun neuvot menikään eilen?! Unohtakaa kaappien siivous ja pyykinpesu. Arvaatteko yhtään, mitä olen tänään tehnyt?:P Aloitin keittiön laatikoista, jotka todellakin ovat olleet kuin pommin jäljiltä, varsinkin nelaatikot, joissa on ruokatavaroita. Kerrankos sitä makaronit leviää pussista pohjalle...Ruokatavarat siivottuani iski laiskuus, eikä siivomainen enää houkuttanutkaan yhtään. Olkoon sitten niin. Ei kai kaikkea tarvitsekaan kerralla. Varsinkaan lomalla. Onneksi meidät oli kutsuttu kahville veljeni luokse, joten se siitä siivouksesta.:)
Jatkoin myös valokuvausharjoituksia, mutta tänään on ollut niin kamalan pimeää, että haastetta oli oikeastaan ihan liikaa. Pari siedettävää kuvaa sain, ja niillä mennään tämä postaus.
Meillä ei ole tainnut olla ostokukkia rippijuhlien jälkeen. Eilen kauppareissulla ostin valkoisia liljoja.Olen aina tykännyt liljojen veistoksellisuudesta. Ei mitään ajatusta, että ne olisivat hautajaiskukkia. Samoin on laita myös valkoisilla neilikoilla. Valkoisen ja vihreän liitto on vain niin raikas ja kaunis.
Eilen leivoin illansuussa satsin muffinsseja. Halusin kokeilla lemon curdia antamassa makua leivonnaisille. Muuten käytin samaa ohjetta kuin mustikka-valkosuklaa muffinsseissa, mutta valkosuklaat jätin pois ja sitruunamehun sijaan laitoin 2 ruokalusikallista lemon curdia. Ihan hyviä, aika sitruunaisia...Ehkä yksikin ruokalusikallinen riittäisi. Kuvausharjoituksen kohteeksi muffinssit tänään päätyivät.;) On niitä toki syötykin muutama.
Sain veljeltäni ja hänen vaimoltaan muuten aivan ihanan pienen pähkinänsärkijän nimipäivälahjana! Voi, se on ihana!<3 Kiitos, kiitos! En voi kieltää, etteikö yksi j:llä alkava juttu olisi käynyt tänään jo monta kertaa mielessä. No, haittaako se, jos sen avulla jaksaa tämän harmaan loppusyksyn ankeudesta valoisalla mielellä?
Olipa mukava tapa aloittaa loma seeilinen peli-ilta! Pelasimme aluksi nuoremman poikamme toiveesta muutaman erän Unoa, minkä jälkeen siirryimme pelaamaan Rappakalja-nimistä peliä, vierasperheen kuopuksen toiveesta. Siihen peliin sitten jämähdimmekin, sillä se on ihan mahtavan hauska peli. Tuo nimi on hieman harhaanjohtava, sillä jotenkin voisi saada sen käsityksen, että peliin liittyy juominen. No, ei liity millään tavalla! Suosittelen kokeilemaan. Meidän 11-vuotiaskin oli aivan innoissaan tästä pelistä, jossa pitää sepittää juttuja ja saada muut uskomaan niitä. Tässä voisi olla kiva peli joulun pyhiin...Pitäisi ehdottomasti tavata myös ystäviä useammin!
Lomalla kannattaa tehdä asioita, jotka tuntuvat mukavilta ja saavat hyvälle mielelle! Unohtakaa siis kaappien siivoaminen ja pyykinpesu!:) Tänään kaupungilla piipahtaessamme kävin Luhta Outlet-myymälässä ja löydettyäni kauniin pefletin huimaan 2,5 euron hintaan, syttyi päässä lamppu ja iski kauhea inspiraatio päästä kuvaamaan. Kotiin päästyäni ryhdyin saman tien hommiin.
Jokin aika sitten Living&Roomilta tilaamassani paketissa oli sulkatyynyjen lisäksi mm. nämä Apilanlehdelle(jonka astioita saa tätäkin kautta) vaatesuunnittelija Lars Wallinin suunnittelemat pitsikuvioiset lautaset, neljä pienempää ja neljä isoa lautasta. En ole ostanut uusia astioita piiiitkiin aikoihin, ja nämä olivat vielä niin hyvässä alennuksessa, joten tässä nyt selittelen ostoksiani.;))
Viritin juuri ostamani pefletin kuvaustaustaksi ja kaivelin laatikosta rekvisiittaa lautasten kaveriksi: kirpparilöytöihin kuuluvan kristallilasin, puisen lautasliinarenkaan, metallisen lautasliinarenkaan, syksyisen paperilautasliinan, pellavaisen lautasliinan ja vuosia vanhat Matti&Maija pihviaterimet...
Muuntelin asetelmaa ja nautin. Ehkä somistaminen voisi olla mun työtä, on se niin kivaa! Yllättäin tykkään eniten tuosta viimeisestä kuvasta, jossa on paperiservetti, vaikka pefletin teksti meneekin kuvassa hieman vinoon. Eikä muuten harmainta aavistusta, mitä pefletissä lukee, koska en ranskaa osaa kuin muutaman sanan.:P Mikä kattausvaihtoehdoista näyttää parhaalta sinun silmissäsi?
Lopuksi vielä muistutus arvonnasta. Jos valkoiset pallovalot tai Fazerin suklaat kuulostaa hyvältä, kannattaa lukijoiksi kirjautuneiden tai Facebook-sivusta tykänneiden jättää pieni kommentti Arvonta-postauksen perään. Arvon voittajat sunnuntaina 26.10.
Silloin "ennen vanhaan" eli noin 20 vuotta sitten, meillä oli tapana kokoontua usein kavereiden kanssa erilaisilla kokoonpanoilla pelaamaan lautapelejä tai korttia. Seurusteltiin jo silloin mieheni kanssa ja oltiin aikamoisen voittamattomia Pictionaryssa ja Aliaksessa.;)
Esikoisen kummien kanssa on näitä peli-iltoja harrastettu, kunnes kaikilla alkoi olla työkiireitä ja pieniä palleroita. Rippijuhlissa tuli puheeksi, että pitäisi järjestää (todella) pitkästä aikaa peli-ilta. Tämä ystäväperhe onkin tulossa tänään kylään!:) Herkutellaan tortilloilla ja pelataan pelejä. Saapa nähdä, vieläkö me miehen kanssa pärjätään.
Tällä viikolla havahduin siihen, että ulko-ovessa oli vielä kesäinen ovikranssi. Pikaisesti kävin ostamassa vuodenaikaan sopivamman meidän lähikukkakaupasta, Villiviini Kukka-ja Pihapalvelusta.
Katajainen kranssi on tyylikäs ja kestävä. Nyt sopii vieraiden tulla. Mukavia lomapäiviä lomalaisille ja leppoisaa viikonloppua!:)
