Heinäkuu

Tuntuu, että tähän kuluneeseen heinäkuuhun on mahtunut niin paljon kaikkea, että kai se on aikakin kuukauden vaihtua! Pitkäkin  loma tuntuu kuluvan aina liian nopeasti, eikä kaikkea haluamaansa ehdi toteuttaa millään. Jostain asioista, joita aikoi tehdä, on ehkä pakko luopua tai lykätä myöhemmäksi. Taidan luopua kaappien siivouksesta, vaikka vaikeaa se voi olla...;)

Heinäkuussa ehdimme käymään monessa kivassa paikassa tässä lähellä, mikä oli mun toiveissakin kesän alussa, kun kirjoittelin toivelistaa. Kuukausi aloitettiin mökiltä Oulujärvellä, käytiin samalla Saukkovaaralla ja Hiisijärvellä. Tässä kodin lähellä ajeltiin Vääksyyn Ranskalaiseen kyläkauppaan, Heinolan Harjupaviljongille ja Kalkkisiin. Vesijärveä ihailtiin iltaristeilyllä. Fiskarsin antiikkimessuillekin ehdittiin päiväksi.

Haikailin etelän matkaa, ja kuinka ollakaan,

Tanskan matkasta muodostui sellainen.;)

Legoland yllätti minut toisellakin kerralla positiivisesti.

Pääsin  nauttimaan live-musiikista veljeni kanssa Lahden Öihin. Scorpions oli NIIN hyvä!:)

Kesän herkuista on tietysti nautittu. Mustikka-valkosuklaamuffinssit jäävät varmasti omalle vakioleivontalistalle. Marjoja on syöty, pakastettu ja niillä on koristeltu kotiakin.:) Grillattua on tullut varmaan enemmän kuin kaikkina muina kesinä aiemmin tässä kodissa yhteensä.

Sisustamisen suhteen on ollut rauhallista. Sainpahan sentään keväällä aloitetun tyynynpäällisen valmiiksi! Muutoin onkin tullut enemmän jahkailtua: ensin sinisen perään ja sitten keittiön pöydän uutta pintaa ja väriä. Pienen pieniä sisustusostoksia tein Sisustus Chill´n pop up:sta (ostokset kuvaamatta edelleen) sekä Villa Amaraadasta.

Kuvittelin kesän alussa, että kesähuone olisi jo valmis tässä vaiheessa, mutta onneksi rakentaminen on sentään alkanut. Pihakin menee uuteen uskoon, joten olen yrittänyt olla istuttelematta uusia kasveja. Vielä. Eilen sora-auto ajoi aika (todella) läheltä mun liljoja:P.

Elokuu on aina ollut yksi suosikkini kuukausien joukossa, varmaan koska vietän synttäreitäni silloin. Eiköhän tuo kesähuone nouse tulevan kuukauden aikana...Hääpäivämme on elokuussa, samoin nuoremman pojan syntymäpäivät. Tänä vuonna myös esikoisen rippijuhlat osuvat elokuulle, joten hulinaa on tiedossa!

Heippa heinäkuu ja tervetuloa elokuu!:)

Taina

Lähimatkailua Kalkkisissa

Kesäsäät jatkuvat, vaikka monet ovat jo lomilta töihin palanneet. Tosin melko rajut sadekuurot ovat ainakin täällä meidän kulmilla olleet myös jokapäiväisiä tällä viikolla. Joutuu hieman kyttäämään, koska terassia pääsee öljyämään...Itselläkin alkaa jo ajatukset siirtyä kohti uutta lukuvuotta ja uusia tenavia, jotka tapaan parin viikon päästä. Käytiin viime viikonloppuna huviajelulla Kalkkisissa, ja siitä halusin vielä vinkata lomalaisille tai viikonloppumatkailijoille.:) 

E:n tyttöystävän vanhemmilla on kesämökki reilun kymmenen kilometrin päässä Kalkkisista, ja siellä mökillä piipahtaessamme tuli puheeksi, että Mani-baarissa on varsin maukkaat pizzat, joten olihan ne käytävä testaamassa. Kalkkinen oli meille ennestään tuttu vain veneestä katsottuna. Ajoimme ensin Vesivehmaalle, ja siitä Kopsuontien kautta Kalkkisiin. Kopsuontie on aika mutkainen...Tuntui hassulta Tanskan jälkeen katsella Suomen kesäistä luontoa! Ei ollutkaan silmänkantamattomiin tasaista tai kumpeilevaa maata ja peltoa. Metsää, järviä ja hirsimökkejä, niitä sen sijaan riittää.

 

Mani-Baarissa oli aivan valtavasti ihmisiä! Ilmeisesti monet veneilijät kävelevät noin kilometrin matkan venesatamasta ylös baarille. Luultavasti myös mökkiläisiä oli paljon. Jouduimme odottamaan  pizzojamme varmaan puolisen tuntia, mutta eipä meillä mikään kiire ollutkaan. Hyvää oli, uskallan suositella edelleen! Pizzat olivat myös niin isoja, että loput pyydettiin mukaan ja syötiin kotona.

Piipahdimme kävelemässä satamassa, lähinnä siksi, että minä sain valokuvattua bongaamani rauniot sataman liepeiltä.;)

 

Vanhoissa raunioissa on jotain, mikä kiehtoo minua todella paljon, toisaalta rauniot voivat olla vähän surulliset ja pelottavatkin...Nämä olivat kuitenkin vain mielenkiintoiset.:)

 

Kotiin ajoimme Pulkkilanharjun kautta, missä pysähdyimme vielä syömään jäätelöt, sekä Vääksyssä kanavan liepeillä uimassa. Hauska kesäajelu ja Suomen upea kesä, nautitaan vielä siitä!:)

Taina

Liikaa vaihtoehtoja

Olen ollut kyllästynyt meidän keittiön (tuolta parempaa kokonaiskuvaa) ruokapöydän väriin. Se on ruskea, kuinkas muuten! Kuluma on tehnyt siitä vielä aavistuksen punertavan sävyisen, joten pöydän hiominen ja käsittely on nyt toden teolla mielessä. Kai tuon viikossa saisi uuteen uskoon...? 

Ensin mielessäni oli maalata jalat valkoiseksi ja käsitellä pöytälevy harmaaksi, alla olevan kuvan tyyliin.

Kuva Pinterestistä, valitettavasti en päässyt kuvan alkulähteelle...

Tismalleen oikeanlaista kuvaa en tähän hätään löytänyt, mutta tuossa kuvassa on värit kuitenkin kohdillaan. Meillä ei kyllä ole harmaata keittiössä, joten mietin, että johtaako pöytälevyn käsittely harmaaksi ensin yhteen, sitten toiseen ja kolmanteen...Yritin kyllä jo maalata (vahingossa) maalisilla vaatteilla keittiöntasoa. Hitsi, lähti kuitenkin rapsuttamalla irti, eikä jäänyt edes jälkiä.;)

Kuva alunperin täältä.

Keväällä näin tämän ihanan kuvan, ja siinäpä onkin vaihtoehto numeto kaksi, luonnollisempi puun sävy. Tämä sopisi väreiltään ehkä paremmin nyt olemassaoleviin pintoihin ja kalusteisiin...

Ei kahta ilman kolmatta! Ihan muusta syystä olin laittanut tämän Koti ja Keittiö-lehden aukeaman talteen. Sivulta löytyy nimittäin ihana idea, jonka ehkä voisin toteuttaa pojan rippijuhliin...We´ll see! Uudelleen kuvaa katsoessani pöytä kiinnitti huomioni ja alkoi näyttää ihan tosi hyvältä.:)

Kuva Koti ja Keittiö-lehdestä no 5/2014

Keittiön tuolit ovat luultavasti menossa lähivuosina vaihtoon. Niissä ei ole erityisen mukava istua, jos nyt eivät ihan kauhean epämukavatkaan ole. Punokset ovat kuitenkin aika kuluneet, ja osassa tuoleista valo paistaa istuinosista läpi. Kun uudet tuolit tulevat ajankohtaiseksi, tuskin hankin kahdeksaa tuolia, kuten tein tänne muuton yhteydessä. Neljä tuolia riittää aivan mainiosti, kun ei meillä käy jatkuvasti vieraita. Tuolien väritys voisi kuitenkin olla joko musta tai valkoinen. Siltä tuntuu ainakin tällä hetkellä. Ostotilanteessa voi tuntua joltain ihan muulta.;)

Joka tapauksessa, en pistäisi pahakseni, jos kommetoisitte noita vaihtoehtoja. Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Syyhyttäis kantaa pöytä pihalle ja alkaa hiomaan, mitä nyt mulla on terassin öljyäminen kesken juuri nyt...Jos sulla on myös joku selvä käsitys siitä, millä aineella ruokapöytä kannattaa käsitellä, niin neuvot otetaan ilolla vastaan!:)

Taina

Legoland

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, oli Legoland meidän kuopuksen matkatoivelistalla monta vuotta kärjessä. Edellisellä reissulla pojat olivat iältään nuorempi alle vuoden ja vanhempi alle viisivuotias. Etukäteen uusi vierailu Legolandiin tuntui minusta suoraan sanottuna pakkopullalta, sillä olimme silloin ensimmäisellä kerralla puistossa kaksi päivää. Nyt vierailuun varattiin vain yksi päivä, ja se riitti meille ihan mainiosti. Itseäni epäilytti myös, että onko kohta 11-vuotias liian vanha kyseiseen paikkaan...

Omat epäilykseni olivat ihan turhia! Legoland sopii varmasti kaiken ikäisille, koska se on niin monipuolinen. Sieltä löytyy huvipuistolaitteita isoille ja pienille, legoja kaikissa mahdollisissa muodoissa muodossa, merimaailma ym.. 

M:n mieleen oli eniten liikennekaupunki, joka on tarkoitettu 7-13-vuotiaille. Liikennekouluun varattiin ensin aika, ja ennen autoilla ajelua oli käytävä läpi pieni opetustuokio, johon mies meni tulkkaamaan varmuudeksi. 

Näyttää aivan kuin hiukset olisi värjätty, ei kuitenkaan ole!Kaksi mustaa täplää niskassa ovat olleet pienestä pitäen, ja tulevat esiin aina hiusten leikkuun yhteydessä. Tässä näkyy vain toinen.:)

Ehkä vartin tai 20 minuuttia sai autolla ajella. Edellisiä ryhmiä seuratessamme huomasimme, että tytöt tuntuivat ajelevan säntillisemmin, ja pojilla näytti useammin olevan rento ja huoleton ajotyyli! Ryhmittymiset, väistämisvelvollisuudet ja oikealla kaistalla pysyminen näytti sujuvan...vaihtelevasti.;) M:n ryhmässä ajot menivät varsin mallikkaasti, mikä jännitti vähän etukäteen, kun katseli joidenkin päätöntä ajelua. 

Tärkeä juttu liikennepuistossa oli tankkaaminen ja autopesussa käynti.:) Lopuksi kuskit saivat maksullisen, ihan oikeaa ajokorttia muistuttavan ajokortin. M:n mielestä se oli paras matkamuisto Legolandista (Me ei muuten ostettu yhden yhtä tavaraa Legolandista tuon ajokortin lisäksi, vain ruokia ja juomia.) ja hän oli pelkkää päivänpaistetta tuon jälkeen! Legoland-päivän jälkeen M on alkanut selvästi katsella liikennettä uusin silmin, ja hän kyselee jatkuvasti liikennemerkeistä, väistämisvelvollisuuksista ym. liikenteeseen liittyvästä. Varsin opettavainen juttu siis.:)

Muutoin päivän sana oli jonottaminen. Heinäkuun helteillä väkeä oli varmaan useaita tuhansia liikkeellä. Edellisen kerran kesäkuun sateissa tätä riesaa ei ollut. Kummitustaloon jonotimme ehkä 45 minuuttia, mikä oli pisin jonotus. Talon antiin nähden tuon jonotuksen olisi voinut jättää väliin...

Kivaa katseltavaa tarjosivat pingviinit, joita sai ihailla lasiseinän takaa. Ne ovat niin suloisia! Pingviinit tepastelivat "rannalla", sukeltelivat vedessä ja uskomattoman kepeästi ponkaisivat veden alta takaisin kuivalle maalle.

Myös merimaailma oli meistä mukava ja mielenkiintoinen.

Eivät taida merihevoset kuulua akvaariokaupan valikoimaan.;) Ne näyttävät niin hienoilta mustaa taustaa vasten, vihreän ruohon keinuessa vedessä...

Kaiken kaikkiaan Legoland-päivä oli onnistunut, ja varsinkin lapselle tärkeä juttu. Nyt kun esikoinen on ollut viikon verran rippileirillä, on kuopus saanut olla ainokaisena muutenkin, kuin vain Tanskan matkan ajan. Luulisin, että se on ollut hänestä mukavaa, vaikka varmasti isoveljeä on vähän ikävä. Hups, ajatukset meinaavat karata ihan muihin asioihin, joten lienee viisainta lopettaa...

Hyvää yötä ja huomenta!;)

Taina

Kööpenhamina - Tivoli ja bussihyppelyä

Olemme lähes joka kerta uuteen kaupunkikohteeseen mennessämme ostaneet liput hop-on-hop-off-bussiin, niin tälläkin kertaa. Paitsi että siinä saa yleensä melko hyvän käsityksen tärkeimmistä nähtävyyksistä, voi bussilla siirtyä kätevästi paikasta toiseen. Kuten muissakin suurissa kaupungeissa, täälläkin on kaksi kilpailevaa yritystä, ja meidän lippumme olivat Strömma-nimiselle firmalle. Pysäkit olivat Kööpenhaminassa mielestämme melko huonosti merkattu, ja aikataulut tuntuivat olevan suuntaa-antavia. Meistä se oli yllättävää, sillä esim. Ateenassa ja Barcelonassa asiat tuntuivat olevan paremmin... Tästä huolimatta suosittelisin käyttämään hop-on-busseja myös Kööpenhaminaan tutustuessa. Kaupunki on helpompi ottaa haltuun bussin kyydistä kuin kävellen.:)

Ensimmäisen päivän Kööpenhaminassa kiertelimme juuri bussilla nähtävyyksiä katsellen. Kyydistä hyppäsimme mm. Nyhavnissa ja satamassa, jossa Pieni Merenneito istuu kivellään. Sataman suuret risteilijät muistuttivat mieleen toiveen päästä joskus vaikkapa Välimeren risteilylle. Melkoiset pyörteet syntyivät risteilijän lipuessa satamasta pois!

 

Kööpenhaminan must-kohde on Tivoli. Itselleni oli hieman epäselvää etukäteen, minkä tyyppisestä paikasta tarkalleen on kyse.No, nyt sen tiedän! Sehän on yksi maailman vanhimmista huvipuistoista. Alueelle on pääsymaksu, lisäksi laitteet maksavat erikseen. Tavallaan Tivoli oli minusta hyvin samantapainen kuin Linnanmäki, mutta huomattavan paljon suurempi alueeltaan, ja historialtaan vanhempi. Paikoitellen Tivolista tuli mieleen Euroopan suurin huvipuisto (ainakin silloin oli) Port Aventura Espanjassa, jossa kävimme muutama vuosi sitten...

Vaikka emme ostaneet lippuja laitteisiin, niin aikaa Tivolissa sai kulumaan katselemallakin monta tuntia. Paikkaa on koristeltu upeilla kukkaistutuksilla, joiden ohi en pysty kulkemaan kuvia ottamatta.

Kävimme syömässä paikassa, joka oli ulkoasultaan ehkä hieman italialaistyyppinen. Valitettavasti ruoka oli aikamoinen pettymys, mutta ehkä meillä oli vain huono tuuri. Oma valintani oli kanasalaatti, joten olin yllättynyt, kun eteeni tuotiin kippo, joka näytti olevan täynnä majoneesia. Sekaan oli sotkettu ehkä kananpaloja ja herkkusieniä. Annoksen päällä oli kaksi siivua pekonia...Ei siis ihan noudata omaa ajatustani salaatista. Laskuakin jouduimme odottamaan todella kauan. Ruokapaikkoja oli joka lähtöön, joten ehkäpä muissa paikoissa olisi saanut parempaa ruokaa ja palvelua.

Kuopus ei välitä huvipuistolaitteista, vaan mieluisin paikka oli Rasmus Nallen laiva ja siihen liittyvät kiipeilytelineet. Ei tarvitse olla kovin extremia siis.:)

Hieman meitä ihmetetty, kun Tivolin päälavalla esitettiin tanskalaista elokuvaa Simon Spiesistä melko aikaiseen illalla, eikä meidän näkemämme sisältö kyllä ollut lapsille sopivaa. Saattoi siinä olla amerikkalaisturisteilla ihmettelemistä.;)

Iltavalaistuksessa Tivoli on varmasti hieno paikka, sillä värivaloja oli siellä täällä. Me olimme nousseet matkantekoon jo kukonlaulun aikaan, joten läksimme hotellille ennen pimeän tuloa, joten iltavalaistus saa odottaa vaikkapa jouluista vierailua Tivoliin.

Unohdin muuten eilisessä postauksessa mainita, etten ole missään, koskaan, nähnyt niin monien autojen hajonneen liikenteeseen kuin tällä reissulla Tanskassa! Ihan ihme juttu. 

Legoland-postaus vielä jäljellä...

Rentoa oloa viikonloppuunne!:)

Taina 

Terveisiä Tanskasta!

 

Tämän kesän varsinainen lomamatka on nyt tehty ja koti tuntuu jälleen entistä paremmalta paikalta, ainakin hetken aikaa.;) Kuten otsikosta näkyy, kävimme Tanskassa. Viimeisin Tanskan reissu suuntautui suoraan Legolandiin kymmenen vuotta sitten. Kuopus on katsellut reissulta kuvattua dvd:tä monet vuodet haikaillen, sillä hän oli 10-kuinen tuolla matkalla. Alkoi tuntua, että jos haluaisimme hänen toiveensa toteuttaa, niin se pitäisi tehdä ennen kuin hän kasvaa täysin ulos lapsuudesta. Esikoista ei tuntunut enää Legoland kiinnostavan, joten varasimme matkan hänen rippileirinsä alun kanssa päällekkäin, ja läksimme reissuun kolmen porukalla.

 

 

 

Tällä kertaa lensimme Kööpenhaminaan, jossa vietimme pari päivää ja yhden yön. Seuraavalle päivälle oli varattu vuokra-auto, jolla ajelimme lähemmäs Billundia. Kaksi yötä olimme Billundin lähistöllä Horsens-nimisessä kylässä. Legolandin lähellä hotellit ovat älyttömön kalliita. En oikein näe mieltä tuhlata satoja euroja yhteen hotelliyöhön, eikä sellaiseen kyllä olisi varaakaan.

 

 

 

 

Toisin kuin edellisellä kerralla, nyt ei tuullut, eikä satanut. Takit oli pakattu turhaan, sillä lämpötila on koko ajan hellelukemissa. Tuli suorastaan etelänloman fiilikset. Hotellia varatessa ei edes älytty katsoa, että onko ilmastointia, eikä sitä jälkimmäisessä paikassa sitten ollutkaan. Oli hieman tukala nukkua, mutta parempi silti näin, kuin värjötellen ankeassa vesisateessa!

 

 

 

 

Neljän päivän reissu tuntuu sopivan mittaiselta. Ehdimme ihastella Kööpenhaminaan ihan riittävästi, ja maaseudun maisemia samoin. Paluumatkalla Kööpenhaminaan ajoimme suurimmaksi osaksi pienempiä teitä pitkin, mikä oli varsin fiksua: ajomatka tuntui lyhyemmältä (vaikkei sitä ollut),  kun matkalla riitti katseltavaa, toisin kuin moottoritiellä.  

 

Aika samanlaisiahan sitä ollaan täällä pohjolan perukoilla ihmisinä, kai? Pari kertaa menin häkellyksiin, kun myyjä/tarjoilija aloitti small talkin. Täällä kun ei ole tapana... Suomella pärjään mielestäni loistavasti ja juttelen tuntemattomien kanssa usein, mutta muuten kielitaito on aina vaan ruosteessa, kun ei tule käytettyä muuta kuin tätä omaa, armasta äidinkieltä joitakin matkapäiviä lukuunottamatta!

 

 

 

 

Ei liene yllätys, että ihan mielettömän paljon tykkään tanskalaisesta arkkitehtuurista ja muotoilusta: sopivan pelkistettyä, muttei kuitenkaan kolkkoa, ihan niin kuin suomalaisillakin. Värejä voisi täällä  meillä käyttää rohkeamminkin( niin kuin vaikka tuolla Nyhavnissa on käytetty), eikä kaikkea vanhaa tarvitsisi aina purkaa...Siinä kai ne päällimmäiset mietteet reissun jälkeen.:)

 

Tivolista ja Legolandista kirjoittelen sitten, kun olen ehtinyt käsittelemään kuvat. Yritän olla pitkästyttämättä teitä turhilla matkajorinoilla, mutta jotain on kiva kertoa ja tallettaa itselle muistiin, eli palaan aiheeseen!:) Nyt täytyy ryhtyä valmistautumaan riparin vierailuiltaan...

 

Mukavaa torstaita!:)

Taina

Ilta Vesijärvellä

Kävimme vime viikolla, torstai-iltana risteilemässä Vesijärvellä ystäväpariskunnan kanssa. Ilta oli vielä lähtiessä hieman pilvinen, mutta silti lämmin, ja myöhemmin pilvetkin haihtuivat taivaalta. Ihan täydellinen ilta Vesijärvi-risteilylle siis.

Matkasimme m/s Suomettarella, jonka iltaristeily lähti Lahden satamasta kuudelta ja paluu oli samaan paikkaan iltakymmeneltä. Risteilyreitti kulkee Vesijärven halki, Vääksyn kanavan kautta Päijänteelle, jossa laiva tekee pienen pyörähdyksen. Sitten palataan yleensä takaisin samaa reittiä. 

Tällä kertaa kuski kieppasi palatessa Hollolan kirkon liepeiltä, koska laiva oli edellä aikataulusta. Kiva juttu, koska tuo osa Vesijärvestä on jäänyt aiemmin vesiltä näkemättä. Tämä epätavallinen reitti näytti niin upealle, että olisipa hienoa, jos laiva menisi aina noin!  Kuvat jäivät siinä kohti ottamatta. Sen sijaan Lahden sataman kuvaamiseen ehdin varautua etukäteen, kun tiesin, mitä on tulossa.

Kyllä Suomi on kaunis kesällä, eikös!

Taina