Molskis ja loiskis

Meidän perheen perjantai-illat ovat saaneet

aivan uuden luonteen tämän vuoden puolella,

kiitos lasten harrastusten. Molemmilla pojilla

on nyt salibandytreenit, joten nyt perjantaitkin

on tiukkaan aikataulutettuja. On siinä omat

hyvätkin puolensa. Yllättäin olen huomannut

olevani pirteämpi ja jaksavani vielä nämä

perjantaikuskailutkin.:) 

Veden vääristämä vai elefanttinainen?;)

  

Tänään päätin käyttää ajan hyödyksi, ja kävin

ensimmäisen kerran varmaan vuoteen uimassa

uimahallissa. Tanssin lisäksi uiminen on

ehdottomasti liikuntalajeista mieleeni. Siksi

on kummallista, ettei uimassa ole tullut käytyä.

Siellä uiskennellessa tuli mieleen,

kuinka tärkeästä kansalaistaidosta uimisessa on

kysymys. Lahden puolella kaupunki hoitaa

uimaopetusta koulun kautta kohtuullisen hyvin:

1.-4.-luokkalaisilla on uimaopetusta joka vuosi

4 kertaa tiiviissä jaksossa. Aikaisemmin opetusta

tosin oli 5.-6.-luokkalaisillekin ja uimakertoja oli

kerrallaan viisi. Ne on ne säästöt!

Kotikuntamme ei ole Lahti, joten nuorempi pojistamme

on nyt 10-vuotiaana käynyt koulun kanssa kahdesti

uimassa. Ei voi kuvitellakaan, että siinä opittaisiin

oikeastaan mitään uimataitoja. Kotikuntamme kaltaisissa

paikoissa tilanne näyttää surkealta. Jos perhe ei vie lasta

uimaan, niin meillä on täällä Suomessa kohta

melkoinen joukko uimataidottomia aikuisia...

Laiskanpuoleisesti meilläkin on tullut uimahalleissa

käytyä. Molempien poikien uimataito on kehittynyt

erityisesti Kreikan matkojen aikana, ja toki parina

viime kesänä myös järvivesi on ollut mukavan

lämmintä ja säät suosineet luonnonvesissä uimista.

Kuvat ovat muuten kahdelta viimeiseltä Kreikan

matkalta. Toissakesänä olimme Skiathoksella,

jossa on kuvattu Mamma Mia-elokuvaa. Ihana,

erilainen saari! Viime kesänä olimme Tolossa.

Siitä kirjoittelinkin kesällä täällä ja täällä.

Huoh! Tuon valon määrän ja lämmön ottaisin tänne

ihan heti. Ei musta tule talvi-ihmistä tekemälläkään.

Voi, kun voisikin varata matkan ensi kesäksi, mutta 

pahoin pelkään, että noita rahanreikiä on

muutenkin ihan riittävästi.:/

Nyt alkaa kuitenkin viikonlopun vietto.

Ohjelmassa tälle viikonlopulle mm.

kummitytön syntymäpäivät ja

turnauskahvioon leipomista...

Käykäähän uimassa!:)

Taina

 

Aurinkoa

Kyllä tuolla keltaisella pallukalla

on vain ihmeellinen vaikutus ihmiseen!

Eikä ole edes kevät vielä.

Nautitaan joka säteestä!:

Taina

Mustankallionmäellä

Kun vertasin Lahtea Roomaan, se johtui

näistä lukuisista mäistä, joita täällä taitaa

olla enemmän kuin seitsemän.;)

Yksi korkeimmista on Mustankallionmäki.

Kuten Radiomäeltä, myös täältä voi ihailla upeita

näkymiä. Täältä näkyvät Lahden maamerkeistä

radiomastot, hyppyrimäet, Kaupungintalon torni ja

Ristinkirkon kellotorni. Keskusta aukenee suoraan

mäen alapuolella.

Tykkään itse käydä toisinaan ihan vain

huvin vuoksi ihailemassa tuota maisemaa.
Varsinkin illalla kaupungin valot ja keskustan
rakennukset sekä nuo edellä mainitut maamerkit
ovat edukseen tästä vinkkelistä katsottuna.
 

Huomasin viikonloppuna kuvatessani, että yläkuvassa
näkyvät Onnelantien ja Paavolan kauniit puutalot
eivät erottuneet maisemasta yhtä hyvin kuin yleensä,
johtuen lumipeitteestä punaisilla katoilla.

 Itse kalliot houkuttelevat myös paikalle.

Olen monesti ajatellut, että esim. vappupiknikin

voisi tuolla kalliolla järjestää, jos joskus vappuna olisi
sen verran lämmintä..;D Ihan mäen päällä

sijaitsee (täälläkin) hautausmaa.:) Ute Lias
siellä kierteli viime syksynä, ja tuolloin

opin uutta häneltä mm. eräästä talosta, joka sijaitsee
mäen alla. Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan käynyt
Mustankallion hautausmaalla. Pitäisi ehdottomasti käydä
joskus. Hautausmaat ovat usein kauniita ja 
mielenkiintoisia paikkoja.

Mustankallionmäki muuttuu itäpäässä

Pyhättömänmäeksi, josta viimeinen katunäkymä (yllä)
on. Pyhättömänmäen vanha nimi on Metelinmäki. 
Nimi on tullut paukkuvista kallioista, joilla

tarinoiden mukaan on asunut Metelikansa, hiisiä yms.:) 
Mielenkiintoista juttua Lahden luontokohteista
ja ympäristöstä löytyy ainakin täältä, vinkiksi
paikallisille ja kollegoille!

Pyhättömänmäen ja Mustankallionmäen
omakotitalot sijaitsevat yhdellä Lahden parhaista
paikoista, vain kivenheiton päässä keskustasta,
mutta silti rauhallisella paikalla.

Mulle kävi niin, että kun olin käynyt
tuolla mäellä ihailemassa maisemia ja aloin
kirjoittamaan tätä postausta, innostuin kaikesta
löytämästäni tiedosta. :) Sorry, ei ollut tarkoitus
pitää esitelmää!;) 

Joskus keväämmällä täytyy viedä ainakin tuo meidän
10-vuotias Mustankallionmäelle,  ja yrittää
löytää Pirunluolaksi kutsuttu onkalo. Tarinan mukaan
sitä onkaloa pitkin pääsee Vesijärvelle asti,
onpa joku juuttunut onkalon sisällekin ja jäänyt
sinne ikiajoiksi! 

Mukavaa keskiviikkoiltaa!
Taina

10 kuvaa kesään - tammikuu

Saatiinhan sitä lunta tännekin

viimein, vaikkei nyt mitään kovin

suurta määrää. No, tuoreet kuvat ovat
viime viikonlopulta, ja lunta onkin
sadellut eilen ja tänään, joten kyllä
me varmaan kohta ollaan kinosten
keskellä!;) Joulukuun 

kuvat ja sää tuntuvat nyt katseltuna

ja muisteltuna lähes keväiseltä.

 Loka- ja joulukuun etukuistin kuvat erottaa

oikeastaan vain hiekoitushiekasta, jota on jossain

vaiheessa ehditty tielle sirottelemaan. Tammikuun
kuvaa en ole muuttanut mustavalkoiseksi, maisema
vain oikeasti oli noin mustavalkoinen!:)

Takametsikön kuvat ovat aikamoista

suttua, ja eroavat toisistaan todella vähän.

Noinkohan mä joudun vielä toisenkin vuoden

jatkamaan tätä dokumetointia...Ei kai

vuodet koskaan ole samanlaisia... 

Puolessa välissä ollaan. Vielä saman verran
matkaa, ja kas, sehän on kesä parhaimmillaan!
Sitä odotellessa,

Taina

Radiomastojen juurella

Paras symboli tai maamerkki Lahden kaupungille on
mielestäni radiomastot, jotka ovat kuuluneet

kaupunkikuvaan kohta 90 vuotta. Ne sijaitsevat

Radiomäellä, joka on ihan kaupungin sydämessä.

 Moni muualla asuva tuskin tietää, että Suomen

Yleisradion lähetykset alkoivat aikanaan Lahdesta.

Todella harmi, että alueella sijaitseva radio- ja

tv-museo on pysynyt kohta vuoden verran kiinni

homeongelmien vuoksi. Sekä omat,

että lapset koulussa, ovat tykänneet vierailla

siellä, koska museo on poikkeuksellisen toiminnallinen.

Itse Radiomäeltä on huikeat näkymät
eteläiseen ja läntiseen Lahteen. Näköalapaikalta
muuallekin, mutta se korkein paikka on museon
alueella, ja tällä hetkellä suljettujen porttien takana.

Ihmeellinen nostalgia valtasi mieleni, kun kävelin

tuolla Radiomäen metsässä. Jostain syystä aloin

miettimään sitä, kun kysytään, että mistä olet kotoisin.

Vastaan aina, että en ole kotoisin mistään.

Pitkä tarina, mutta ennen kymmentä ikävuotta

oli muutettu vanhempien työn perässä jo monen monta kertaa.

Kai sitä jää sitten juurtumatta minnekään, mutta

kyllä tästä Lahden seudusta on kuitenkin tullut

se paikka, jonka tunnen kodikseni, vaikken täältä
lähtöisin olekaan.:)

Muistui tuolla lenkkipolulla kävellessä mieleen myös,
kuinka edellisessä työpaikassa vietettiin pitkän
saksanlukijoiden kanssa Martinpäivää,
kuten Saksassa vietetään. Käveltiin lyhtyjen kanssa
pimeässä illassa Radiomäen polkuja ja laulettiin:

Laterne, Laterne

Sonne, Mond und Sterne

Brenne auf mein Licht

Brenne auf mein Licht

Aber nur meine liber Laterne nicht!

Radiomäellä on mastojen ja lenkkipolkujen lisäksi

urheilukenttä ja Lahden vanha hautausmaa.

Kentällä oli eilen kova vilske, ja luistelijoita riitti

niin avojäälle kuin kaukaloonkin. Upea paikka luistella

tai urheilla kaupungin kattojen yläpuolella!

Kävin myös hautausmaalla kävelemässä. On

sinne pari tuttua haudauttukin, mutta luulenpa,

että tuolta on vaikea saada enää hautapaikkaa,

koska hautausmaalla ei ole tilaa laajentua yhtään.

Myös tunnettuja lahtelaisia näkyi haudatun

tälle hautausmaalle. Jotenkin tuolla Radiomäellä 

tulee sellainen olo, kuin olisi lähempänä taivasta, 

joten sehän sopii..

Jos Rooma on rakennettu seitsemälle
kukkulalle, niin löytää niitä upeita kukkuloita
täältä meiltäkin.:) Niistä muista joskus myöhemmin...

Taina

Talvensävyisiä printtikuvia

Juuri nyt, kun luonto on niin kaunis 
erilaisissa valkoisen ja harmaan sävyissä, 
tekee mieli tuoda sisälle noita samoja

talviluonnon huurteisia värejä. Pieni

ripaus pakkaspäivän sinistä ja sitä vaaleanpunaista
auringon laskua tuntuu myös hyviltä 
talvikodin väripalettiin.:) 

Jouluisia tekstiilejä poislaittaessani huomasin,

että sohvatyynynpäällisten pino on jo

aikamoinen, mutta juuri näitä harmaan

sävyisiä ei ollut muita kuin viime kesänä

ostetut Tine K:n raidalliset ja Jyskin oravapäällinen. 

 Uudet  Svaneforsin printtikuvalliset tyynynpäälliset

osuivat kohdalle Finnmarin myymälässä juuri

sopivasti. Ne tuovat harmautta, jota kaipasin,
valkoisen ja ruskean rinnalle. 

 Värien lisäksi luonnosta poimitut
kuva-aiheet miellyttävät silmää. 

Luonnosta puheen ollen, miten mukavaa, että
pakkanen viimein laski normaaleihin talvilukemiin.
Ajattelinkin tänään lähteä jälleen kameran kanssa
liikenteeseen, vähän toisenlaisiin maisemiin kuin
viime viikonloppuna. Harmi vain, että aurinko
näyttää hävinneen paukkupakkasten mukana!  

Mukavia hetkiä ulkona ja luonnossa!

Taina

Perjantain mielitekoja

Hohhoijaa! Että voi olla perjantaiolo! 

Töissä virtaa vielä riittää, mutta kas

kummaa, kun kotiovi aukeaa, niin

tapahtuu ilmeisesti jonkunlainen akun

tyhjeneminen. Vaatii pikaisesti pientä

herkkuhetkeä ja omaa rauhaa!

Perjantai on karkkipäivä, ja tänään ostin

pitkästä aikaa vaahtokarkkeja.

Vaahtokarkkisydämet ovat minusta ihan

parhaita! Tuovat sekä makua että näköä
tuohon kaakaokupilliseen.:)

Asiasta kolmanteen! Joulun alla ostin neulekirjan,

jossa on erilaisia sydänmalleja. No, paljon on ihan

keksimällä keksittyjä ideoita tuossa kirjassa, mutta halusin

silti kokeilla sydämen neulomista. Mietin, että voisiko

näitä neuloa 5.-6.-luokkalaisten kanssa koulussa.

Tehtyäni yhden sanoisin, että kyllä tätä voi

oppilaiden kanssa tehdä. Kotiin voisin vielä neuloa

kirjoneuleena sydäntyynyn...joskus.;) 

Hieman heikosti erottuvat hileet kuvissa.

 Oma kokeiluni on neulottu Novitan

Hile-langasta. Langan ostin Prismasta.

Puikot olivat kokoa 4. Oli mulla tuon

mallin tapaiset siivetkin ostettuna, mutta

ne eivät näyttäneet ollenkaan niin hyvältä

kuin kirjan kuvissa (koska ei löytynyt juuri

samanlaisia), joten olkoon sitten ilman.

Muutakin neuloksiin ja neulontaa liittyvää

on ollut mielessä. Ensinnäkin olen himoinnut

varmaan kuukauden verran Odd Mollyn

neulehuivia, jonka kuvan bongasin Kotivinkin

kuvista (piilomainontaa sanon minä).

kuva Kotivinkistä 1/14

 Oikein kiva, mutta huivilla on hintaa

melkein satanen, ja se on minusta aika paljon

huivista.:(  Uusimmassa Kotivinkissä  oli myös

niin kiva neuleohje, että tekisi mieli ryhtyä neulomaan,
mutta hiivatti, kun saan neulomisella(kin) hartiat 
aina niin jumiin, että olen lopettanut neulomisen
sen vuoksi lähes kokonaan. 

kuva Kotivinkistä 1/14

 Hauskat joka tapauksessa nuo
napit selässä ja tähtikirjailut kyynärpäissä!
Ja miten kivasti himoitsemani huivi
tuohon sopiikaan...:P

Mukavaa perjatai-iltaa!:)
Taina

j.k: Ja niin lähti huivi tilaukseen...:/

Terveiset Suomen kauneimmalta

Muistatteko syksyisen postauksen

Suomen kauneimmasta työmatkasta?

Silloin lupailin, että jossain 

vaiheessa saattaisin kuvata samoja

maisemia uudelleen. Viikonloppuna
oli ihan pakko käydä näitäkin maisemia
kuvaamassa, koska se ei arkikiireessä
yleensä ole mahdollista, vaikka
kuinka tekisi mieli pysäyttää ja
unohtaa kaikki muu hetkeksi.

Miten paljon kauneutta luonto

meille tarjoileekaan! Niin kauniita

värejä ja täydellisellä värisilmällä

"muodostettuja" kokonaisuuksia.

Niin kuin kuvista näkyy, lunta on

täällä oikeastaan nimellisesti.

Sen verran kuitenkin, että on

paljon valoisampaa kuin pari

viikkoa sitten. No, valoisuus toki

lisääntyy muutenkin, onneksi!

 

Vaikken talven sydänystävä

olekaan, niin kyllä näissä kaikissa

neljässä vuodenajassa on omat

ihanuutensa. Vaihtelu virkistää.:) 

Nautitaan nyt tästä talvesta,
kohtahan se on kevät kuitenkin!:)

Taina

Aavistus pinkkiä

Hento pinkki on väri, josta tykkään

todella paljon. En tosin vaatteissa...

Joulun jälkeen kodista löytyy nyt pieniä

hennon vaaleanpunaisia yksityiskohtia.
Vaaleanpunaisen kaveriksi sopii minusta
kauniisti valkoinen ja ruskea, kuten
näissä kynttilöissä. Niin ja tietenkin harmaan! 

Tämän enempää ei vaaleanpunaista meillä
ole, mutta kyllä luontokin osaa!


Kävin eilen kuvaamassa, kun oli niin kaunis
auringonpaiste. Mielessä oli nimenomaan
metsästää vaaleanpunaista kameralla. 

Onnistuin!:) Varpaat kyllä olivat
aivan jäässä, mutta oli se vaivan
arvoista. Muita kuvia myöhemmin...

Hyvää uutta viikkoa kaikille!
Taina

Haaveita vuodelle 2014

Kuten mainitsin tuolla aiemmin,
kirjoitin jo jokin aika sitten tämän
alkavan vuoden haaveista, mutten julkaissut
niitä. Menköön nyt sitten jakoon
nämäkin ajatukset...

Aihe jälleen Mintun kuukauden otsikoista!

Oma ja läheisten terveys ja hyvinvointi ovat
tietenkin niin tärkeitä asioita, etteivät ne minusta
kuulu sarjaan "haaveet". Tietyllä tapaa ne
ovat itsestäänselvyyksiäkin, niin kauan kuin
terveyttä ja hyvää oloa riittää. Tämä lista
on siis kirjoitettu kepeässä mielessä siitä
perusolettamuksesta, että elämä on noin
suurimmilta ja tärkeimmiltä osilta kunnossa...
Se on kai se suurin toive, että elämä jatkuisi
entisellään, hyvänä!

Tulevana kesänä, elokuussa esikoisella

on rippijuhlat. Juhlat ovat olleet

mielessäni aika ajoin viime kesästä lähtien.

Haaveilen mukavista juhlista, joista en

stressaisi turhia, ja  joissa voisin itsekin nauttia

sukulaisten kanssa seurustelusta. Jotta

juhlat eivät omalta osaltani muuttuisi

keittiöhommiksi, olisi varmaan parasta

varata pitopalvelu tai vähintäänkin pyytää

joku kaveri keittiöön huolehtimaan tarjoilun

sujuvuudesta...Jotain pientä laittoa täällä

kodissakin olisi ennen juhlia...;)

Olisiko tämä vähän yliampuvaa rippijuhliin?;D

Tämä pienempi versio voisi olla kiva esim.
olohuoneen pöydän päällä...Ehkä kuitenkin
jonkun muun värisillä ruusuilla! Poika ei
taida välittää vaaleanpunaisista ruusuista...:P

Jos joku ei vielä tiedä, niin odotan ihan

hirveästi kevättä! Periaatteessa kesähuoneen

ikkunoita olisi voinut korjailla säiden

puolesta pitempäänkin tuossa meidän

terassilla, mutta kannettiin ne monta

kuukautta sitten puutarhavajaan suojaan.

Talitintithän alkoivat ahmia tuoretta kittiä

sitä mukaa syksyllä, kun sain ikkunoita

remontoitua. Haaveilen siis keväästä ja

siitä, että saan ikkunat valmiiksi. Kaipa

tintit jättävät kitit rauhaan, jos on

muutakin syötävää?

Timpurin kanssa on jo sovittu, että hän

tulee toteuttamaan haaveeni kesähuoneesta.

Jos mitään mullistavaa ei tapahdu, pitäisi

tämän monivuotisen haaveen toteutua tänä

kesänä. Mielessäni sisustan jo tilaa, ja

nautin siellä lämpimistä kesä- ja syysilloista,

joulunajasta puhumattakaan!:)Ystäviäkin

olisi kiva pyytää iltaa istumaan ja vaikka

järjestää hullut hattujuhlat, kakkukekkerit,

teekutsut Englantilaiseen tapaan tai mitä vain!

Lisäksi toivon ja haaveilen, että saisimme pihaa

tulevana kesänä valmiimmaksi. Muuria ylä- ja

alapihan väliin, istutusalueet terassin vierustalle,

terassit käsiteltyä tummiksi, asfaltti soran tilalle...

Hommaa ja rahanmenoa riittää. Katsotaan, mihin
rahkeet riittää. Ainahan voi lohduttautua fraasilla
"Piha ei ole koskaan valmis"...

Töissä tulee väistämättä muutoksia, kun nykyiset

oppilaani lentävät maailmalle, ja tilalle tulevat ovat

vielä itsellenikin arvoitus. Uudet lapset tuovat usein

uutta intoa itselle työntekoon, mutta muutokseen

liittyy myös stressiä, epävarmuutta ja paljon työtä.
Toivon, että minulla on riittävästi viisautta ja
voimia hoitaa homma kunnialla läpi
raskaan alkuvaiheen. Olen jo aloittanut
mielessäni tulevaan valmistautumisen,
sen pitäisi auttaa...

Olisko ne tässä?
Kaikki kuvat ovat Pinterestistä lainattuja,
koska nämä ovat haaveita, mulla
ei ole omia kuvia niistä.;) Vielä.

Mukavaa sunnuntaita!
Taina 

  

Mitä mummoni on minulle opettanut

Mietin pitkään Mintun kuukaudenaiheita,

kirjoitin jo toisesta aiheesta (vuoden 2014

haaveita), mutten ollut tyytyväinen. Tämä

aihe jäi kaivelemaan, se vaati hieman enemmän

ajatustyötä ja rauhassa kypsyttelyä. Niinpä ne haaveet

odottavat edelleen julkaisu-napin painallusta.:)

Kun puhe tulee mummosta, minulle

se merkitsee enemmän äidinäitiäni, joka asui

kohtuullisen lähellä meitä ollessani lapsi. Toinen
mummo asui täällä Etelässä satojen kilometrien päässä, 

ja hänet opin tuntemaan paremmin oikeastaan

vasta aikuisena.

Lapsuuteni mummo tuo mieleen niin

paljon mukavia muistoja! Mummo oli minulle

tärkeä ihminen, ja uskon, että minä olin

tärkeä mummolle. Oli ihanaa olla mummon

lellittävänä! Hän osasi ostaa kivoja vaatteita,

laittoi maailman parasta perunamuusia, oli

läsnä ja jaksoi kuunnella juttuja. Muistan

vieläkin, miltä mummon iho tuntui, kun

sitä hieroi, tai mummon permanentatut

hiukset, niiden karheuden. Ja mummolan

tuoksun, jonka voin vielä toisinaan haistaa

mummoni nojatuolista.

Mummoni oli käynyt vain kiertokoulua.

Oli kuitenkin oppinut lukemaan ja

kirjoittamaan. Hän oli sodan elänyt.

Omainaisuudet, jotka liitän mummooni

ovat sisukkuus, kyky selviytyä,

periksiantamattomuus ja rohkeus. 

Avioliiton ulkopuolella

saatu tätini on varmasti vaatinut tuohon

aikaan erityisen paljon edellä mainittuja

ominaisuuksia...Myös viisikymppisenä

leskeksi jääminen on ollut kova paikka,

mutta mummoni selvisi siitäkin.

Mummoni oli mahdottoman ahkera, enkä

muista hänen koskaan valittaneen työn

määrää tai velvollisuuksia. Ihan viimeisinä

vuosinaan sairasteltuaan, hän oli saanut

rollaattorin, ja lähtenyt tietenkin marjoja

poimimaan metsään. Kuvitelkaapa

metsäretkeä rollaattorin kanssa!:)

Sukkia hän neuloi kassikaupalla. Mummo

ei varmaan osannut olla täysin joutilaana.

En voi sanoa, että muistasin kirkkaasti

mitään elämänohjeita tai viisaita sanoja

mummoltani, mutta omalla elämällään ja

esimerkillään hän on opettanut minulle

hyvin paljon. Kiitos mummo!<3

Taina

p.s: Mummoja koskevat viisaudet on lainattu
Pinterestistä.