perjantai 15. kesäkuuta 2018

Pihakierroksella II - Kukkailottelua




Edellisestä pihakierroksesta on vain pari viikkoa aikaa, mutta nopsaan vaihtuu kukinnat lajista toiseen. Tarkkana pitää olla, ettei jää jokin ihana kokonaan väliin! 





Juuri ennen lähtöämme avautui pioneista ensimmäinen, coral charm. Niin hurmaavan charmikas lajike, jonka viime kesänä sattumalta löysin ja istutin, että ostin pihaan kaksi uutta pensasta tätä lajiketta. Niille oli sopivat kolot alapihan penkissä.:) Uudet pensaat olivat niin hyvässä kukinnan alussa, että ne pyyhkivät muiden pioneiden ohi ja avautuivat ensimmäisenä. Myrsky katkaisi toisesta pensaasta nupun, mutta se ehti aukeamaan maljakossa ennen tänne reissuun lähtöämme. Varmasti ainakin osa pioneista on auennut poissaollessamme, mutta uskon, että saan ihastella pioneiden kukintaa vielä kotiinpaluumme jälkeen.









Alapihan penkissä kukkii myös mirrinminttu, hieman kituisena, mutta kuitenkin. Sen kitkeminen on minusta siitä mukavaa, että kitkiessä ihana tuoksu leviää ja tarttuu myös käsiin.

Akileijoja olen istuttanut Kesähuoneen kukkapenkkeihin. Niillä taitaa olla taipumuksena levitä, ja sekoittua keskenään, niinpä myös alapenkissä kasvaa nyt yksi erityisen kaunis akileija. 






Akileijoja minulla on valkoisia, vaaleanpunaisia, viininpunaisia (melkein mustia oikeastaan) sekä violetteja ainakin. Syksyllä keräsin siemenkotia talteen, ja siellä tallessa ne ovat edelleen.:) Olen viime kesästä saakka miettinyt tekeväni jotain omenapuiden alustoille. Postaus, jonka kirjoitin vuosia sitten, on edelleen melko paljon luettu. Myös puiden aluset näyttävät valitettavasti toisenlaiselle kuin juttua kirjoittaessani. On ollut ajatus postata aiheesta, mutta kun en ole saanut aikaiseksi ryhtyä muutokseen. Tekisi mieli istuttaa hedelmäpuiden juurelle esim. akileijoja tai sipulikukkia.

Kesähuoneen rinteessä kukkii nyt myös rönsytiarella, osa iiriksistä, vuorikaunokki, varhaisimmat kurjenpolvet sekä hiljalleen myös rinneangervo.










Viime kesänä perustamassani kukkapenkissä yläpihalla vielä odotellaan parasta kukintaa, sillä istutukset tein heinä-elokuussa. Jotain uuttakin penkkiin on tullut alkukesän aikana, kuten unikot ja kuvissa näkyvä mustaselja, jollaista jäin haikailemaan viime vuonna. Hopeahärkkiä siirsin Kesähuoneen penkistä jakamalla, ja kukinta on hyvällä alulla. Mustilan taimipäiviltä, sekä Lepaan puutarhanäyttelystä hankin tähän penkkiin kukkia, joiden nimet olen jo ehtinyt osittain unohtaa...Uudessa penkissä on vielä rutkasti tilaa, mutta enköhän keksi niihin helposti jotain istutettavaa. Minulla on tapana kirjoittaa muistikirjaani ylös uudet kukat ja pensaat, joita haluaisin pihaan vielä istuttaa.

Viime vuonna ostin Kevätmessuilta tähtiputken mukuloita. Koko kesän niitä hoidin ja kasvatin, mutta silti ne ovat huomattavan paljon pienemmät kuin ruukuissa kukkivina Plantagenista loppukesästä ostamani tähtiputket. Mieleen nousee väkisin, ettei tuossa mukuloista kasvattamisessa ole mitään järkeä. Siinä missä Plantagenin tähtiputket jo availevat ensimmäisiä kukkaisia, itsekasvatetut ovat vielä arvoituksia kukinnan suhteen.









Kiitos kaikille viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille!<3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja kauneutta ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki tuttuun tapaan tästä hetkestä sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille<3 Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia!  Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.<3


Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua!
Taina



Pahoittelut! Inlinkz ei tunnu toimivan juuri nyt. Yritän saada linkin toimimaan, mutta jos se ei aiemmin onnistu, niin kotoa käsin varmasti onnistuu, siis tiistaina. Tällöin pidetään linkki auki tiistaista torstaihin. JOS saan linkin aukaistua täältä reissusta käsin, lisään siihen voimassaoloaikaa päivän tai kaksi.

EDIT Yhteydet toimii. Linkitys on auki maanantai-iltaan saakka.:)






torstai 14. kesäkuuta 2018

Seychellit - Eloa kuin matkailumainoksessa



Oikein pikaiset (kuva)terveiset Seychelleiltä! Karkasimme tänne miehen kanssa kahdestaan juhlistamaan 20-vuotishääpäiväämme. Oikeastihan sitä vietettiin tosin jo viime elokuussa, mutta tuolloin emme uskaltaneet reissuun rahoja laittaa, kun miehen yrittäjyys oli niin aluillaan. Nyt oli hyvä hetki senkin puolesta, että kuopus on samaan aikaan rippileirillä Lapissa, ja siellähän ei vanhempainiltaa pidetä, eikä meidän toisaalta tarvinnut miettiä lapsenvahtia reissun ajaksi. 







Joskus talvella näin entisen luokkakaverini fb-muistopäivityksen, hän oli miehensä kanssa täällä pari vuotta sitten. Näytin päivityksen miehelleni, ja siitä se ajatus sitten läks. Kroatiaa olimme matkakohteeksi alunperin ajatelleet, mutta lähtö- ja paluupäivät eivät siihen suuntaan mitenkään tuntuneet kohtaavan. Tänne sen sijaan lähdimme samaan aikaan, kun poika lähti Lappiin, ja palaamme myös samana päivänä. Mies on meillä se matkanjärjestäjä, lennot ja hotelli on erikseen varattu. Niistä voisin postailla paremmalla ajalla tarkemmin. Lensimme tänne Dohan kautta, molemmat lennot Qatar Airwaysillä. Lennoista on pelkästään hyvää sanottavaa, toisissa lentoyhtiöissä palvelu vielä pelaa...







Seychellit on erityisesti hääparien suosima matkakohde. Hääpareja tosiaan näkyy tuossa rannalla kuvaamassa joka päivä. Tuon kuvauskatoksen siivosivat eilen jonnekin, mutta pari hääparia oli tänäkin aamuna kuvia ottamassa. Tämä paikka tuntuu olevan todellakin sellainen, jonne lähdetään puolison kanssa kahdestaan. Pareja kulkee joka puolella käsi kädessä. Yksinäisiä, ryhmiä tai perheitä on hyvin vähän.








Melko pitkät lennot ja suhteellisen lyhyt loma-aika meillä, joten tämä loma on nyt lepoa ja rentoutumista varten. Miehellä ei ole lomaa ollutkaan sitten jouluisen Dubain reissumme. Emme ole mitään ihmeellistä lomaohjelmaa suunnitelleet, vaikka rantatuolissa olemme vähän huonoja makaamaan! Eilen kävimme kunnon hieronnassa ja tutustuimme kävellen lähiympäristöön. Askeleita kertyi mukavasti. Päivä kerrallaan katsotaan, mitä keksitään.






Tämä hetki vuodesta ei ole varsinaista sesonkia täällä. Dohasta tänne lennolla koneessa oli melkein yhtä paljon miehistöä kuin matkustajia, oli tilaa levittäytyä. Huono puoli on se, että sää ei ole paras mahdollinen, mutta meille ihan riittävän hyvä. Aurinko paistaa just nyt, ja mies tuossa hoputtaa. Rantatuoli kutsuu!

Taina 


ps: Kukkailottelun yritän huomenna saada julkaistua. Yhteydet on vähän vaihtelevat, katsotaan, miten käy...

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Torkkupeitot kesäksi - Vohvelin viehätystä



Tarkkasilmäiset ovat ehkä huomanneetkin, että jättineulepeitot on hellejakson aikana laitettu viimein syrjään, ja ne on korvattu uusilla, vohvelikankaisilla, torkkupeitoilla. Ei taida Suomenmaasta löytyä ihmistä, joka ei olisi alaluokilla kyseisestä materiaalista värkännyt pyyheliinoja, tyynyjä tai penaaleita! No, se koulun vohvelikangas on (valitettavasti) edelleen pieniruutuista ja kovaa. Sen sijaan kauppojen vohvelikankaiset tekstiilit, joita olen hypistellyt viimeisen puolen vuoden aikana ainakin Jyskin ja Balmuirin mallistoista, ovat houkuttelevan pehmeitä ja ruudut hauskasti sitä koulun pujottelukangasta suurempaa.






Lahden Sokos typistyi talvella, ja uusi sisustusosasto on enää vain murto-osa entisestä, koko kerroksen sisustuspuolesta. Saattoi olla ehkä maaliskuussa, kun uudistunut sisustuspuoli avattiin, ja sieltä bongasin Annon Kumpu -torkkupeiton, jota olen siitä lähtien käynyt säännöllisesti hypistelemässä. Muutkin värivaihtoehdot olisivat sopineet meille (vihreänharmaa ja luonnonvalkoinen), mutta konjakki (joka mielestäni voisi enemminkin olla hunaja) on väriltään jotain uutta meille. Torkkupeiton hinta (50e), oli se, mikä hidasti ostospäätöstä. Kevyestä peitosta tuo on minulle vähän liikaa. Muutama viikko sitten Sokoksen kodinosastolla kaikki oli -20 prosentin alessa, ja koska pelkäsin, että jään muuten kokonaan ilman, kävin viimein ostamassa peiton. Peiton kellertävä väri on tosiaan jotain sellaista, mitä en ihan heti olisi arvannut haluavani, mutta muutenkin olen huomannut ihastelleeni kaikenlaista keltaista viime aikoina! Peiton värille löytyy värikavereita kyllä vaaleista puupinnoista, joita meillä on siellä täällä lämpöä tuomassa.






Harmaa torkkupeitto päätyi meille Boppiksen bloggari-illan seurauksena. Kaupan omistaja Leena mainitsi, että hänellä on toisessa kaupassa vohvelisia torkkupeittoja myytävänä. Niitä toivomme myyntiin Lahteenkin, ja viime viikolla poikkesin hakemaan omani. Boppiksessa torkkupeitto maksaa muistaakseni 27 euroa, ja sain omastani vielä vähän bloggarialennusta. Näiden kahden uuden peiton myötä siivosin vanhoja torkkupeittoja odottamaan jälleen kirppispöydän ottamista. Turha jemmata niitä pidempään odottamassa uutta tulemista. 








Kun aikaisemmin sisustuskuvia ottaessani peitot piti laskostaa siististi selkänojalle tai rahille, on nykyään toisin. Peitot saavat  kuvissakin olla tuolla tavalla kuin ne usein arkielämässä ovat, hieman levällään, lattialle valuen. Tuleehan kankaan tekstuuri huomattavasti paremmin esille tällä tavalla.






Tällä viikolla on kieltämättä päiväunet maistuneet makeasti noiden vohvelipeitteiden alla. Huomaan, että töissä loppurutistus ja juhlien järjestelyt ovat imeneet kaikki mehut. Normaalisti en juurikaan nuku päiväunia, tai korkeintaan torkahdan hetken, jolloin laitan kellon soimaan noin vartin päähän. Tuollaiset lyhyet nokoset antavat parhaiten virtaa. Sohvalla torkahtaessa minulla on oikeasti ihan pakko olla jonkunlainen peitto, muuten en osaa edes nukahtaa. Väsymyksen määrää tällä hetkellä kuvaa, että nukuin yhtänä päivänä tällä viikolla parin tunnin päiväunet! Vaikka olo tuon pituisten "nokosten" jälkeen on kaamean tokkurainen, tulivat nämä varmasti tarpeeseen. Kaikkein pahin väsymys alkaa onneksi jo mennä ohi, puutarhatyöt on hyvää vastapainoa ja nollausta.:)



Taina

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Pientareelta maljakkoon - Kukkailottelua




Tämän viikon Kukkailottelukukkaset tarjoaa luontoäiti! Kiitos siitä, sillä kukkaronnyörejä auotaan tiuhaan näin kaksien isojen juhlien kesänä.:/ Toivon pihallakin kukkivan pian sellaisten lajien, joita voin leikata melko surutta maljakkoon, kuten pionien, tähtiputken ja malvan. Viilennyt sää on selvästi hidastanut kukintaa. Ehkä se on ihan hyvä, että meillä riittää kukkia sinne elokuullekin!







Luin tällä viikolla artikkelin, jossa kerrottiin lupiinien keräämisen olevan ympäristöteko, kunhan hävittää lupiinit sekajätteen seassa. Juhlien koristuksena Kesähuoneessa ja terassilla olleet lupiinit (jäivät molemmat paikat kuvaamatta kokonaan juhlakiireessä) kyllä heitin ihan ohjeen mukaan roskikseen, mutta tunnustan, että olen yrittänyt saada valkoiset tai vaaleanpunaiset lupiinit kasvamaan aiemmin tuolla Kesähuoneen takana, paikassa, joka kasvaa nyt pelkästään vuohenputkea. Tiedän kyllä, että lupiini on vieraslaji, joka uhkaa hävittää alkuperäisen piennarkasvillisuuden. Toistaiseksi yritykseni eivät ole johtaneet mihinkään, vuohenputki voi erittäin hyvin, eikä lupiineita ole näkynyt. 









Lupiinin lisäksi keräsin kimppuuni lähes kaikkea, mitä pintareelta löysin. Pari syreeninoksaa ovat peräisin ikivanhoista pensaista, jotka kasvavat paikassa, jossa joskus on varmaan ollut talo. Ilmeisesti jonkinlaista pajua (?) poimin muutaman oksan pientareelta, jonne ne ovat levinneet läheisen autiotalon pihasta. Oksassa on hopeanharmaa lehti ja kukinnot ovat pieniä ja keltaisia. Mielestäni tämä ei ole hopeapajua...Osaisikohan joku kertoa, mistä kasvista on kyse? 








Kimpussa on myös pientareelta poimittua kukkaa, joka voisi mielestäni olla leimu. Kyseistä kukkaa kasvaa työmatkani varrella ojassa ja samaa on muuten ilmaantunut kukkapenkkiinkin, muistaakseni viime vuonna kukki ensimmäistä kertaa Kesähuoneen rinnepenkissä. Näiden edellämainittujen lisäksi kimppuun valikoin mäkitervakkoa, niittyleinikkiä ja metsänätkelmää.











Kimpun asettelussa käytin muuten Katinkanssa -blogin Katilta saamaani vinkkiä! Hän kertoi, että Kreeta Järvenpää, jonka kukkataitelua olisin halunnut taannoin päästä seuraamaan, oli rakentanut Mustialan puutarhajuhlapäivillä kukkakimpun siten, että muotoili ensin kukkalangasta/rautalangasta palleron, jonka asetteli maljakon pohjalle. Niin tein minäkin, tosin en edes yrittänyt tehdä langasta palloa, ennemmin sykkyrän, joka mukaili maljakon muotoa. Sykkyrän väleihin asettelin kukkalajin kerrallaan, jotta kimpusta tulisi tasapainoinen. Olipa muuten helppo saada oksat pysymään ilmavasti kukkalangan mutkiin paikoillaan! Vihreä lanka ei myöskään hyppää pahasti silmille vihreästä Aalto-vaasista. Jotenkin tyylillisesti kimppuni tuo mieleen Sadun runsaat kimput.<3 Jotain hyvää muuten tässä viileässä tai suorastaan kylmässä säässä, nimittäin kukat ovat pysyneet Kesähuoneessa aivan moitteettomassa kunnossa monta päivää. Kukat keräsin tiistai-iltana, ja kuvat on muuten otettu tuolloin tuoreeltaan, kymmenen aikaan illalla. 







Kiitos kaikille viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille!<3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja kauneutta ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki tuttuun tapaan tästä hetkestä sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille<3 Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia!  Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.<3



Aurinkoista ja lämpenevää viikonloppua!
Taina



torstai 7. kesäkuuta 2018

Meillä kukkii tuomi! - Menovinkki



Tovin ehdin jo odotella siskoni tapaamista erityisen innokkaana, sillä oli ollut puhetta uudesta taulusta meidän olohuoneeseen. Uusi seinän väri loi mielestäni tarpeen iloisemmalle ja kepeämmälle kuva-aiheelle. 

Jokin meidän, siskoni ja minun, puheissamme meni ristiin, eikä olohuoneeseen liihotellutkaan joutsenpariskunta, kuten olin ajatellut. Joutsentaulu oli nimittäin siskoni ylioppilaslahja kummipojalleen, ja ripustin sen eilen esikoisen huoneen seinälle. Se sopii sinne oikein hienosti, mitä nyt verhot täytyy vaihtaa, mutta se on toinen juttu!;) Onneksi olin pyytänyt paria muutakin taulua sovitettavaksi, etten itse jäänyt kokonaan ilman!;) Tämä Tuomi tuntui heti ensi sovitukselta siltä, että se on meidän taulu. Olohuoneen lisäksi se sopisi meillä ainakin makuuhuoneeseen. 








Tuomen kukinnalla, ja siksi tällä taululla, on erityinen merkitys minulle. Muistan elävästi, kuinka ajoin kohti kaupunkia, ensimmäiseen kevätjuhlaani opettajana. Tuomi kukki niin upeasti, että pysäytin auton ja taitoin oksia luokkaani maljakkoon laitettavaksi. Ihan tuosta ensimmäisestä vuodesta lähtien työpöydälläni on ollut milloin mitäkin, pihlajanoksia, mustikanvarpuja, omenapuunoksia, valkovuokkoja...ja tuomen kukinta, se tarkoittaa minulle kesää. Sitä, että kesä on täällä nyt. Siskoni on onnistunut vangitsemaan tauluun sen kepeyden, joka kuuluu tuohon luonnon kukkaanpuhkeamisen aikaan.<3






Menovinkkinä mainostan tässä samalla tulevana lauantaina Parolan aseman Rompetoria, jonne siskoni on menossa myymään taulujaan. Tapahtumalla on omat Facebook-sivut. Kiusasin itseäni selailemalla, mitä kaikkea ihanaa siellä siskoni taulujen lisäksi olisi tarjolla...Jos kuopus ei olisi varhain maanantaiaamuna lähdössä rippileirille Lappiin, lähtisin itse varmasti viikonloppuna käymään Parolassa. Viime aikoina on joutunut jättämään monta kivaa tapahtumaa väliin, kun aika ei vain riitä kaikkeen, mutta menkää ihmeessä te, joille se on mahdollista! Rompetori on auki klo 10-15, osoitteessa Asematie 11, Parola. Siskoni kotisivut löytyvät täältä. Lisäksi hänen töitään voi ihastella Instagramissa








Kuten kuvista näkyy, riittää kukkia taulujen lisäksi maljakkoon. Aika kiva kimppu tuli mielestäni pientareen valkoisista kukista yhdistettynä kukkapenkin jättipoimulehteen. Sivutasolla kukkivat viime viikon juhlakukista tähtiputket, sekä myrskyn katkaisema pioni ja pelakuu. Huomenna sitten jälleen luvassa Kukkailottelua ihan oikeilla kukkasilla!


Taina