tiistai 25. heinäkuuta 2017

Juurilla



Terveiset mökkireissulta Kainuusta ja Oulujärven rannoilta!





Äitini sanoo puoliksi leikillään, että intiaanien mukaan ihmisen sielu pystyy kulkemaan vain sen matkan, minkä hevosella päivässä pääsee. Minun mieleni viipyilee selvästikin vielä tuolla matkalla, ja erityisesti tässä postauksen kuvien paikassa, vanhalla sukutilalla, jossa ukkini on kasvanut, ja äitinikin ihan pikkuisena.






Jostain syystä ei ole tullut aiemmin lomareissuilla mieleen, että voisi käväistä tuolla, vaikka vanhempieni mökiltä on vain tunnin matka losseineen, ja sukulaiset niin ihanan vieraanvaraisia! Äitin, siskon ja hänen nuorimpansa kanssa hypättiin nyt autoon ja ajettiin vierailulle. Ihan alvariinsa ei ole tullut käytyä, sillä edellisen kerran olen käynyt tuolla joskus 70-80-luvun taitteessa.







Paikka on upea, ja siitä on pidetty hyvää huolta! Talon vanhimmat osat ovat ymmärtääkseni yli 150 vuotta vanhat. Leveät lattilankut ja pirttiä kiertävät penkit, sekä valtava leivinuuni, ne muistin lapsuudestakin.  Muistikuvissani pirtissä istui aina ukkini Heikki-eno polttamassa piippuaan. Siellä ne piiput olivat kauniissa järjestyksessä edelleen, unohdin ottaa kuvan!






Tilan omistaa nykyään Heikin nuorin tytär perheineen. Aittoja on siivottu ja vanhat esineet on lajiteltu, tehty melkein kuin oma museo. Ihania käsintehtyjä huonekaluja, vanhoja vaatteita, tekstiilejä ja kenkiä, laatikkossa on pettua pahan päivän varalle...Suksia eri vuosikymmeniltä, kirjastossa Kekkonen omalla paikallaan, ja kaikki itsetehdyt työkalut ja koneet, joilla valmistettiin se, mitä tarvittiin.







Ei ollut elämä helppoa. Kaikki tarinat eivät ole iloisia ja kauniita. Tämän talon poikia on hukkunut, tai kuollut muuten liian nuorena. Ukkini sai hyvän kodin sukulaisten luota, kun hänen äitinsä meni uusiin naimisiin ja lapsesta tuli taakka... Kaikesta selvittiin! Tunnen itseni pullamössökansalaiseksi, kun olen saanut turvallisen lapsuuden ja olen päässyt elämässä helpolla.  Toisaalta uskon, että minäkin selviäisin kovista ajoista, jos olisi pakko. Ainakin yrittäisin, enkä luovuttaisi, minut on tehty sitkeistä aineksista.

Vaikka itse olen jollain tapaa juureton, niin vanhempieni ja heidän sukujensa juuret ovat syvällä vaarojen, soiden, jäkäläkankaiden ja kylmävetisten järvien rannoilla. Siinä maistuu suolakalan, leipäjuuston ja hillan maku ja tuoksuu vastapaistettu rieska ja veneen terva...



Taina

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Haaveena loft? - MinunVALO



Uustuotantoa oleva loft-asunto kuulostaa hyvälle idealle lofteista haaveileville. Itsekin voisin kuvitella asuvani joskus loftissa. Usein kulkiessani erilaisten vanhojen kiinteistöjen ohi, jotka ehkä näyttävät nukkuvan ruususen unta, haaveilen herättäväni joskus vaikkapa entisen veturitallin tai tehdasrakennuksen uuteen elämään kotina.... Taidan olla tyyppiä, jolle loftin ideaan kuuluu myös, että rakennuksella on historia, joka mielellään saa jollain tavalla myös näkyä, vaikka käyttötarkoitus olisikin muuttunut yksityiskodiksi.







Lofteja tai sellaiseksi kelpaavia rakennuksia ei ole joka puolella tarjolla, joten ehkä tälle MinunLoftin uudelle teräspalkkirakenteiselle talokonseptille on ostajansa. Voisin kuvitella, että esim. kaupunkien uudisrakentaessa entisiä teollisuusalueita tai satama-alueita asumiskäyttöön, ympäristöön sopisi uusloft-talot, ikään kuin muistutuksena menneestä.





Mikkelin Asuntomessujen kohde 24, MinunValo, jäi ensimmäisellä messuvierailulla väliin, joten toisella kierroksella se oli omalla must-listallani. Lehdistöpäivänä talossa olikin sitten aikamoinen kuhina, oli vaikea saada kuvia, joissa ei vilise ihmisiä. Talo on Deko-lehden messukohde, joten lehdestä (7/2017) löytyy laajoja kuvakulmia ja lisäjuttua, jos kaipaat sellaista.

Talon sisustus on tv:stä tutun Anita Koposen käsialaa. Koti on suunniteltu lapsiperheelle. Neliöitä siinä on 201 ja kuutioitakin reippaasti, sillä yläkerran tilat olivat suurelta osin avonaiset, ja ikkunapintaa järvelle on kahden kerroksen verran. Mielestäni Deko-lehdessä on virhe pohjapiirrosten ostikoissa, ne olivat siis menneet väärinpäin...Taloon sisään tultaessa oikealle jäävät makuuhuoneet ja edessä aukeaa yhtenäinen keittiö-olohuone-ruokailutila. Alakerrassa puolestaan sijaitsevat kodin spa-osasto ja varastotilat. Terassia on sekä ylä- että alakerrassa, ja niitä yhdistää metalliset kierreportaat.






Vanhempien makuuhuoneen liukuovet ovat mielestäni todella kauniit, käytännöllisyydestä en menisi takuuseen...Tähän kohteeseen on noiden liukuovien lisäksi tehty paljon mm. huonekaluja, jotka Anita Koponen on suunnitellut ja talovalmistaja on valmistanut MinunDESIGN-merkillä. Pidän kovasti talon sisustuksesta ja hengestä. Jos jotain olisin vielä kaivannut, niin jonnekin rouheaa tiilipintaa vaikka vanhoista tiilistä...





Viehättääkö sinua loft-tyyppinen asuminen pikkukaupungissa, järven rannalla? Tämä talo on nimittäin myynnissä. Muistaakseni hintaa talolla on 820 000 euroa, joten ihan tavallisen palkansaajan tuloilla tätä unelmaa ei makseta. Onneksi voi aina haaveilla!


Taina


torstai 20. heinäkuuta 2017

Pelkkää pinkkiä - Kukkailottelua



Tämän viikon kimppuun sain inspiraation ihanasta Keiju ja kuutit -instatilistä. Ihan huikea tili ja kimppu!<3 Pioni yhdistettynä luonnonkukkasiin. Siispä pioneita vielä kerran. Kimpun perustan muodostaa kolme kiinanpionia viime vuonna istuttamistani pioneista. Juuri istutetuissa pionipensaissa on myös kukkasia, mutta niitä en raaski maljakkoon leikata. Näistä viimevuotisista leikkasin kolme ja vielä jäi useampi pihalle kukkimaan hetkeksi.





Kimppuun keräsin oksia angervopensaista, jotka kasvavat villinä pellon laidassa. Vieressä kasvaa myös omenapuu, paikalla on varmaan joskus ollut talo. Jos tunnistat angervolajikkeen, niin kerro minullekin!





Pionit ja angervot saivat seurakseen kahta erilaista apilaa pientareelta, punaista ja punavalkoista. Yhden oksan vaaleanpunaista siankärsämöä nappasin sekaan. Juhannuksena löysin tuollaisen todella vaaleanpunaisen siankärsämön ensimmäistä kertaa, useinhan ne näyttävät hieman vaaleanpunaisilta. Googlaamalla selvisi syykin väriin, se on maaperän runsas kalkkipitoisuus.





Maljakko on Tine K:n, ostin sen Tiirinkosken tehtaalta. Olen tykännyt kovin vastaavasta pienemmästä, yksinkertaisen kaunis viehättää. Tämä uusi onkin ollut nyt koko ajan käytössä. Pitkästä aikaa otin vähän laajempia kuvakulmia, kun sattui olemaan siistiä.:) Suurin osa energiasta on suuntautunut viime aikoina pihahommiin. Ensi viikolla ajattelin olla niin voimissani, että aloitan raivaukset vaatehuoneessa...paitsi jos alkaa helle, ja pitää keksiä jotain kivempaa!;D





Kiitos  viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Tällä kertaa laitankin linkin auki päivää aikaisemmin, ja se menee kiinni vasta maanantaina, niin ehditte hyvin linkkailemaan postauksia. Minä vietän pitkää viikonloppua mökillä, ja toivon tietenkin kaikille ihanaa kesäviikonloppua!
Taina