sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Jättineulepeitto








Jos olisin etukäteen tiennyt, kuinka nopea ja helppo homma on jättineulepeiton neulominen, olisin toteuttanut tämän haaveni jo aika päivää sitten. Kuvittelin, että saan itseni kamalan jumiin..Siitä lähtien, kun viikko sitten alotin neuleprojektin, olen neulonut vain melko lyhyitä pätkiä kerrallaan ja välillä sitten venytellyt ja jumpannut, jopa käynyt useamman kerran sauvalenkillä, jotta niskavaivoja ei tulisi. No, pakko myöntää, että tänään on hieman päätä särkenyt. Vaikea sanoa, johtuuko päänsärky neulomisesta vai jostain ihan muusta. Ei tunnu, että olisin yhtään enempää jumissa kuin viime sunnuntaina.;)

Neuleen aloittaminen oli takkuista ja hidasta. Loin ensin 30 silmukkaa, kuten Marita oli omassa peitossaan luonut sählymailoilla neuloessaan. Meidän perheen säbämailat on sen verraan tiivisti teipattuja varsistaan, että niillä neulominen ei tullut kysymykseen. Niinpä päädyin kokeilemaan harjanvarsia, ja kun vielä vuolin hieman varsien päitä, oli neulominen niillä melko helppoa ja yllättävän joutuisaa. Neuloessa harjanvarret nojasivat olohuoneen mattoa vasten (kuvia täällä) ja liikkeen tein pelkästään käsilläni kudetta kiertäen tai mahdollisimman kevyesti harjanvarsien päitä liikuttaen. En siis kannatellut harjanvarsia ilmassa. Se olisi ollut hullun hommaa!;) Silmukoita luodessani tajusin, että 30 silmukkaa tekee peitosta melko kapean. Niinpä loin sen verran silmukoita, kun luomiseen varaamallani kuteella pystyi luomaan eli 38 silmukkaa. Harjanvarsille olisi toki mahtunut enemmänkin silmukoita. Minun käsialallani peitto on 88 senttiä leveä. Huomasin, että en tosiaan ole neulonut aikoihin, sillä ajatuksissani aloitin ainaoikeaa neulomalla. Purin pari ensimmäistä kerrosta tuo jälkeen vaihtaakseni neulepinnan aikomaani sileään neuleeseen.






Tavoitteena oli neuloa yhdestä fleecepeitosta leikkaamieni kuteiden verran illassa. Tavoite oli helppo pitää. Perjantaina olin niin väsynyt työviikon päälle, etten koskenutkaan neuleeseen, vaan pidin yhden välipäivän neulomisesta. Vielä eilen olin siinä ajatuksessa, että neuloisin tämän valmistuneen kappaleen sivuille kapeat palmikkokappaleet, mutta istuttuani eilisen illan peiton alla, tulin hieman toisiin ajatuksiin. En nimittäin missään vaiheessa kokenut, että peitto olisi jotenkin liian lyhyt (pituutta sillä on hieman yli 140 cm) tai kapea. Mallailin peittoa myös miehen päälle hänen sohvalla pötkätellessään, ja peitto riittää hänellekin. Aloin myös epäillä, että peitosta tulee liian massiivinen sivukappaleiden kanssa. Jyskin fleecepeittoja mulla on jäljellä vielä reilu kolme kappaletta kymmenestä, joten jos päätän sittenkin ne palmikot neuloa, niin nuo ainekset luultavasti melkein riittävät.

Kun leikkasin fleecepeittoja kuteiksi, pyöristin aina käännöskohtaa, mutta silti nurjalla puolella on hieman epätasaisuuksia tästä johtuen. Kannattaa googlettaa, jos suunnittelet tällaiset peiton neulomista, sillä olisin päässyt paljon helpommalla leikkaamisessa, jos olisin käyttänyt Googlea ennen toimeen ryhtymistä. Koin kuteiden leikkaamisen kaikkein tylsimmäksi hommaksi koko työssä.:) Käännöskohtien lisäksi olen nyppinyt kuteiden solmut nurjalle puolelle. Silti minusta tuo nurjapuolikin on kaunis ja katseenkestävä. Päättelyt tein paksun virkkuukoukun avulla.

Loppujen lopuksi neuloin peittoa vain kuutena iltana muiden hommien ohessa. Voisin ihan hyvin kuvitella aloittavani saman urakan vaikka jo tänään uudelleen. Olisi kiva kokeilla vaikka helmineuletta tai vielä kivempi olisi, jos noita fleecepeittoja olisi tummanharmaina... Kuvissa vilahtava siipikuvioitu tyynynpäällinen on muuten Satun käsistä lähtöisin, tietenkin! Eikös olekin ihana!<3





Tammikuun paras oivallus muuten liittyy työpisteeseeni, joka kuvassakin näkyy. Nappasin kuopukselta työtuolin, koska hän ei siitä tykännyt. Omani, se liian matala, meni pojalle, sillä hän istuu pöydän ääressä yleensä vain pelikonsolilla pelatessaan, eikä silloin pidä käsiään pöydällä, vaan sylissä, joten tuolin korkeudella ei hänelle ole sellaista väliä. Tuolien vaihtamisen jälkeen hän on tykännyt istua pöytänsä ääressä vähän kuin lootusasennossa. Minä puolestani olen istunut koneella ollessani työpöydän ääressä, en enää sohvan nurkassa, ja asento on nyt kaikin puolin oikea.

Hyvillä mielin kohti uutta viikkoa, aurinkoa luvassa!
 Taina


38 kommenttia:

  1. Näyttääpä kivalta tuo peitto! :) Vaikuttaa jotenkin tosi raskaalta hommalta, mutta ei siis ilmeisesti ole. Mukavaa uutta viikkoa Taina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi!:) Olin yllättänyt homman helppoudesta ja nopeudesta. Ihan turhaan emmin monta vuotta!:)

      Poista
  2. No sehän kävi äkkiä 😊 Pitäisköhän munkin kokeilla, jos ei ollutkaan kovin raskasta...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä pitäis!!:) Maltat vain tehdä vähän kerrallaan.:) Peitot oli vielä halvemmat kuin aiemmin, tuolle täkille tuli hintaa alle 15 euroa. Mähän jouduin ostamaan yhden harjanvarren sitä varten. Mietin jo, että tällä vois löydä leiville.;D

      Poista
    2. Teehän Tuija samalla minullekin <3

      Poista
    3. Ei taida Tuija ennättää nyt itsellekään. Mut hei, tää on nopeeta ja helppoo! Rohkeasti kokeilemaan.:)

      Poista
  3. Ihan mielettömän upea peitto ja idea!

    Tätä voisi kyllä kokeille joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ideasta en voi ottaa mitään kiitosta, noita harjanvarsia olin joskus aiemminkin miettinyt, ja siksi päätin kokeilla niillä neulomista sählymailojen sijaan.:)
      Sanon, että kannattaa kokeilla! Mä ostin ensin vain kaksi peittoa, ja kun pääsin neulomisessa alkuun, hain loput peitot, kun olin varma, että työstä tulee totta.:)

      Poista
  4. Upea lopputulos!
    Ja nopeasti sait kyllä valmiiksi!
    Tässähän melkein pitää itekin lähteä Jyskiin ostamaan fleecepeittoja😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellen!:) Neulominen noin isoilla "puikoilla" ja paksulla "langalla" on nopeaa.:)Nyt hopihopi ostoksille vaan. Ei oo hinnalla pilattu nuo peitot!:)

      Poista
  5. Kaunis se on <3
    Hmm...täytyskö minunkin kokeilla????
    Mietin vielä, koska muksuna on saanut ihan tarpeeksi leikata matonkuteita ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!<3 Kuule, voit saada multa nuo loput peitot, niin pääset alkuun. Leikkasin aina sitä mukaa, kun oli tarve, ne ovat siis ihan peittoina vielä. Samasta syystä kuin sä mietit hommaan ryhtymistä!;D Tuolla oli ihan loistavat ohjeet, miten peitto kannattaa leikata. Löysin sen ohjeen tänään.:P

      Poista
  6. Wau, tulipas hieno ja tosiaankin iso! Minäkin olisin halunnutvisomman, mutta noille sählymailoille ei oikein enempää silmukoita mahtunut, mutta ainahan voi tehdä uuden! Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marita!<3 Ja anteeksi, olin kirjoittanut linkkiin nimesi väärin!<3 Onneksi Satu laittoi mulle viestiä, korjasin heti virheen.<3
      Mä uskon, että 30 silmukallakin ois pärjänny, mutta kun siihen harjanvarrelle mahtui ja mulla oli "luomislankaa" jäljellä...;DOikeasti tekisi mieli kokeilla esim. helmineuletta. Siitä tulee niin kaunis pinta.
      Iso kiitos sinulle jälleen inspiraatiosta ja ohjeista!<3 Olet huippu!

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos Marina!:)Se on ihana myös käytössä!:)

      Poista
  8. Voi kuinka ihana ♡ pitääkin miettiä jos tekis itselle kun on niin kauniskin vielä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika!<3 Uskallan kyllä suositella. Kuvittelin, että mulla menee vähintään viikkoja. Ei mennyt, ja halvaksikin tuli vielä.:)

      Poista
  9. Kaunis peitto ja olit tosiaan nopea sen kanssa! Ja hyvä kuulla ettet ole ihan romuna ja täydessä niskajumituksessa jos kerta olet valmis aloittamaan uudelleen vaikka heti 🙂 Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu!:) Peittoa oli aika kiva tehdä, koska se valmistui paljon nopeampaan kuin missään kohtaa kuvittelin. Vielä eilen aamulla ajattelin, että tekisin ne lisäkaistaleet, vaan illalla leffaa katsoessa mietin, että olisiko peitto jo hieman hankala, jos siinä olisi massaa enemmän...Katsotaan nyt, mitä velipoika sanoo, kun menen taas hierottavaksi.;D
      Ihanaa, aurinkoista viikkoa!<3

      Poista
  10. Kylläpä näyttää kivalta ja houkuttelevalta peitolta!

    VastaaPoista
  11. Vastaukset
    1. Kiitos Jenspa!:) Kyllä tuon alla kelpaa lämmitellä nyt, kun pakkaset paukkuu.:)

      Poista
  12. Peitosta tuli hieno. Ja sait sen kuulostamaan niin helpolta, että entistä enemmän alkaa houkuttaa kokeilla itsekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna!<3 No, itse yllätyin siitä, kuinka nopeasti peitto lopulta syntyi, joten rohkaisen kokeilemaan.:D Itsekin ostin aluksi kaksi peittoa kuteiksi, ja ku totesin, että homma toimii,kävin ostamassa loput tarpeet.:)

      Poista
  13. Wau, upea tuli!! 😍 ❤ Olen haaveillut kokeilevani tällaisen viltin tekoa, mutta jotenkin se harjanvarsilla kutominen on kuulostanut kamalan työläälle. Ehkäpä nyt rohkaistun! 😊

    Olet ollut ajatuksissa, ja yhteinen kahvitteluhetki pitkästä aikaa - koetetaas löytää sopiva hetki vielä ennen lumien sulamista... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!<3 Hei, jos vertaan tätä sun neulepeittoon, niin voin vannoa, että sun urakkasi on ollut monin verroin isompi!Sä luultavasti neuloisit tämän parissa aamussa.<3

      Myös sinä olet ollut mielessäni ja meidän kahvittelut! Kamalan huonosti olen ehtinyt kommentoimaan blogiisi, vaikka siellä ihan joka kerta käyn lukemassa. Tavataan pian!<3

      Poista
    2. Ehkäpä mulla onkin vielä ähky sen neulepeiton jäljiltä... :)

      Sama juttu täällä, kommentointi on jäänyt harmittavan vähälle, vaikka kaikki postauksesi käyn lukemassa! Tuntuu, että aika on aina niin harmittavan vähissä...

      Mutta hei, kurkataan kalentereita - mä vaiks joku sunnuntai otan etuajassa lähdön kotoa, ja kaffitellaan - kun kuitenkin siitä teidän ohi aina ajelen! :)

      Ihanaa viikonloppua! <3

      Poista
    3. Uskon!:))
      Tervetuloa kurkkaamaan uutta järjestystä. Mikä lie pyörremyrsky meillä käynyt.;D
      Mukavia messuja!<3

      Poista
  14. Niin ihana, miekin haluan tuollaisen. Pitäisiköhän huomenna kipaista ostamaan muutamat harjanvarret :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh, arvaapa alkoiko tehdä mieli OIKEAA jättineulepeittoa, kun Ellen oli sellaisen hankkinut! Olen niitä paksuja lankoja selaillut edelleen, langat olisivat nyt tarjouksessa...;D

      Poista