lauantai 5. maaliskuuta 2016

Kruunuvuoren hylätyt huvilat - kaunista ja rumaa



Tässä viimein postaus toissapäiväiseltä retkeltä, jonka tein ystäväni kanssa Helsingin Kruunuvuoreen. Kuulin paikasta joskus noin puolitoista vuotta sitten, kun olimme käyneet kuvaamassa ihailemaani autiotaloa Koiskalan kartanon läheisyydessä. Siitä lähtien ajatus päiväretkestä hylätylle kesähuvila-alueelle oli itänyt mielessä, ja nyt viimein löytyi aikaa ja seuraa tehdä tuo reissu! Olen vieläkin näkemästäni jotenkin niin vaikuttunut, että kirjoittaminen tuntuu vaikealta, vaikkeivat tuntemukset ole mielessäni edes mitenkään synkkiä tai vihaisia, hieman surullisia enimmäkseen.

Tässä välissä olen ehtinyt lukemaan useammankin jutun alueen historiasta. En käy niitä referoimaan, vaan neuvon eteenpäin, jos tarinat kiinnostavat. Täältä löytyy hyvät ja yksityiskohtaiset tarinat rakennuksista, sekä syistä, jotka johtivat alueen rappeutumiseen. Ei ole riittänyt, että talot on jätetty hoitamatta, vaan ajanhampaan nakerruksen lisäksi ikävää jälkeä ovat saaneet aikaiseksi tuhopolttajat ja vandaalit. Jostain muistelen lukeneeni, että myös suojelumääräykset ovat omalta osaltaan olleet estämässä kunnostusta. Haloo! Villa Hällebo näyttää minun silmiini ainoalta näkemistämme rakennuksista, jonka ehkä voisi pelastaa, ja senkin kanssa on varmasti kiire.





Alueen luonto teki minuun erityisen vaikutuksen, ehkä suuremman kuin yksikään ennen niin kauniista huviloista. Alue sijaitsee Laajasalon perukoilla, meren rannalla ja nimensä mukaisesti korkealla mäellä. Kallioranta, merinäköala ja käkkärämännyt saivat minut tuntemaan, kuin olisin liikkunut kansallisromantikkojen maalauksissa. Jos tuolle aluelle tullaan kaivinkoneiden ja räjäytysexperttien kanssa, niin silloin mielestäni häviää jotain vieläkin arvokkaampaa kuin melkein tuhoutuneet huvilat. En vain osaa kuvitella alueelle kerrostaloja ja tuhansia ihmisiä...

Yksi rakennus jäi minulta kuvaamatta, ilmeisesti Kanala, sillä se näytti niin vaatimattomalle sivusta. Olisi pitänyt kiertää meren puolelle, että olisin ymmärtänyt rakennuksen kauneuden. Muutenkin tuntui välillä pelottavalta kävellä rakennusten viertä, sillä osa niistä pullisteli ja kallisteli hurjannäköisesti. Sisälle en astunut yhteenkään, koska en uskaltanut. Tässä löytämämme rakennukset matkan varrelta:

Lilla Kronberg oli ensimmäinen isompi rakennus, johon törmäsimme, tai oikeastaan se, mitä talosta on jäljellä. Tuhopolttajilla on riittänyt hauskaa täällä. Aika vaikea tunnistaa samaksi paikaksi kuin linkin kuvissa.




Villa Kronbergin kohdalla tunsin aikamoista närästystä, niin paljon harmitti,  kun näin paksut hirret ja komeat ikkunanpuitteet, perustuslohkareista puhumattakaan. Talot tehtiin ennen vanhaan parhaista aineista. Voisikohan edes osaa näistä materiaaleista uusiokäyttää... Kaunis salmiakkikuvioinen ovi pilkisti romuläjästä.




Villa Hällebossa on ollut elämää vielä pari vuotta sitten. Rakennuksesta on huikeat näköalat suoraan merelle. Erityisesti ihastuin Villa Hällebon ikkunanpieluksien ja nurkkalautojen malliin ja väriin. Tulisipa nyt joku pian pelastamaan tämän kaunottaren ennen kuin on liian myöhäistä! Voisin kuvitella, että täällä olisi jonoa kuin Karirannan kahvilassa Lahdessa, jos paikassa toimisi vaikka kesäkahvila. Linkissä kerrotaan, että rannassa sijaitseva sauna on tarkoitus kunnostaa helsinkiläisten käyttöön. Ikävä vaan, että saunaa ei enää ole, sillä sekin on poltettu. Talon alla olisi muuten juuri sellainen pieni pöytä, jonka ottaisin mielälläni työpöydäksi, jos löytäsin!





Villa Kissinge lienee ollut kaikkein hienoin alueen rakennuksista, siitä kielivät mm. kivipylväät ja lasiterassin perustukset. Romun seassa olisi toinen salmiakkikuvioinen ovi! Vaikea uskoa, että tässä on asuttu vielä 90-luvulla. Villa Kissingen ikkunoista ja pihalta on huikeat näköalat suoraan Helsingin keskustaan.




Villa Schwiegermutter oli niin pienen ja vaatimattomanoloinen rakennus, että epäilin sen olevan joku muu kuin varsinainen asuintalo. Siksi en tullut edes ottaneeksi kokokuvaa. Olin väärässä! Anopille ihan just passeli, ja todella kaunis talo vanhassa kuvassa.:) Tässä romuläjässä yllättivät turkoosit ovenpielet ja vaaleanpunaiset sisäseinät.




Puutarhurin huvilan mansardikatto on kovasti mieleeni, mutta muuten talon tyyli on minusta hassu sekoitus huvilaa ja karjalaista hirsitaloa. Tämän talon suojelua on suunniteltu muutama vuosi sitten, mutta ilmeisesti asia ei ole edennyt mitenkään, ja vandaalit ovat saaneet jatkaa rauhassa touhujaan.





Villa Walhelm muistuttaa minusta tavallista rintamiestaloa. Sen perustuksissa oli jo sellaisia aukkoja, ja seinissä kallistumia, että sisälle meneminen olisi varmasti vaarallista. Ihanaa, kun saa sotkea?




Viimeinen varsinainen huvilarakennus reitillämme oli Lindbergin huvila. Vaikka huvilarakennus on romahtanut, en voinut olla ihastelematta upeaa mansardikattoa ja kauniita ikkunoita. Huvilan viereinen mökki on toistaiseksi pystyssä. Oletan, että tämän huvilan omistanut herra liittyy myös Villa Idmaniin, jossa puolestaan asui kansakoulun isän Uno Cygnaeuksen poika, Jakob, joka käsittääkseni omisti Kruunuvuoren alueen 1900-luvun alussa. Villa Idman näkyi hyvin Kanalan pihalta katsottaessa Kruunuvuorelta Kaitalahden toiselle puolelle. 


 Millaisia ajatuksia tämä sinussa herättää?

Taina




 

34 kommenttia:

  1. Unohdusta, hylätyksi tulemista, hukkaan heittoa, turhuutta jopa vääryyttä....nuo ajatukset tulivat ensimmäisenä kuvista mieleen.
    Mukana monia aarteita ja ihailua jopa pienia mahdollisuuksia, mutta silti niin surullista....
    Jotenkin vielä tuo utuinen ja sateinen ilma tuo kuviin melankoliaa ja alakuloisuutta, vaikka mukana on väriä ja jopa ilon pilkahduksia.
    Siis hyvin puhuttelevia kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kuvailtu! Onhan tuo aika käsittämätön juttu. Jossain Elastisen biisissä hän räppää, että joku voi olla niin köyhä, ettei ole muuta kuin rahaa. Tässä taisi olla niin tuolla alueen omistajalla...

      Poista
  2. Voi hirvitys! Miksi nuo huvilat on vain jätetty oman onnensa nojaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuonna -55 Aarne Aarnio osti paikan tarkoituksenaan kaavoittaa alueelle runsaasti asuntoja ja tietenkin kerätä kunnon tuotto. Toisin kävi, sillä hän ei saanut lupaa rakentamiseen, vaikka yritti sitä useaan otteeseen eläessään. Ilmeisesti perikunta ajaa samaa haavetta. Tämä Aarnio siis jätti alueen rapistumaan, ja saattaahan olla, että aikanaan tuossa sitten on ne hänen haaveilemansa kerrostalot.:/

      Poista
  3. Ensi ajatus: aivan järkyttävää ja todella surullista!
    Eipä noissa enää oikein mitään pelastettavaa ole, kun vandalismi on tehnyt tehtävänsä.
    Toivottavasti kaunis alue otetaan joskus asumiskäyttöön:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Villa Hällebon kanssa alkaisi olla varmasti viimeiset hetket...En voi käsittää noita tuhrijoita, saati tuhopolttajia! Miksi jollain on tarve tehdä tuhoa ja hävitystä. Jos alueelle rakennetaan, niin toivon, ettei mitään massaa ja luontoa ympärillä toivoisi muidenkin pääsevän ihastelemaan kuin mahdollisten tulevien asukkaiden.:)

      Poista
  4. Tuo alue on ollut aikanaan varsinainen helmi. Surullista, miten talot ja alue on tuhottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi tai timantti, todellakin! Täytyy kyllä ihmetellä, ettei kukaan ole vaikkapa vallannut rakennuksia aikanaan, ehkä niin olisi säästynyt edes osa rakennuksista.

      Poista
  5. Kävimme muuyama vuosi sitten, kesällä, tuolla. Onpas paikka mennyt hetkessä ison askeleen takapakkia tai no, kun katto pettää, niin eipä siinä ole paljoa tehtävissä. Sääli tosiaan, että alue on päästetty rapistumaan. Vaikka uutta ei annettaisiinkaan rakentaa, niin miksi vanhaa ei ole pidetty kunnossa, halukkaita olisi varmasti riittänyt.
    Huomasitteko, että "sisämaassa" oli pieni järvi? Kesällä se oli hurmaava, järvi ylhäällä mäellä ja alhaalla meri, huikea paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, onpa surullista kuultavaa! Noissa linkkien kuvissakin oli aivan kuin eri rakennuksia...esim. Lilla Kronberg, josta oli vain rauniot jäljellä, näyttää sisäkuvissa ihanan valoisalle, oikealle villalle!
      Kruunuvuoren lampi tuli kierrettyä molemmin puolin. Se oli tietenkin jäässä, mutta tuolla linkin takana on kuva kesältä. Näyttää ihan satukirjan paikalta!

      Poista
  6. Tuolla on pitänyt käydä, kiitos että teit tämän postauksen ja muistutit minua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! Kannattaa varmaan pitää kiirettä retken kanssa! Mietin itsekin, että jos olisin mennyt silloin heti kuultuani tuolla käymään, niin kuinka paljon paremmassa kunnossa rakennukset olisivat vielä olleet...

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Niin on, ja ahnetta ja itsekästä. Kun kaunis pala historiaa hävitetään, ei sitä enää voi palauttaa mitenkään.

      Poista
  8. Ihmetystä miksi rakennukset on jätetty tuohon kuntoon :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele, että joku on niin rikas, ettei välitä tuollaisesta pätkän vertaa! Aikaa köyhää henkisesti. Tuonne Teresalle kirjoitin lyhyesti alueen hylkäämisen syistä.:)

      Poista
  9. Kauniit kuvat niin surullisesta aiheesta. Paikka on mitä kaunein ja historiallinen - olen aina ihmetellyt miksei suojelua ole mikään aktivistiryhmäkään edistänyt, jos ei kaupunki itse sitä halua säilyttää. Kohta sinne varmaan ajetaan kauhakuormaajat jyräämään kaikki alas, rakennetaan kerrostaloja, ratikkaraiteet, metrokin tietysti pitää saada - ja asuntojen hinnat sitten pilviin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa ihmettelin minäkin! Onko näitä suojelun tarpeessa olevia alueita paljonkin Helsingissä, ei kai ainakaan tällaista? Luulisi todellakin, että asiaan olisi tartuttu vaikka jonkun kansalaisryhmän toimesta. Sama visio pelottaa, mutta jos alueelle rakennetaan taloja, niin jotenkin toivoisin pientaloja, ja luontoa pitäisi ympäriltä säästää ihan lailla!

      Poista
  10. Uskomatonta että näin on voinut käydä. Kun ajattelee millaista kesän viettoa noissakin huviloissa on aikoinaan ollut ja nyt kaikki on päästetty tähän kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Oisko siellä taustalla myös himppu sitä herravihaa, kun ei mikään järjestökään tai aktivistipoppoo ryhtynä ajamaan huviloiden pelastamista...:/

      Poista
  11. Upeita, hyljättyjä ja unohdettuja taloja/huviloita! Minustakin tosi uskomatonta, että näin on annettu käydä ja että noita huviloita on tuolla alueella noin paljon. Miten koko alue on vaan annettu rapistua ja mennä tuohon kuntoon? Surullista, mutta totta. Tuolla olisi kyllä kiva päästä joskus käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolta linkin kautta löytyy tarkempaa tarinaa, mutta lyhkäisyydessään syy on ahneus ja välinpitämättömyys. Mies, joka osti alueen 50-luvulla, oli varmasti pettynyt, kun ei saanut rakennussuunnitelmiaan läpi ja ymmärtäisin, että hän siksi unohti myös omistajan vastuun. Huvilat olivat este rakentamiselle. Aika tekee tehtävänsä ja kenties perikunta pääsee korjaamaan voitot taskuun.

      Poista
  12. Uskomatonta, että tuollaiset, alunperin kauniit huvilat on jätetty oman onnensa nojaan :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Olin aivan ällikällä lyöty, kun kuulin tästä alueesta ensi kerran...ja kyllä se aika sanattomaksi veti siellä paikan päällä.

      Poista
  13. Kruunuvuori on todellakin mystinen paikka, joka helposti jää omaan piiloonsa.

    Kiitos linkityksestä. Sivuillamme on tosiaan esittelyt jokaisesta alueella olevasta huvilasta. Tietoa ja katsottavaa on paljon, mutta mielenkiintoinen historia on käytetyn ajan arvoista lähihistoriatietämystä.
    http://urbanex.ninja/kohde/kruunuvuoren-hylatyt-huvilat/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos perusteellisista sivuista!:) Oli mukava lukea taloissa asuneista ihmisistä. Tarkoitus on palata sivustolle tutkimaan, mitä muita mielenkiintoisia paikkoja sitä voisikaan koluta.;D

      Poista
  14. Voi miten surullista katsoa näitä kuvia. Niin ihania taloja kaikki kun olisivat kunnossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Vanhoissa kuvissa voi todella nähdä, miten viehättävä alue on ollut loistonsa aikoina. Nyyh!

      Poista
  15. Tosi surullista, uskomatonta, että tämä paikka on annettu rapistua näin. Tuolla pitäisi käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen retkeä lämpimästi! Melkein tekisi mieli käydä uudelleen jonain aurinkoisena kesäpäivänä, ihan tuon luonnon vuoksi. Talojen katselusta tulee lähinnä surulliseksi, niin kuin sanoitkin.

      Poista
  16. Onpas kurjaa, että noi upeannäköisen näköiset rakennukset on annettu mennä noin kurjaan kuntoon! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti raha on joillekin arvokkainta, mitä voi kuvitella.:(

      Poista
  17. Jestas.

    Kävin lukemassa tuolta linkistä historiaakin. Onpas mielenkiintoinen ja samalla surullinen tapaus! Mua myös surettaa vanhojen autiotalojen ohi kulkeminen - mietin aina, miksi talo on unohtunut, tietääkö joku edes omistavansa sitä ja kuinka upea siitä voisi tulla remontoituna.

    Hienoja ja ajatuksia herättäviä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sama harrastus kuin sulla!:) Olen aina mielessäni kunnostamassa milloin minkäkinlaista tönöä.;) Surettaa todella paljon, varsinkin jos tuollaisia entisaikojen aarteita on jätetty lahoamaan, sillä todellakin, ennen tehtiin vain parhaista materiaaleista ja yleensä ne parhaat rakennuspaikatkin on varattu jo entisaikoina.
      Kiitos ihasta kommentista Veera!:)

      Poista