perjantai 3. huhtikuuta 2015

Miten tämänkin otsikoisi?



Enpä muista, olenko täällä maininnut, että meidän vanhemmalla pojalla on astma. Alle 2-vuotiaana muistaakseni alkoivat ensimmäiset oireet, ja leikki-iässä jouduttiin (siis lapsi joutui, ja äiti tuli kaupanpäällisenä) välillä sairaalaankin osastolle, kun oli ahdistusta flunssan iskiessä. Tuolloin muuten huomasin, että kaikki lääkärit eivät selvästikään tunnistaneet ahdistuskohtausta! Yli kymmenen vuotta astma on onneksi pysynyt hyvin kurissa lääkityksellä, kunnes viime viikkojen sairastelun aikana lääkitys on tuntunut riittämättömältä.


 

 


Tässä oli jo pari sellaista aamua alla, että mietin jälleen pojan lääkäriin viemistä (antibioottikuuri loppui juuri maanantaina), olin todella huolissani. Tänä aamuna sitten hän sai sellaisen yskänpuuskan, jonka jälkeen alkoi kammottava hengenhaukkominen, jota kesti ehkä minuutin...






En tiedä, oliko selän hieronnasta apua, mutta onneksi henki alkoi kulkemaan, eikä ambulanssi tarvinnut soittaa. Omin avuin ajoimme heti keskussairaalan päivystykseen, jossa poika sai apua. Ulos lähdimme kortisonireseptin kanssa. En tiedä, uskaltaako tässä koska taas nukkua normaalisti...



 


Ihan liian pelottavan aamun jälkeen meillä on vietetty pitkäperjantaita muutoin hyvillä mielen. Käytiin reilun tunnin lenkillä läheisellä Lapakiston luonnonsuojelualueella, mikä on ollut suunnitelmissa jo varmaan vuoden verran.  Upeaa erämaata (sorry kännykyvat), ja aika hauska juttu, että törmättiin usempaan tuttuun siellä erämaan poluilla. Suosittelen lämpimästi, mun kuvat eivät tuo ollenkaan esille alueen kauneutta.:) Uudelleen täytyy päästä tuonne kameran kanssa ja ilman! Ulkoilun lisäksi on tietenkin syöty normaalia juhlavammin. Huomenna voisin laittaa kuvia siitä. Jotenkin ne kattauskuvat eivät sopineet tuohon pojan astmakohtaukseen, joka mun nyt oli pakko purkaa myös täällä, kun se mieltä painaa.

Huumoria pitää kuitenkin elämässä olla! Sairaalan lääkärin nimi oli (ihan oikeasti) Pille-Riin, ja tuon koivunnielemän kalastuskieltokyltin jälkeen näimme pariskunnan marssivan pilkkivehkeiden kanssa jäälle.;D

Nyt en jaksanut keksiä edes otsikkoa.

Taina

12 kommenttia:

  1. Huh huh. Tuollaiset säikähdyttää. Toivottavasti kortisoni auttaa pian ja saatte siirrettyä huolen taka-alalle ♡ Upeat patikointimaisemat ja ihanaa kun jaksat löytää asioista kevennyksiä. Halauksia ♡ ♡ ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu!<3 Ainakin poika vaikuttaa paremmalta...tosin ennen aamuista kohtausta, olin juuri itse herännyt, ja iloinnut hyvinnukutusta yöstä (ilman pojan yskimistä). Jotenkin pelottavan salakavalaa. Uskotaan kuitenkin, että kyllä tämä tästä.

      Luonnosta saa voimaa, kun ne itseltä ovat vähissä.<3

      Poista
  2. Hui, onneksi saitte hengityksen pelaamaan kotikonstein! Toivottavasti pojan yskä paranee pikaisesti! Oikein hyvää pääsiäistä teille ja äidille erityisesti jaksamistsemppaukset stressin ja huolimurehtimisen keskelle. :)

    (Onpa muuten hienoja kuvia ja kävelyreittikin näyttää siltä, että siellä on hyvä liikkua!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emonen!<3 Koko ajan olen ollut uskossa, että tauti on menossa pois, joten hieman uskoni horjui aamulla...Nyt taas luotan vakaasti, että kyllä se tästä.:)

      Alueella riittää tutkittavaa, joten kiva, jos tykkäätte kuvista. Saatte niitä ehkä vielä tulevaisuudessakin.;D

      Poista
  3. Oijoi, onpa teillä ollut hurja aamu. :/ Toivottavasti tauti lähtee pian pois ja huoli helpottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi!<3 Raskas yö takana, valvoen. Onneksi nyt tuntuu selvästi helpottaneen ja äitikin voi olla taas huolettomin mielin!:)

      Poista
  4. Paljon paljon halauksia ja toivottavasti ahdistukset eivät pahene. Itse olen "sairastanut" koko elämäni astmaa, mutta onneksi ei ole tarvinnut kuin kerran käydä lääkärissä haukkaamassa happea. Kannattaa lääkäriltä kysyä saako annostusta suurentaa flunssien ym. ajaksi, minä tuplaan annokset flunssien aikaan :) Ihanaa että löytyy positiivistakin, ja aivan ihanat patikointimaisemat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Miina!:) Lääkkeet on olleet tuplauksella jo useamman viikon flunssan vuoksi, mutta nyt niistä ei ole ollut oikein mitään hyötyä. Oikeasti tuntuu, että se liman oksentaminen auttoi eniten. Tänään on tosiaan jo yskitty enemmän perinteiseen tyyliin, mikä sekin kyllä voi olla aika raastavaa. Oli siellä jonottamassa monta paljon pienempää potilasta, joiden puolesta suretti myös, kun olivat niin kipeän oloisia. Mahtavaa, että astmasi on pysynyt kurissa lääkkeillä!:)

      Poista
  5. Linkkiringin kautta tänne löysin ja olipa ihana tuttavuus tämä blogisi. Liityin heti lukijaksi. Tosi hurjalta kyllä kuulostaa tuo astma! Onneksi sentään saitte hengityksen kulkemaan ihan itsekseen. Meille joskus lääkäri väläytteli astman mahdollisuutta taaperon kohdalla, kun kaikista flunssista yskä menee ikäväksi ja meinaa jäädä päälle. Mutta mitään hengenahdistusta ei ole ollut, että jospa (toivottavasti) astmaa ei kuitenkaan olisi.
    Ihan mahtavalta ulkoilupaikalta näyttää kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna ja tervetuloa!<3 Juuri olin sun blogissa, ja tulen varmasti uudelleen...vähän aikaisempaan kellonaikaan (viimeöinen valvominen pojan vuoksi verottaa)!:)
      Meillä tuo astma alkoi muistaakseni alle 2-vuotiaana (on nyt 15) infektioastmana. Aluksi en itsekään ymmärtänyt, mistä on kyse, sillä lähipiirissä ei ollut ketään astmaatikkoa. Onneksi lääkkeillä sairaus on pysynyt kurissa, mutta jotenkin nämä viime aikaiset sairastelut on pistäneet keuhkot lujille.:(

      Poista
  6. No olipa teillä pitkäperjantaille hurjaa toimintaa - toivottavasti voitte jo kaikki paremmin - sinäkin toivottavasti saanut nukuttua!
    Mukavampaa pääsiäisen aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja aurinkoista pääsiäismaanantaita sinulle Pia!<3

      Poista