tiistai 27. tammikuuta 2015

Elämäni kodit, kerrostalossa keskustan lähellä



Tämä aihe tuli mieleeni jokin aika sitten, kun Valkoisen Harmajan Suvi kertoi tulevan vuoden sisustustrendeistä...Teki mieli kaivella vanhoja valokuvia pitkästä aikaa ja laittaa tarinoita muistiin. Kuinka ollakaan Suvi sittemmin postasi tästä samasta aiheesta (täällä ja täällä), ja lisää on sielläkin tulossa.

Kuvia selaillessani huomasin muutamia valokuvaukseen liittyviä muutoksia. Aikaisemmin (90-luvulla) tuli kuvattua lähinnä juhlatilanteissa, tai silloin, kun kavereiden kanssa vietettiin aikaa jostain erityisestä syystä. Tavallinen arki jäi kuvaamatta. Vaikka olin kiinnostunut kodin laittamisesta heti ensimmäisestä omasta kodista lähtien(tai aikaisemminkin), ei sitä ollut tapana kuvata ihan muuten vaan. No mutta, palataanpa nyt vuosiin 92-98. Olin vuotta aiemmin kirjoittanut ylioppilaaksi ja kiire omaan kotiin oli tietenkin hirmuinen.

Ensimmäinen oma (vuokra)kotini sijaitsi Lahdessa, Asemantaustassa. Tämä talo valmistui talvella -92, ja muutin upouuteen taloon yhdessä silloisen poikaystäväni kanssa. Kaikki pinnat olivat tietenkin erinomaisessa kunnossa ja huoneistossa oli oikeasti todella toimiva pohja, joka sai pienet neliöt tuntumaan todellisuutta suuremmilta. Meillä oli kaksi kissaa, kuten kuvista näkyy, Tinka ja Uuno. Erosimme aika pian poikaystäväni kanssa, ja jäin yksin asumaan tuohon asuntoon. Myöhemmin tapasin nykyisen mieheni, ja hänkin ehti asua tässä kodissa neljä vuotta.

Tässä siis mieheni silloin 2-kymppisenä.:)
Pikkukisut antoivat kyllä sohvakankaalle kyytiä pentuina...:/

Kävin töissä ja olin hankkinut kaikenlaista mieleistäni pikku hiljaa omaan kotiin. Huh, tuo kukertava muoti 90-luvun alusta näyttää nyt silmiini niin kauhealta, että esim. marmori ei varmaan juuri tästä syystä miellytä mua vieläkään.;) Suurin hankinta oli Askosta hankitut sohvat. Muistelen, että ne maksoivat noin 4000 markkaa. Myös puhelinosake oli iso hankinta, mutta se mulla on vieläkin odottamassa arvonnousua.:)





Tykkäsin vaaleasta puusta. Tuollaista koivuviilua oli ainakin sohvapöydässä ja kirjahyllyssä. Keittiön kalusteet eivät näissä kuvissa näy kunnolla, mutta ne olivat mäntypuiset. Kaikki matot olivat vielä räsymattoja tuolloin. Olohuoneesta pääsi isolle parvekkeelle, joka oli etelän suuntaan. Huonona puolena voisikin mainita kesällä kuumuuden, sillä pohjoisen puolelle ei ollut huonetta. Vessa oli ainut ikkunaton paikka, ja kesällä viilein tila.:P Kissat oleskelivat usein parvekkeen vieressä olevan alakerran asunnon katolla. Siitä löytyikin hauska kuva Tinkasta!:) Keittiöstä en kunnon kuvaa löytänyt ollenkaan. Se oli kuitenkin yhtenäistä tilaa olohuoneen kanssa, ja pöydälle oli hyvin tilaa olohuoneen ja keittiön välissä.





Ai, kamala sentään! Ensimmäinen sänky patjoineen oli peräisin entisiltä naapureiltamme, Sirkalta ja Anterolta. Ties kuinka kauan patja oli ollut jo aivan tärviöllä, ennen kuin mieheni sitä alkoi valittaa. Hän nukkui oikeasti ihan kauheassa kuopassa!! Patjakaupoillehan sitä oli mentävä.:) Makuuhuoneen päiväpeite ja verhot ostin Marimekosta. Ainakin päiväpeite on mulla edelleen tallessa, jos vaikka alkaisi uudelleen miellyttää silmää... Opiskelujen myötä makkarin nurkkaan muutti ukkini kirjoituspöytä ja puinen hyllykkö täynnä mappeja.






90-luvun puolivälin jälkeen kotiin alkoi hiipiä kalusteissa pyökkiä ja kirsikkaa, ja tekstiileissä sinistä. Kissojen raapimat sohvat taisivat lähteä Ekin kierrätystorille ja tilalle tuli siniraidalliset. Pieni kirjahylly juomalaseineen sai väistyä isompien, kirjoilla täytettyjen tieltä. Anopilta saaduista Finlaysonin verhoista tykkään edelleen, mutta ne taisivat hävitä siskoni tai veljeni muuttojen mukana. Kuivakukkia oli maljakoissa ja puisessa ikkunakoristeessa, vaatteetkin välillä niin suuret ja leveät, että niihin nykymitoituksella menisi pari kaksikymppistä ihan kevyesti.;D Äitini ja isäni parikymmentä vuotta vanha olohuoneen kattolamppu (näkyy vain osittain kuvassa) oli minusta ihana! Siitä meni yksi lampun kuvuista rikki seuraavassa muutossa, emmekä enää löytäneet harmikseni täysin samanlaista.





On sitä näköjään oltu joskus nuoria ja nättejä.


Työelämään siirryttyämme, ja naimisiin mentyämme, aloin taivutella miestäni asunnon ostoon. Niinpä sitten löysimmekin  uuden ja rakkaan kodin, mutta se onkin jo ihan toinen juttu!:) Lisää kuvia ja tarinoita kodeista, voitte lukea tällä viikolla Pienen Linnun blogista.


Taina

46 kommenttia:

  1. Alussa se on juuri tällaista. Kiihkeä omaan kotiin muuttamisen tarve ja kaikki ensimmäiset eri tavalla hankitut huonekalut kulkevat kuvamuistoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi oli nuo kissat! Muuten ei ehkä olisi tullut kuvattua noinkaan paljoa. Moni asia myös unohtuu, jos ei ole mitään kuvia niistä muistuttamassa::)

      Poista
  2. Kiehtova bloggaus sisustushistoriaa ja mikrohistoriaa selostettuna kuvien kanssa. Digikuvat ovat todellakin tuoneet runsaudenpulan kuvavarastoihin. Yksityisten ihmisten kuvien määrä pienenee ja pienenee, mitä kauemmaksi mennään lähihistoriassakin. Kekseliäs kissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Hyvä analyysi.:) Kun tuossa hiljattain siirsin tältä koneelta kuvia turvaan ulkoiseen muistiin, taisi kuvia olla muistaakseni noin 18000 kappaletta.Tämä kone mulla on ollut vajaan kaksi vuotta. Todellakin! Mulla ei ole ensimmäisestä 30 elinvuodestani varmaan tuhatta kuvaa enempää, vaikka hankin oman ekan kameran jo 15-vuotiaana, sekä isäni on ollut ahkera kuvaamaan. Vanhat kuvat ovat aarteita, ja tätä postausta tehdessä syntyikin ajatus vanhojen kuvien skannaamisesta.:)

      Poista
  3. Kiva postaus!
    Heti löysin yhtäläisyyksiä omaan ekaan kotiiini: tuo kirjahylly ja tietysti oli samanlaiset mustajalkaiset viinilasit, ja pulloja ja laseja kirjahyllyssä ;)
    Pyökki oli se lemppari, nykyään todellakin ei...marmori on myös yäk, johtuen siitä että tuolloin oli jotain marmorijuttuja.
    Mutta miten ihana oli päästä laittamaan ekaa omaa huushollia, vaikka paljon haalittiinkiin sukulaisten kätköjä ja kaikki oli eri paria :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellen!:) Aika monet noista huonekaluista, vaikka olivat kuinka halpoja tai saatuja, menivät vielä itseltä kiertoon. Eikä ollut Ikeaa, josta hakea "kaikki kerralla".:) Mutta oma koti oli kuitenkin niin tärkeä, maailman paras paikka!<3

      Poista
  4. Kivat kuvat joissa näkyy ajan sisustustrendit, muistoja... ja tuo kissa ikkunantakana on niin ihana :)

    VastaaPoista
  5. Aivan mieleenpainuva kirjoitus ja niin tuttua moni asia, taidamme olla samaa vuosikertaa..:D
    Moni asia on muuttunut tuolta, itse en vieläkään kestä kukikkaita kankaita, niitä taisi olla liikaa, juurikin noissa 4000 markan sohvissa :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, muistan sellaisia Kotivinkin juttuja, joissa kukkaa, ruutua ja raitaa yhdistettiin tyylikkäästi.;D Noh, parempi olla sanomatta ei koskaan enää, sillä sehän voi olla se seuraava trendi, ja kukallinenkin tuntuu taas kivalta.:)

      Poista
  6. Tosi kiva postaus. Minunkin mieleeni palasi ensimmäiset asuntoni ja nuo kuosit niin sohvissa, verhoissa kuin matoissakin. Ai kamala! Hih... minulla oli muuten ihan samanlainen kirjahylly kuin teillä siinä kolmannessa kuvassa =) Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa kotipostausta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krisse!:) Ei oo ollu ikävä noita ysärikuoseja tosiaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos mieli vielä muuttuu.;D Seuraavassakin kodissa oli OIKEIN mielenkiintoisa valintoja...ihan itse tehtyjäkin.;D

      Poista
  7. Alussa taitaa enempi määrätä käytännöllisyys ja tarve kuin oma maku. Ainakin omissa kalusteissa olen tällaisen muutoksen huomannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti totta. Saa kalusteen sieltä ja toisen täältä, eikä kaikkea osaa heti ajatellakaan, mitä tarvitsee. Tosin joillakin on minusta tuntunut aina olevan kauhean varma, ja hyvä tyylitaju alunalkaenkin. Toki sekin vaikuttaa, mihin on varaa. No, 90-luvulla taisimme kaikki olla nykysilmin aika tyylittömiä!:)

      Poista
  8. Ihana matka nuoruuteen :D. Tutulta näyttää moni sisustuselementti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku!:) Ehkä valitettavan tutulta...?:D

      Poista
  9. Ihana postaus! Mä oon muuttanut ensimmäiseenn omaan kotiin 1989. Aika paljon samaa löytyy! Sitä oon miettinyt, että se sisustaminen tuli kuvioon vasta myöhemmin. Toki maku ja valintoja piti tehdä jo silloin, mutta enemmän tarpeen ja käytännöllisyyden kautta. Tykkäsin koivusta, männystä en. Tämä pitää muuten edelleen paikkansa! Harmi tosiaan, että arkea ei paljon kuvattu. Pikantin koivuinen tv-taso ja kirjahylly tosiaan... ;) Oon muistellut myös sitä, että aika järkkyjä oli 90-l. tekstiilit. Outoja värejä ja kuvioita. Marmori ei nappaa kyllä yhtään!
    Ihana kuva collegeasuista! Oli ne isoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa mua on kyllä hieman kaduttanut, että kaikki mäntyiset kalusteet tuli laitettua kiertoon, sillä niiden tilalle tuli aika usein lastulevyä ja viilua. Mäntykalusteista ois kuitenkin voinut saada kivat maalaamalla.
      Löysin jokin aika sitten yhden puseron, joka oli jäänyt johonkin laatikon pohjalle. Se oli kokoa S tai M. Mulla ei ole vuosiin ollut mitään tuon kokoista vaatetta, mutta tuohon olisin mahtunut varmaan edelleen. En kokeillut, enkä säästänyt. :)

      Poista
  10. Oi mikä ysäri! Vanhoja kuvia on ihana katsella sekä ihmetellä, kauhistella ja ihastella vaatteita ja sisustusta. Ennen digiaikaa löytyy tosiaan hyvin vähän kuvia ihan vain kodista, mikä on todella sääli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Joistain lapsuudenkodeista ei ole oikein minkäänlaisia kuvia, ja niillä kuvilla olisi kyllä itselle paljon merkitystä. Käyköhän muut unissa vanhoissa kodeissaan? Mä olen joskus käynyt.:)

      Poista
  11. No ootpa ollut valveutunut, kun sulla on jo noilta ajoilta kuvia kodista :). Vaikka taisi kumminkin olla se mies kuvauksen pääasiallisena kohteena, mutta onpa jäänyt siinä samalla talteen noita ysäriherkkuja :D. (Menee ihan kylmät väreet, kun mietin niitä kaikkia kankaita, millä olen miehen poikamiesaikuiset mustat sohvat (samaa mallia kuin teidän kukertavat) verhoillut. Niitä kun ei saanut hävittää, koska olivat kuulemma maksaneet 6000 markkaa.. Tiedä häntä sitten, mutta eipä olis ollut uusia varaa ostaa, joten verhoilin sitten milloin raidallisella, milloin ruudullisella ja milloin milläkin kankaalla. En ymmärrä, miten olinkin niin viitseliäs. Kyseessä kun ei ollut mikään irtohuppu, vaan todellakin huolella tekemieni kaavojen mukaan ommellut päälliset. Kaverina metallijalkainen savulasipöytä, joka oli aina paksun pölykerroksen peitossa. Ja kolmiosainen roikkuva kattovalaisin, johon löi aina päänsä :D. Voi niitä aikoja..)

    Mutta nuori ja nätti olet tosiaan ollut ja ihan mahtavia muistoja tämmöiset, vaikka vähän karmiikin nuo kasarit ja ysärit. Jotenkin sitä oli silloin tyyliltään olevinaan paljon aikuisempi kuin nykyään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, sä osaat siis verhoilla sohvia?!;D Mulla ois tuo yksi nojatuoli...:) Ootpas ollut uskomaton.

      Mun piti vähän muokkailla tuota tekstiä, kun mietin, että jos siellä lukijoissa sattuu olemaan joku tän tyylin uskollinen ystävä. Kirjoitin nimittäin, että tyyli oli aika vanhahtava, mutta poistin sen, kun ajattelin, että joku saattaa loukkaantua.:) Mutta oikeasti, mehän pukeuduttiin, ainakin toisinaan, kuin mummot, ja sisustustyyli ei myöskään tunnu yhtään nuorekkaalta. Ehkä se on tuo trendi vaan niin vanhanaikaisen tuntuinen?

      Oli se hyvä, että oli kisut ja mies kuvattavana, muuten ei ois varmaan kuvia tämän vertaa!;D

      Poista
  12. Ai että miten kiva postaus - 90-lukua ei kyllä tule ikävä.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!:) Mäkin vähän epäilen, että enää tätä tyyliä koskaan kotiini huolisin.;D

      Poista
  13. Ihanaa historian havinaa. Täytyy sanoa, etten itse oikein ole tuollaisten kukkakuosien ystävä. Raidat saattaisivat olla enemmän makuuni. Tai nahka. Hauska muistelusessio.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina!:) Mäkin olen kyllä tykännyt enemmän raidoista ja ruuduista kuin kukista. Tuossa sohvan kuviossahan ei ole kukkia,vaan sellaisia sekalaisia viivoja. Aika graafista varmaan sen ajan mukaan.;D No, päiväpeite ja verhot saivat olla kukalliset, mutta olivathan ne sentään kotimaista laatumerkkiä!:D

      Poista
  14. Voi miten ihana postaus ja ihanat kuvat ja kyllä olet kauniina noissa kuvissa! Aika järkyttävä kalustemuoti silloin kyllä oli ja hassua ajatella, ettei siitä niin kauan oikeastaan olekaan kun kaikilla oli tuollaiset sohvat. Tulee tavallaan mieleen kaikki huolettomat ajat täynnä toivoa ja odotuksia elämään, ai että! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati!<3 Ai, miten niin ei ole kauan...Saman verran aikaa, kun mitä mulla oli noissa kuvissa suunnilleen.:P Vuodet menee ihan varkain, mutta onneksi jää kaikki muistot!:)

      Poista
  15. Kiva kertomus ja muistelo ja kuvitus ajankuvana

    VastaaPoista
  16. Entisen kodin mukava tarina kuvin ja sanoin. Maku ja tyyli muuttuu aina matkan varrella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, niinhän se tekee. Ajattoman tyylin löytäminen ja kokoaminen vaatii pidättäytymistä pintamuodista.:)

      Poista
  17. Olen niin kissaihminen, että kovasti ilahduin kuvien kissapitoisuudesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän luulen, että aika monta kuvaa ois jäänyt kokonaan ottamatta ilman kissoja.:) Mieheni on allerginen kissoille, joten hänen aikansa kärvisteltyään, jouduin luopumaan kissoista. Onneksi molemmille löytyi hyvä koti, jossa ne elivät monen monta onnellista vuotta!<3

      Poista
  18. Ihania kissoja sinulla. Muistoja on kiva katsella valokuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päikkä! Aika moni asia pääsisi unohtumaan ilman valokuvia, ainakin mulla!:)

      Poista
  19. Hauska historiallinen kotikierros, Taina! Totta, ennen kuvattin juhlia, onneksi digikamerat ovat mahdollistaneet myös arjen kuvaamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!:) Oli se tosiaan aika tyyristä kehittää kuvia ja sitten piti vielä jännittää, että miten ovat onnistuneet. Tuntuu suorastaan vaikealta kuvitella tuollasta enää. On niin tottunut digikuvaukseen.:)

      Poista
  20. Meilläkin on pyökkivaihe lusittu, ja omistin tuollaisen kolmiokuvioisen maton - tosin vihreänä. Tää innostaa niin, että pitää varmaan kaivaa albumeja esiin. Mulla on mm. ollut puna-musta-kromi-kausi (auts)!
    Ilahdutus etenee - hankin tänään tykötarpeita, mutta kyseessä on hieman aikaaottava juttu, joten koita jaksaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iih, voin kuvitella sen puna-musta-kromi yhdistelmän oikein elävästi!;D Äläkä ota stressiä ilahduttamisestani, omani ovat vielä myös vaiheessa.:)

      Poista
  21. Muaha-haa!!! :) :) :) Tunnistin itseni keittiökuvasta! Ai kamala kun ollaan niin ysäriä! Meilläkin oli sininen sisustusvärinä jonkin aikaa, ja niin paljon sitä tuli katseltua että nyt en tahdo kestää sitä edes pieninä annoksina. :) Niin, ja silloin piti taulut ripustaa diagonaalisesti hiukan eri korkeuksille. Never again! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salppurin kisaviikonloppuna on tuo keittiökuva otettu! Vuotta en tietenkään muista, mutta on näköjään laitettu yövieraat tiskaamaan.;D Itse taidettiin tiskata vain äärimmäisessä hädässä, kun sama kuppi oli niin mömmöinen, ettei siitä enää millään voinut juoda...Vannomatta paras, sulla voi ihan kohta taas olla sinistä ja taulut eri korkeudella.:P

      Poista
    2. Totta, vannomatta paras, mutta kyllä siihen taitaa mennä ainakin toiset 20v ennenkuin nostalgia nostaa tarpeeksi päätään. :)
      Olen muuten seuraillut sun blogia vähän väliä vaikken ole kommentoinutkaan (nytkään en osannut millään nimellä...) ja teillä näyttää kyllä kivalta. Aika sama maku meillä! Sitä vaan mietin että mistä kummasta saat kaiken tuon energian ja ajan tuohon kaikkeen ihanaan. Esim. vanhojen ikkunoiden kunnostukseen pihahuonetta varten, on nimittäin aikaavievää hommaa. Toki upea lopputulos kannustaa, mutta silti! Hatunnosto! :)

      Poista
    3. Voi, ihana kuulla! Ja tiedän, meillä todellakin on aika samanlainen maku.:D Teillä on NIIN ihanaa ja kaunista.<3 Ajankäytöstä...toisinaan jutun kirjoittaminen vie joskus enenmmän aikaa, joskus vähemmän. Yleensä ehkä puolesta tunnista tuntiin. Kuvien kanssa kyllä menee enemmän aikaa,varsinkin jos kuvat pitää kaivaa vanhoista laatikoista ja albumeista!;D Teinillä sattui taksvärkkipäivä tällä viikolla, ja annoin hänelle tehtäväksi skannata kuvat tähän postaukseen. Muuten hyvä, mutta osaa kuvista hän oli rähminyt sormenjälkiä täyteen, että jouduin itse skannaamaan osan uusiksi. Ajan riittävyyden kanssa on vielä opettelemista. Haluaisin niin ehtiä kaikkea enemmän! Omaan itseen ja liikuntaan satsaaminen on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Voi olla, että blogi sitten hieman kärsii, tai sitten ei. Yleensähän sitä energiaa on enemmän, kun jaksaa liikkua.:D Ihanaa, kun kommentoit!

      Poista