perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävyydestä

Täällä minä nyt sitten parantelen flunssaa, ja
yritän ottaa rennosti ja levätä. Ei ihan ole mun
vahvimpia puolia...olla vain tekemättä mitään.;)
Tauti tosin rajoittaa, sillä liika heiluminen saa
aikaiseksi nenän vuotamista tai
kauheita aivastuspuuskia. 

Tajusin, että taisin olla pikkaisen päästäni pyörällä
eilen kotiin tullessa. Kassi, jossa oli
ostamiani herkkuaineksia ystävänpäivää ajatellen,
jäi suurimmalta osalta purkamatta taudin iskiässä päälle.
Mansikat muistin kyllä laittaa pakkaseen (kaikki kesällä
pakastetut on jo syöty), mutta kermat ja tuorejuustot
olin ihan täysin unohtanut laittaa kylmään.
Ruokaa suoraan roskikseen kaupasta... Ei kovin järkevää
eikä taloudellista! Taudin piikkiin meni ne.


Ihania kirjoituksia blogeissa on ollut tänään, ja 
lisää näyttää tulleen sillä aikaa, kun käsittelin
valokuvia. Erityisen koskettava oli minusta
Kristan kirjoitus, käykääpä lukemassa!
Tahdon silti minäkin lisätä ystävyydestä
muutaman ajatuksen...


Koska muutimme lapsuudessani niin monta
kertaa, opin aika nopeasti sopeutumaan porukkaan
ja löytämään ystäviä itselleni. Matkan varrella
osa ystävistä jäi, ja uusia löytyi tilalle.
Toisaalta olen viihtynyt hyvin itseksenikin,
en pelkää yksin jäämistä. Niin paljon kuin jotkut
Facebookia mollaavat, minusta sen paras
puoli on ollut juuri näiden matkan varrella
kadonneiden ystävien uudelleen löytäminen.
Yhteinen juttu kaikkien ystävieni kanssa
on helppous olla yhdessä, vaikkei oltaisi
nähty moneen kuukauteen tai vuoteen.
Aina voi jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin.
Joskus suren sitä, että asumme niin suuressa
maassa ja ystäviä satojen kilometrien päässä
tapaa aivan liian harvoin. 


Monesti sanotaan, että ystävien saaminen aikuisena
on vaikeaa. Minulla on käynyt aivan
hirveä onni työyhteisöjen suhteen, sillä myös
työpaikoista olen löytänyt monta hyvää ystävää.
Kahden kanssa olin reissussakin, mikä toimii
varsin hyvänä mittarina, missä tahansa suhteessa.;)
Reissu oli aivan mahtava (terkut "Piialle" ja "Tanelle")!  


Ystävät ovat kultaakin kalliimpia!
Hyvää ystävänpäivää kaikille!<3

Taina

p.s: Tänään muuten sain viimein sen kadonneen
paketin! Postileima on eiliseltä. Kummallista.
Olen kuitenkin iloinen. Huivi on vielä ihanampi
oikeasti, kuin miltä kuvissa näytti!:)

7 kommenttia:

  1. Moi! Eiköhän se ole ystävyydessä sama asia kuin muissakin asioissa "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Eli se, että sinulla on ystäviä eri elämän vaiheilta kertoo jotain Sinusta ja vuorovaikutustaidoistasi. Koitapa "Ulla" saada levättyä ja olosi paremmaksi. T. Maiju

    VastaaPoista
  2. Oi! Nyt on kyllä toiveen asellainen pitkä ja kuvarikas postaus siitä ihanasta huivista eri kuvakulmista... Huomaa, mikä mua kiinnosti ;D Mutta ystävyyden kyllä tosiaan tunnistaa siitä, miten vaivatonta kaikki on. Ja kun on vaikeaa, voi olla varma, että tukea löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, viritin koukun sulle ja sä tartuit siihen!;) No, on tarkoitus vilauttaa sitä muutaman kuvan verran huomenna.:)
      Ja mä täällä nyökyttelen tuolle lopputekstille.:D

      Poista
  3. Tane kiittää ja kuittaa! Paranemisia!

    VastaaPoista
  4. Ja jatkaa... Mikään ei voi mennä pieleen Roomassa. Kaikkea voi kyllä tapahtua; huonenumerokin voi jollekin valjeta lähtöaamuna.... Mutta hulvatonta oli, kera nopeiden käänteiden ;) .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!:) Siinä reissussa riittää muisteltavaa vielä vuosienkin päähän.:)

      Poista