sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Syyssomistuksia

Uusin Viherpiha-lehti tipahti jokin aika sitten 
postilaatikkoon näytenumerona. 
Kyseistä lehdestä löytyy koristeluidea pihalle, joka mun 
oli aivan pakko toteuttaa. Saattavat lähistöllä ihmetellä 
mun touhuja,  kun pariin otteeseen kävin 
lähikaupan pihassa, kaatosateessakin, keräämässä 
ruusunmarjoja eli kiulukoita...;)


Koska mulla ei ollut sopivan jäykkää rautalankaa
kehän rakentamiseen, enkä
halunnut sitä vain tätä varten ostaa,
käytin rakennelman kehikkona pioneille
ostamaani tukea, joka toistaiseksi
on ollut toimettomana. Ensi kesänä se
joutuu kyllä oikeaan tehtäväänsä...
Koko komeuden ripustin kukka-amppeleilta
vapautuneilla ketjuilla, jotka voisivat kyllä 
olla mustat, mutta hopeiset saavat
toistaiseksi kelvata.
Parina iltana pujottelin kiulukoita karhunlankaan.
Ennen jokaista marjaa täytyy tehdä
sen verran iso solmu, että marja pysyy
paikoillaan, eikä solahda parsinneulan
tekemästä aukosta läpi.


Minusta tästä tuli oikein kiva syyskoriste
terassille! Samalla korjasin surkeksi 
menneitä kesäkukkia pois, ja ripustin
pari pientä kirpparilta ostettua lyhtyä
kukkien tilalle appiukon aikoinaan
rakentamiin tikapuihin.


Kuluneella viikolla kävin napsimassa ehkä 
viimeiset ruusut pihalta sisälle maljakkoon.
On siellä vielä nuppujakin, mutta epäilen,
että ne eivät enää jaksa aueta, kun ei
ole riittävästi lämpöä. Aukeaisivatkohan
ne sisällä maljakossa?
 

Syysistutuksia pitäisi laittaa vielä tänäänkin,
ja tavaroita kantaa vähitellen pihavajaan.
Kieltämättä mieltä painaa myös eräs tulevaan
koulutukseen liittyvä ennakkotehtävä, jonka
pitäisi olla valmis keskiviikkona,
enkä tietenkään ole sitä vielä aloittanut...silti..

Leppoisaa sunnuntaita!

Taina

lauantai 28. syyskuuta 2013

10 kuvaa kesään

Blogimaailmassa kiersi jo vuosi sitten
hauska haaste ottaa kuva samasta ikkunanäkymästä
kerran kuukaudessa kymmenen kuukauden ajan. 
Samalla, kun näkeevuodenaikojen vaihtelun, 
voi iloita siitä,
että jo kymmenen kuvan päässä on
seuraava kesä.:)

Tähän haasteeseen olisin tarttunut jo vuosi sitten,
jos olisin blogia pitänyt. Esim. Susannan työhuoneen 
12 kuvaa viime vuodelta voitte kurkata täältä. Juu,
hän innostuikin kuvaamaan koko vuoden.:D
Nyt kun blogi viimein on olemassa,
minulla oli selvä ajatus, että
tämä täytyy tehdä. Eihän siihen kesään
niin kauaa olekaan!;) Kymmenes kuva
onkin jo kesäkuussa...


 Halusin ottaa kuvan kuitenkin kaksi
eri näkymää meiltä. Toinen on kuvattu
olohuoneen ikkunasta läheiseen
koivikkoon, ja ekstrakuvaa en ole
ottanut sisältä käsin, vaan 
etuportaalta tielle päin.

Nyt pitäisi vain muistaa
ottaa ne kuvat joka kuukausi...

Ute Lias, tartupa haasteeseen!:)

Taina 

p.s: Tasan 6000 eri käyntiä näillä
blogisivuilla kolmessa kuukaudessa.
Kai se voisi huonomminkin olla?:)


perjantai 27. syyskuuta 2013

Retkipäivän mietteitä

Tänään on jälleen päivä, jolloin onnittelen 
itseäni hyvästä ammatinvalinnasta.
Viihdyn muutenkin omassa työssäni hyvin,
retkipäivänä (tänään)
 suorastaan erinomaisesti!
Lapsista, joiden kanssa teen töitä,
tulee matkan varrella melkein kuin omia.
Haikein mielin heitä saattelee eron 
hetkellä, ja toivoo, että elämä
kohtelisi hyvin.
Moniin ei törmää enää myöhemmin,
mutta useat heistä käyvät mielessä
aika ajoin: Mitähän sille ja sille kuuluu,
onko oma paikka jo löytynyt...
Töissä viihtyminen, ja oman työn
mielekkääksi kokeminen, eivät 
todellakaan ole itsestäänselvyyksiä.
Usein kuulee juttuja työpaikoista,
joissa tuloksen tekeminen on mennyt
kaiken muun edelle. Juttuja
äärettömästä kilpailusta, työkavereiden 
kiusaamisesta, töissä pahoinvoinnista,
ja ihmisestä, jotka eivät onnistu saamaan
töitä yrityksistä huolimatta. 
Juuri tänään koen suurta iloa siitä,
että saan tehdä työtä, ja se työ on minulle
mielekästä. Tätä kai voisi kutsua jo
tuplajättipotiksi?;)

Mukavaa viikonloppua,
työn merkeissä tai vapaalla!

Taina
 

tiistai 24. syyskuuta 2013

Lisää mummolatyyliä ja etsintäkuulutus

Pitäiskö tässä alkaa huolestua, kun tapettivalinta
oli noinkin runsaskuvioinen ja eiliseltä kirppiskäynniltä
tarttui mukaani jotain hyvin mummolatyyliin sopivaa...

Nähtyäni nämä neljä venäläistä teekuppia
hyllyllä, en vaan voinut kävellä niiden ohi.
Hypistelyn ja pyörittelyn jälkeen laitoin ne
hyllyyn takaisin, mutta palasin lopuksi kupit
hakemaan, kun ei niitä voinut sinne jättää!:)

Meillä lapsuuden kodissa, ja
myös anopin ja appiukon kotona, oli
samantapaiset venäläiset teekupit, kultareunaiset,
mutta sini-valko-kultakuvioset.
Näiden väri on niin kesäinen ja hempeä. 
Ilmiselvästi kyseessä on pionit, mun lempikukat!
Mielikuvissani mä jo eilen join teetä
noista kupeista, kesähuoneessa tietenkin!;)
Sinne ne sopivat mainiosti.
Täytyy varmaan järjetää oikein
teekutsut ensi kesänä...
Harmi, että kuppeja on vain neljä!
Sitten etsintäkuulutukseen...
Käytänpä nyt tilaisuutta hyväkseni,
ja kokeilen onneani, jos tätä kautta
sattuisin löytämään etsimiäni juomalaseja
lisää särkyneiden tilalle.
Vasemmalla oleva on ostettu noin 20 vuotta sitten.
Ensimmäiset lehmäkuvioiset maitolasit
taisin ostaa joskus 90-luvun alkupuolella
Anttilasta. Uudemmat ovat kirpparilöytöjä,
nekin jo monen vuoden takaa.
Näitä on tietenkin tipahdellut lattialle
useampi vuosien saatossa, ja mua
surettaa, jos ne häviävät kokonaan!
Lasin muoto on kiva ja vetoisuus rittävä, eli kolme desiä.
Lasit saa pinottua päällekkäin, mikä sekin
on iso plussa.:)
Jos teillä jollain kerää tällaiset lasit pölyä kaapissa,
niin olisin kiinnostunut ostamaan!
Tai jos joku kavereista törmää esim. kirpparilla
näihin, niin mulle saa ostaa näitä, lupaan lunastaa.
No, nyt on verkot heitetty, ei auta kuin odottaa,
nappaako tätä kautta.;)

Astiakaappien ääreltä,
Taina 

p.s: Työkaverit, sitä odottamaanne postausta saatte ehkä odotella hetken aikaa...;)


maanantai 23. syyskuuta 2013

Makuuhuoneen uudet kuviot

Lauantaina saitte jo vähän esimakua tulevasta.
Maitokahvi sai kuin saikin lähtöpassit, vaikka vielä 
viime viikolla luulin, että siihen seinään en koske.
Meillähän oli rakennusaikana sisustamisessa apuna
ihan oikea sisustussuunnittelija. Voisin joskus kirjoittaa
tästä kokemuksesta enemmän, mutta hän liittyy tähän
seinän väriin siten, etten löytänyt maitokahvin värikoodia
mistään. Tai no, löysin kaksikin,
muttei huvittanut alkaa koemaalaamaan...
Sen sijaa valkoisen värin koodin,
jolla huoneen muut seinät on maalattu, löysin.

Koska tapetoiminen piti aloittaa nurkasta, 
jossa oli kahta väriä valmiina, valkoista ja beigeä, 
päädyin lopulta valitsemaan näistä kahdesta 
puhtaan valkoisen. Kolme kerrosta riitti 
peittämään maitokahvin.

Tapetiksi valikoitui lopulta Borås-tapeteilta
Falsterbo 1425. Tapettia tilatessa olin 
vielä maitokahvin säilyttämisen luulossa.;) 
Hyvältä sekin olisi näyttänyt, mutta
nyt on ainakin valoisampaa.
Musta ja valkoinen, takuuvarmasti toimivaa,
sängynpäädyn puunväri ynnä muut ruskeat
tuovat sitten lämpöä.


Nämä Falsterbo-tapetit ovat easy up-
tapetteja, joissa liisteri laitetaan
suoraan seinään. 
Meillähän ei ollut tässä kodissa
yhtään tapettia ennen tätä seinän
tapetointia, joten edellisellä
tapetointikerralla liisteriä
laitettiin vanhaan tyyliin tapettiin.
Huomattavasti helpompaa oli
tapetointi näin! Muutenkin tapetti
vaikuttaa laadukkaalta. Hintaa yhdellä 
rullalla oli n. 60 euroa.
Tästä kuvakulmasta sänky näyttää hirveän pitkältä...


Miltä täällä näytti ennen?
Muistutus kesältä!
Homma ei tietenkään ole vielä
täysin valmis. Kuvia laitan 
kokonaisuudesta sitten, kun on.:)

Terveisin,
Taina

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Lipaston uusi ilme

Jee! Tänään on saatu viimein tavaroita 
paikoilleen.:) Viime yö meni sohvalla
nukkuessa, joten olen erittäin onnellinen,
että ensi yönä voi taas nukkua omassa
sängyssä.
 Makkarin seinät on nyt valmiit,
mutta kuvia niistä saatte vielä odottaa hetken.
Eikös näihin blogijuttuihin kuulu, että vähän
pantataan...;) Mutta eteisen lipasto, sekin on valmis!
Nämä yllä olevat kuvat ovat
jostain kaukaa...
ylempi kauempaa kuin alempi,
joka on napattu joskus kesäkuussa.
Da Vinci-kopio on nykyään olohuoneen
seinällä, ja nuo puunväriset kehykset 
ovat mustat, niin kuin alemmas kuvassa.

Lähes kahdeksan vuotta piti sietää ristiriitaa
seinän sävyn ja lipaston välillä. Aika kauan 
kesti keksiä, että voisin käsitellä lipaston
toisen väriseksi. Hitaat hoksottimet?  
Ehkä se seikka, että lipaston päällinen
ei ole puuta, vaikutti eniten empimiseeni. 
Ja se väri on...
dadaa..musta!





Siveltimen jäljet eivät oikeasti näy noin luonnossa...seliseli...:)

Kummasti musta väri tuo ryhtiä ja
laimentaa sopivasti taustaseinän väriä.

Kuvat ovat kyllä vaihteeksi niin
surkeita! Heijastuksia ym. ihan liikaa, ja
suurentaessa osa kuvista muuttuu rakeisiksi.
Ei voi mittään, näillä mennään...

 Eihän musta maali ja uudet vetimet
 tuosta tee sellaista ihanaa vanhaan lipastoa ,
jollaisista olen haaveillut, mutta antaa
ainakin vähän lisäaikaa...
vaikka voittaa lotossa!;)

Se ois sitten taas uusi työviikko edessä.
Neljä viikkoa syyslomaan...
Kieltämättä loma alkaa olla jo mielessä!:)

Suloista sunnuntaita!
Taina

lauantai 21. syyskuuta 2013

Black & white

Maitokahville tuli sitten kuitenkin lähtö! 
Tämä päivä on mennyt jälleen maalaaamisen 
ihmeellisessä maailmassa. 
Huh, huh, oon niin poikki! 
Seinän maalaus on (ainakin mulle)
ihan fyysisesti raskasta.
Vasemmalla entinen maitokahvi, nykyinen maito, ekan maalikerroksen jälkeen.
Urakka jatkuu huomenna.
Toiveissa on saada viimein tapetti
tuonne makkarin seinälle.
Siksi tapetoitava seinä on
nyt raidallinen!:)
Remontti tunnelmaa!

Tällainen pikapostaus tänään.
Ajatus ei enää tahdo kulkea,
ja jostain pitäisi vielä löytää
nukkumapaikka ensi yöksi...
Leppoisaa lauantai-iltaa teille muille!

Taina

perjantai 20. syyskuuta 2013

Kaikki on vinkisin vonksin

Kun aurinkoa oli vielä alkuviikosta tarjolla, mun oli pakko aloittaa välittömästi eteisen lipaston maalausurakka. Yllättävän kauan kului aikaa pelkästään laatikoiden tyhjentämiseen. Ne kun pitävät sisällään valtavan määrää tavaraa roinaa, ja sitten niitä iki-ihania aarteita, kuten lasten piirrustuksia ja vanhoja valokuvia. 
Tässä nuoremman pojan näkemys vuosien takaa 
Pelicans-Kärpät-pelistä. Taisi tulla väärä vaihto...;) 



Tämä erikoinen olento on puolestaan 
vanhemman pojan luomus. Omaperäinen hahmo! 
Tykkään pilkkujen ja raitojen rytmistä.:)

Ei siis riitä, että lappaa tavarat pois laatikoista, 
vaan täytyy lueskalla lasten kirjoittamia 
tarinoita, muistilappuja ja ihailla heidän 
taiteellisia tuotoksiaan.:)

Laatikoiden tyhjentämisen jälkeen meillä pyörii 
epämääräistä tavaraa kasseissa. 
Tietenkin myös lipasto ja laatikot ovat olleet 
kuivumassa ja odottamassa seuraavaa 
maalikerrosta pintaan.
Tämä kaikki yhden lipaston laatikoissa! Puoli päivää menee varmaan näiden roinien läpikäymiseen. Huoh!
 Tästä yllä olevasta kuvasta näkyy hyvin, 
kuinka alkuperäinen puunväri (pyökki) ei sulaudu 
sitten ollenkaan eteisen väritykseen.
Tänään lipasto onkin jo vetimiä vaille valmis
ja aivan toisen värinen. 
Piipahdin muuten Topi-keittiöillä, kun muistin, 
että heillä oli ainakin joskus niitä tietynlaisia vetimiä, 
joita olen etsiskellyt. Hämmästyin aika paljon, 
kun myyjä muisti heti nimeni 
(keittiön tilaamisesta on  melkein yhdeksän vuotta)! 
Joillain ihmisillä on ilmeisen hyvä nimimuisti, 
ja minä EN ole yksi heistä. 

No, lipasto on vielä hieman kesken, 
ja kuvaaminenkin melko haastavaa nykyisellä  
luonnonvalon määrällä! 
Tarkoitus on kuitenkin laittaa kuvaa 
valmiista lipastosta mahdollisimman pian, 
ja päästä epämääräisistä tavarakasoista eroon...
Vielä olisi yksi lipasto odottamassa uutta väriä. 
Varmaan jotain muutakin keksin, ettei tarvi ihan
joutilaaksi ruveta!;)

Käväisin tänään muutenkin ostoksilla.
Ostin mm. syysistutuksiin kukkia,
joten hommaa riittää huomiselle ja sunnuntaille.
Yritän kuitenkin välttää stressiä...

Ikkunoitakin olen tässä ohessa kunnostellut, 
kitannut ja maalannut. 
Ikävä kyllä, myös talitiaiset ovat löytäneet 
ikkunani ja varsinkin tuoreen kitin. :( 
Tiesin toki etukäteen, että linnut ovat kitin perään, 
mutta ensimmäinen ikkuna sai olla linnuilta rauhassa. 
Liekö talven lähestyminen tuonut tintit meidän terassille?
Tipi was here.
 Tätä toista ikkunaa olen joutunut paikkailemaan kahdesti, 
kun tinttien mielestä kitti on niin hyvää.
Pikaisesti käännettiin ikkuna niin, että tuore kittipinta on 
alaspäin kohti terssia. Toivottavasti harhautukseni toimii! 
Joutuvat linnut suorittamaan taitolentoa 
päästäkseen kittiin käsiksi. 
Ilmeisesti ongelma poistuu, kun ikkunat on maalattu?


Nyt mä lähden mallaileen vetimiä 
maalatun lipaston kylkeen!
Se on moro!:)

Taina

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kolme kuukautta blogielämää

 Ennen oli ahkera kirjojen lukija. 
Lasten synnyttyä vaihdoin lehtien lukemiseen, 
kun en halunnut jättää kirjoja kesken. 
Nykyään tuleekin sitten luettua sekä lehtiä, että blogeja. 
 Joitain blogeja olen seurannut jo useamman vuoden ajan. 
Siinä ajassa bloggaajasta tulee vähän kuin ystävä, 
tuttu nyt ainakin.

Aika tarkalleen kolme kuukautta on aikaa siitä, kun 
päätin viimein aloittaa oman blogin pitämisen. 
Päätös oli todella pitkän harkinnan tulos, 
varmaan kaksi tai kolme vuotta olin sitä miettinyt. 
Mitä kauemmin mietin, sitä korkeammaksi kynnys nousi. 
Luen aivan mielettömän hienoja blogeja, 
joissa kuvat ja tekstit ovat useilla ammattilaisluokkaa 
(löytyy tuolta suosikkiblogien listalta). 
Oman blogin niihin vertaaminen...
saa tuntemaan itsensä aloittelijaksi.  
No, jokainen blogin kirjoittaja on aloittanut nollasta, 
enkä mä kyllä oikeasti ajattele tätä minkäänlaisena kilpailuna.
Ja tottahan se on, mä olen aloittelija!;)
Eräs työkaverini (ei mikään erityisen läheinen) 
sanoi minulle, että nuo blogit ovat
 sellaista itsensä korostamista. 
Pisti vähän miettimään...
Mielestäni olen sellainen, joka ei todellakaan 
halua olla mikään keskipiste, ja hämmennyn, 
jos joudun "liian" huomion kohteeksi suuremmassa, 
jopa tutussa, joukossa. 
 Ajattelen, että blogi on eräänlainen nykyaikainen 
päiväkirja, johon liittyy vuorovaikutus. 
Se ei ole salainen, joten sisällöt on 
tietenkin yleensä tarkkaan rajatut. 
Olen sellaisiakin blogeja lukenut, 
joissa ihmiset kirjoittelevat esim. raha-asioista 
tai omien lastensa ongelmista 
(varastelu, lintsaus, yleinen saamattomuus). 
Itse rajaisin tuollaiset aiheet varmasti 
blogini ulkopuolelle.  Onneksi elän elämää, 
jossa tuollaiset ongelmat ovat vain teoreettisia...;)
Olen yllättynyt siitä, kuinka mukavaa 
kirjoittaminen on minusta ollut! 
Viime vuosina on tullut harrastettua 
enemmän valokuvaamista, 
kirjoittamista ei ollenkaan. 
Koulussa olen ollut sellainen keskinkertainen 
tai hyvä kirjoittaja, en missään nimessä erinomainen. 
Enpä väitä sitä olevani edelleenkään, 
mutta kirjoittaminen on ollut kivaa.:) 
Valokuvaaminen myös!
Seikka, joka minua on ihmetyttänyt, on se, 
että jutut, joita kirjoittaessa olen tuntenut 
suorastaan paloa kirjoittamiseen, 
ovat myös eniten luettuja. 
Mistä lukijat voivat tietää, että ne ovat (ehkä?) 
ne onnistuneimmat jutut? 
Otsikostako sen tietää?
 
Ennen blogin aloittamista luin muiden blogeista 
kommentteja vain satunnaisesti. 
Nyt kun odotan kommentteja innolla lukijoilta, 
huomaan lukevani ja kommentoivani 
muiden blogeihin aikaisempaa aktiivisemmin. 
Ilman kommentteja jääminen tuntuu siltä, 
että kirjoitukseni/kuvani ovat olleet laimeita. 
 Juttujen pitää herättää jotain tunteita. 
Enkä todellakaan tarkoita, 
että aina pitäisi olla hehkuttamassa ja kehumassa! 
Sellaista ihan tavallista, asiallista keskustelua vain.:) 
En kyllä ymmärrä niitä mollaamisia, 
joita joissain blogien kommenteissa näkyy. 
Asioista voi olla erimieltä 
loukkaamatta toista henkilökohtaisesti.

Sen verran antoisaa tämä blogin pitäminen on ollut, 
että tarkoitus on jatkaa edelleen. 
Toivottavasti jaksatte tulla tänne jatkossakin 
kurkkimaan kuulumisia, ja tarkastamaan, 
onko mun blogini kehittynyt, 
tai miten se on kehittynyt!


Virtuaalitapaamisiin!:)

Taina

p.s: Tän postauksen kuvien punaisena lankana on tietysti blogini suosikkiaiheet, joista voi lueskella tuolta "Tunnisteet" otsikon alta. Kaikki kuvat ovat ihan itse ottamiani (kuten lähes aina) ja täällä ennen julkaisemattomia.:D